Yli Atlantin suurten aavain...
| Yli Atlantin suurten aavain... Kirjoittanut Eero Eerola |
- Yli Atlantin suurten aavain
- pyhä side jo solmittu on,
- yli kaipuun kirpeäin haavain
- tää lohtu jo suotakohon:
- Isänmaa, me saavumme tälleen,
- ota syliisi, äiti, nyt jälleen!
- Näin miettehet miesten rintaa
- kävi kaunein karkeloin,
- kotisyntymämaan, ah, hintaa
- lie harvoin tunnettu noin:
- Isänmaa, me saavumme tälleen,
- ota syliisi, äiti, nyt jälleen.
- Ota syliisi niinkuin ennen,
- kesäilta kun tuoksuja toi,
- ja päivien tullen mennen
- kun peipot ja pääskyset soi,
- kun tuoksut pihlajapuiden
- yli lensivät salmien suiden.
- Oli syreenit akkunan alla
- niin uhkeina kukassaan,
- kuin muuta ei maailmalla
- sen vertaista oisikaan,
- ja lainehet järven rantaa
- ne hiipi ja suuteli santaa.
- Ota syliisi, äiti, kuin lassa,
- näin sielumme kellot soi,
- ja äiti, tuo kultakassa,
- noin vastasi: »Tule jo, oi,
- ei siteitä hengen ja veren
- voi katkoa voimat meren.»
- Yli Atlantin aavojen suurten
- sinitoivojen silta jo on,
- yli lapsuusaikojen juurten
- lujan liiton luova se on.
- Isänmaa, sua kiitämme tälleen,
- iätkaiket – me palaamme jälleen!
Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.