Ylistysruno vaskisvirren laulajalle 18 2/1 87

Ylistysruno vaskisvirren laulajalle 18 2/1 87. Kirjoittanut Kustavi Grotenfelt

Laulun laittoi tuo mokoma

Veisaeli virren pitkän,

Meidän pienestä kylästä

Joutavia juorueli.

Kuka lie katala ollut,

Kuka kurja syntyänsä,

Joka moisen laulun laittoi

Ruman runonsa kyhäsi.

Ei tuo etäältä liene

Eikä aivan tuntematon.

On kaupungin asukas,

Oman kylän kurja lapsi.

Meijän leipää maisteleepi

Kannikkata kääntelevi,

Kävelee kylän katuja

Kaikissa kylän kemuissa.

Sielä kaikki katseleepi,

Toisten partoja pahoja,

Toisten vatsan vääntelyjä.

Niistä laulunsa latopi

Pilkka-virret vierittääpi.

Se on laulaja mokoma

Kun kurja oman kylänsä,

Muitten pilkkana pitäävi

Toisten nauruks’ laittelevi.

Paras kun päässänsä pitäisi

Sanat aivan Suomalaiset,

Kalevalan kansan omat:

Siel’ on hyvä, miss’ ei meitä.

Leimu [Kustavi Grotenfelt].

Lähde: Lappeenrannan Uutiset 21.1.1887.