Ympyrä

Ympyrä Kirjoittanut Tatu Väätäinen

On vankilan pihalla ympyrä,

jota tallaamme päivittäisin,

kesät hiessämme uiden ja talvella

jäsenin jäykin, jäisin.

Tuhat askelta, kymmenen tuhatta

polun syövytti maahan syvän.

Korot tallasi polulle kirvonneen

joka ainoan siemen jyvän.

Joka sana, jonka me lausuimme,

joka nyökkäys pään oli synti.

Suu vaahdossa kiljui pyöveli

ja aukkoja riviimme kynti.

Tuli johtokunta ja rooki taas;

kova vuode tai pimeä koppi,

tuo ympyrä, toistuva uudestaan,

johon hammasta purren oppi.

Joka päivä ja yö oli ympyrä myös,

jonka yhdisti aamu ja ilta.

Työ tylsä ja kylmyys sietämätön,

tupa tuoksu ei orvokilta.

Ja aatokset ympyrän sisälle myös

kuin omansa tahtoi ne ahtaa,

mut vähän ne pimeät kopit ja muut

tokin aatosten lennolle mahtaa.

Ne karkaavat lukkojen telkien takaa

ja vartijain silmien alta.

Ei pidätä lait eikä vankilasäännöt,

on voimaton valkoinen valta.

Siinä on ainoa ympyrä, josta

oli meilläkin vapaana ovi.

Astuimme tahtiinne työläisveljet,

täynnä taisteluintoa povi.

Siksi se raivoaa fasistilauma;

ei ympyrä tärkein sen kestä.

Puna-aatetta se ei kahlita voi

eikä valkoiseks sitä pestä.

Sen ympyräsysteemi vaarassa on,

joka rengas on hauras ja mätä.

Ja kun kerran sen ryntäämme Bastiljiin,

emme kiveä kivelle jätä.

1936

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.