Ystävä-kullat, Siukut ja Veikot
| Ystävä-kullat, Siukut ja Veikot *). Laulu somasta Sotkusesta. Kirjoittanut Carl Michael Bellman |
| Laulu on ilmestynyt myös erillisenä arkkiveisuna kolmena painoksena vuosina 1834, 1835 ja 1840. Otsikkotekstit on otettu arkkiveisusta. |
- Ystävä-kullat, Siukut ja Veikot!
- Sotkunen vaikk’ on sormensa heikot –
- virttääpi Viuluansa
- ja kieliä kynsin lyö.
- Silmä on poisa, nokka on poikki;
- sylkeepi Viulun tappihin loikki;
- kahtoopi kannuansa,
- Nyt ankara alkaa työ:
- V:lu – – – suu on kuin kiulu;
- V:lu – – – vinkuupi Viulu;
- V:lu – – – – – – – –
- ääniä ratkoo, katkoo ja syö.
- Hei! Veli-kullat, varvastakaa;
- reuhkana olla’ rauvoilla saa.
- Kah! kuin Kaisa kukka,
- siisti sini-sukka
- kengin sievin sipsuttaa.
- Kah! kasvojansa liehtoopi Lassi;
- hampaissa kärsä, housuissa massi;
- sinne ja tänne tuiskii;
- juo viinan kuin laho-puu.
- Keltanen kesä-voikko on takki;
- korvilla lammas-nahkanen lakki;
- luimussa-korvin luiskii;
- on naama kuin täysi kuu.
- V:lu – – – siirolla silmin,
- V:lu – – – kallella korvin;
- V:lu – – – – – – – –
- hyppää kuin härkä, märkän’ on suu.
- Siukkuni! sievä on erittäin
- hyppiä’, hupa, kohmelo-päin
- ynnä kaiken yötä.
- Maija tule’ myötä,
- selkä suoraan – juuri näin.
- Kah! kuka tuoll’ on kauhtana yllä?
- Niin tuoko halli-saapas? se kyllä;
- tuo joka niinkuin hylje
- nyt tanssata’ töyttii – tuo!
- Saakeli soi’! kah sammetti ranne;
- ympäri päätä punanen vanne.
- Juo’ Sotkunen, ja sylje’;
- hyi! konnakos kaljaa juo?
- V:lu – – – pulloss’ on juomaa
- V:lu – – – pannusta tuomaa;
- V:lu – – – – – – – –
- vetääkös nahka, rahkanen suo! –
- Siukut! nyt rinkiin remahtakaa;
- laukata’, nauraa’, langeta’ saa.
- Silmät siki-umpeen,
- korvat kovaan lumpeen;
- Pelimanni oksentaa.
- Huh! Tyttö-hurjat, hentoo ne mennä!
- Nostata’ helmaas Liisa ja lennä’;
- Vie’ – Pelimanni tahtoo –
- pihkaa ja viinaa tilkka vie’.
- Sotkunen kuule’! tunnetkos tuota
- nyt joka astuu akkunan luota?
- Eukkohan tuolla kahtoo
- karsas-silmä. Sekö lie’,
- V:lu – – – pyylevä pankka;
- V:lu – – – astuu kuin ankka;
- V:lu – – – – – – – –
- on siinä Muori nuori kuin tie.
- Tyttöjä tääll’ on vaikkapa nais;
- oltta ja viinaa oivalta sais;
- täällä olet sinä,
- täällä olen minä,
- täält’ ei poiskaan haluttais.
*) Fredmans Epistel N:o 9.
Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 29.10.1831.