Ystäväni (Luoto)
Ulkoasu
Ystäväni. Kirjoittanut Kaarlo Luoto |
- En milloinkaan mä ole yksinäin,
- satunpa kolkkaan mihin mailman,
- mull’ aina seuranain on ystäväin.
- Ne ilomielin noutaa tahtoan,
- ja heidän kanssaan yhteisiä on
- minulla surut sekä ilotkin.
- Jos milloin huolissain on lohduton,
- niin karkottaa ne voivat kirotkin;
- hymynsä viehkeyttä vastustaa
- on turha painajaisten pahojen.
- Nää ystävät, mi mulle tarjoaa
- näin palvelunsa – joko sanonen: –
- on aatokset ja mielikuvat vaan,
- mut onnekas oon heidän seurassaan. –
- Seuraajat, ystävät vaan näistä saa,
- ken ystävikseen suosii, totuttaa.
Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.