Ystävykset (Oker-Blom)
| Ystävykset. Kirjoittanut Max Oker-Blom |
- Kaks’ ystävätä herttaisaa
- pihassa tuolla tallustaa:
- Marjaana punakolttunen,
- laps’ lieto kahden keväimen,
- sen kutrit keltakukkasta
- ja silmät sinitaivasta.
- Hän kutsuu, kutsuu tipiään,
- herttaista, sievää Sipiään,
- min takki on niin valkea
- ja punaheltta otsassa.
- Luo ystävän se kipittää,
- niin joutuin juosta sipittää.
- Ja tyttösellä kupissa
- on hyvä aamuatria.
- Ja Sipi heti valmis on
- nyt pieneen kestin pitohon.
- Se noppaa, noppaa nokallaan
- ja on niin ihmeen iloissaan.
- Ja kanan kupuun vähittäin
- Marjaanan jyvät joutuu näin.
- Ja tyttö seuraa hymyten,
- kun huomaa ruokahalun sen.
- Ja Sipi yhä noppailee
- ja siemeniä koppailee.
- Vaan viimein tytön vatsassa
- jo käypi kumma kurina.
- Hän ruokakuppiin tirkistää,
- se nälän suuren synnyttää.
- Jo noppaa jyvän sormi pien’
- ja toinen kulkee saman tien.
- Kaks’ ystävätä herttaisaa
- nyt syöpi samaa atriaa.
- Ja Sipi noppaa nokallaan,
- vaan tyttö koppaa sormellaan.
- Ja ystävykset vierekkäin
- ne herkuistansa nauttii näin.
Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.