Ystävykset (Oker-Blom)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ystävykset.

Kirjoittanut Max Oker-Blom


Kaks’ ystävätä herttaisaa
pihassa tuolla tallustaa:
Marjaana punakolttunen,
laps’ lieto kahden keväimen,
sen kutrit keltakukkasta
ja silmät sinitaivasta.
Hän kutsuu, kutsuu tipiään,
herttaista, sievää Sipiään,
min takki on niin valkea
ja punaheltta otsassa.
Luo ystävän se kipittää,
niin joutuin juosta sipittää.
Ja tyttösellä kupissa
on hyvä aamuatria.
Ja Sipi heti valmis on
nyt pieneen kestin pitohon.
Se noppaa, noppaa nokallaan
ja on niin ihmeen iloissaan.
Ja kanan kupuun vähittäin
Marjaanan jyvät joutuu näin.
Ja tyttö seuraa hymyten,
kun huomaa ruokahalun sen.
Ja Sipi yhä noppailee
ja siemeniä koppailee.
Vaan viimein tytön vatsassa
jo käypi kumma kurina.
Hän ruokakuppiin tirkistää,
se nälän suuren synnyttää.
Jo noppaa jyvän sormi pien’
ja toinen kulkee saman tien.
Kaks’ ystävätä herttaisaa
nyt syöpi samaa atriaa.
Ja Sipi noppaa nokallaan,
vaan tyttö koppaa sormellaan.
Ja ystävykset vierekkäin
ne herkuistansa nauttii näin.


Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.