Ystävyys (Stenfors)

Ystävyys. Kirjoittanut Reitto Stenfors

Tuimasti vinkukoon tuulet ja myrskyt ne taittakoon puita;

Aavalla merellä purjeissa laiva etsiipi turhaan,

Jos joku mahtava, valtava levonki luoduille antais’,

Vaan syvyys huokaa ja tuuheita aaltoja pinnalle viertää,

Salamat iskee ja iskulta valkaistaan synkeä aava,

Maailma vapisee ja pelvosta vaipuvat huokaen kaikki.

Yks’ toki löytyy mi luonnon voimia pelvotta katsoo,

Huutaen myrskylle: ketä sa voimalla peljättää koitat,

Ihmislapsia mi eriseuralta heitellään ympäir?

Se on ystävyys, joka ei luonnon voimia pelkää,

Sillä hän tietävi, tuntevi voimien loppuvan kerta,

Vailla he, mahtavat voimistaan, pauhaavat aikanaan täällä

Ja silloin rauhalla lepohon ystävyys ystävät johtaa.

Kuule siis kumppani, miksi niin huolella katselet aina.

Ei ikävyys ole ihmislapsia huoltamaan tehty.

Myrskyt ne väistyy, huolet väistyy, väistyvät kaikki

Siis käsikäteen ja yhdessä matkamme vaellamme aina.

Huolet ne tulkoon, kuolema tulkoon, loppuvat kaikki

Milloinkaan ei toki ystävyys ystäväin keskellä lopu.

Reitto S[ten]f[or]s.

Lähde: Sanomia Turusta 31.3.1871.