Ystävyys ja lempi
| Ystävyys ja lempi Kirjoittanut Valfrid Hedman |
- Vain aniharvoin miehille
- oon suonut ystävyyttä.
- Ja naisille? – en tiedä, lie
- vain ollut lemmekkyyttä.
- Mä vihaan heitä, miehiä,
- ja naisia mä lemmin:
- siis puolella ja toisella
- ma ystävyyttä emmin.
- Ei ystävyyttä lempi lie,
- tuo hellä sympatiia,
- mi milloin kestää, milloin on
- vain hetken haavelmia.
- Kun lemmen tunne laajenee
- ja vaahtopäänä vyörii,
- pois ystävyyden ahtailta
- se ulapoilta pyörii.
- Vain teitä tenhon voimakas
- tää tunne tuima kulkee:
- se ystävyyden sisältää,
- pois ystävyyden sulkee.
- Voi myöskin koston tikarin
- se rintaan rakkaan lyödä,
- voi vihan myrkkypikariin
- se ystävyyden myödä.
- Tok’ ystävyyden orvokit
- ne vaihdan koko lyhteen
- mä lemmen ruusuun kuihtuvaan
- ja okaisehen yhteen.
Lähde: Hedman, Valfrid 1906: Itämaalaisia haaveiluja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.