Älä luule mun tuhanten lailla

13. Älä luule mun tuhanten lailla.
Kun vienoinna aamu hohti
Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna

Sua kahlehtivan, – oi, ei,

Koen aukoa mailmoja sulle,

Mihin aattehes tuskin vei.

Niin helposti katkonen kahleen,

Mi pikkumaiseks sun lois:

Punan tahmean maireelta riistän,

Revin turhuuden naamarin pois.

Sa ilmaa henkiä saisit,

Siniseestettä hurmaavaa,

Mi raitista nuoruutta antaa,

Elinintoa riemuisaa.

Niin silmäs tarkistuneina

Isot tutkis ja pienetkin,

Ja ma itse jo mitätönnä

Sun eessäsi seisoisin.

Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.