Kun vienoinna aamu hohti
| Kun vienoinna aamu hohti. Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna |
- Kun vienoinna aamu hohti,
- Ja usvat siinnossa näin,
- Rusomaininki purttani johti
- Kevätunten impehen päin.
- Mä näin, miten tieltäni luisti
- Hän rannan rimpien taa
- Ja kaihoten tukkaa puisti
- Hajakutria, kiiltoisaa.
- Kun kyntörastas jo puussa
- Univalvein lauluhun käy,
- Kun veet heräs salmen suussa,
- Niin häntä ei enää näy.
- Sanotaan, jos kuoleva kohtaa
- Yliluonnollisen näin,
- Tiet vaaroihin häntä johtaa,
- Vaikk’ kääntyisi kuinka päin.
- Mut vaara on oma rinta,
- Hän ei sitä välttää voi,
- Kuvasarjaa vaarallisinta,
- Min mielikuvitus loi.
- Soi laulelo lounahan mailta
- Koen sorjasti kietoa yhteen
- Jos säteen ma tavottaisin
- Täss’ istun ma yössä myöhään
- Etköpä sulkea halaa
- Hetki hetkeltä
- Saa siivet, sa sorja
- Välin haipuvat, vienot äänet
- Miten lempemme on käyvä vielä
- Ja kun syämeni liekutetuksi nyt sait
- En mä usko sanaa, silmää
- En tarttua sinuun voinut
- Älä luule mun tuhanten lailla
- En suontani kaupaks saata
- Mua likell’ olit vainen
- Kun ilta jo kaukometsät
- Verkkaan kuin hohde illalla haipuu
Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.