En tarttua sinuun voinut

12. En tarttua sinuun voinut.
Kun vienoinna aamu hohti
Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna

Käsin rohkein rakastajan,

En tohtinut vertas syttää

Tulen kiihkeän valtahan.

Olit kalliimpi verrattomasti

Kuin juhlien tenhotar vain,

Niin kaiketi kalliimpi muita,

Joit’ yhdytin matkallain.

Olit vestaalin kylmänä itse, –

Ei sanaa, et katsonut päin!

– Sanat, katseet ja voittoja muita

Sait multa, missä sun näin.

Niin toinen se tulee tuosta,

Reaalisempi kuin mä,

Hänen silmissänsä ei sulla

Ole vestaalin pyhyyttä.

Hän ei sua olennoks tiedä,

Jota saisi syleillä kai

Vain kaunein laulajan aatos,

Min kärsimys kiiraaks sai.

Et itsekään sitä tiedä,

Ja muuten et pyrkivän näy

Vain henkeväks ihanteeksi,

Mihin kenkään kourin ei käy.

Niin ristityin käsin seison,

Luon silmäni maahan vain,

Kun templihin kolm’jalka sortuu

Tulen vestalta sammuttain.

Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.