Siirry sisältöön

Välin haipuvat, vienot äänet

Wikiaineistosta
8. Välin haipuvat, vienot äänet.
Kun vienoinna aamu hohti
Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna


Välin haipuvat, vienot äänet
Satumailmasta lapsuuden
Ne unhosta kaiun ilmi
Toi uinujan syämehen.
Taas siinsivät aavat silloin,
Taas laineista luodot nous,
Jo kummasti kaihon usvat
Yli saarten ja selkäin sous.
Mut kaiku jo kasvaa hymniks,
Mi kiirivi helkähtäin
Pois, pois yli lahtien väikkeen,
Pois, pois sinimetsihin päin.
Satumailma, sa totta lienet!
On elpynyt entisyys!
– Vait, vait, mitä tunnet ja tiennet,
Miks kaikkeen hengität hyys!


Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.