Kun ilta jo kaukometsät

16. Kun ilta jo kaukometsät.
Kun vienoinna aamu hohti
Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna

Ja lahdelmat purppuroi,

Ja tunnelman ihmeen hienon

Se hämärin piirtein loi,

Niin nauttivi herkkä mieles

Sopusointua näytelmäin;

Kaikk’ ihmeen ehjästi tunnet

Tosi-innoin ja haavepäin.

Saa hehkua lausees silloin,

Soi sointuina vastineet,

Ja arki-ihmiset luonas

Niin ihanteellisiks teet.

Mut kaikkea kaihoin peittää

Kuin empimys sanomatoin:

Sä melkeinpä pelkäät näyttää,

Miten helposti petyit noin.

Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.