Siirry sisältöön

Mua likell’ olit vainen

Wikiaineistosta
15. Mua likell’ olit vainen.
Kun vienoinna aamu hohti
Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna


Mua likell’ olit vainen,
Kuin onni pettyvää,
Kuin tyhjyys, missä maine,
Kuin sauva kerjääjää.
Mua likell’ olit aivan,
Kuin kukkaa rusko yön,
Kuin kantajata vaivan
On taakka olkavyön.
Sa minuun liityit luokse,
Kuin lempeen tunnustus –
Sa, kevään riemu, tuokse,
Sen mennyt toivomus.


Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.