Öisiä säveleitä
Ulkoasu
Öisiä säveleitä. 3. Murheelle. Kirjoittanut Lars Stenbäck |
Suomentanut Uuno Kailas. Ruotsinkielinen alkuteos Nattstycken. 3. Till Sorgen. |
- Yön kalvas sisar, murhe laupias,
- Oi, linnas avaa tähtiholvikas.
- Oon ahdistama hornan henkien,
- Mut rauhan sijan luotas löytänen,
- Oi armas äiti murhe.
- Kun sinihuntus tumman kohotat,
- Nään kruunupään ja mustat suortuvat.
- Ojennat lempeästi käden; näin
- Tien viittaat maasi hiljaisuutta päin,
- Oi armas äiti murhe.
- Kas, yli maan ja vetten lepää yö,
- Ja kimaltelee taivaan tähti vyö.
- Muu kaikki äänetönnä uinuu – vain
- Mä valvon vielä, sinä kerallain,
- Oi armas äiti murhe.
- Kai tiedät – virka: autius ja yö
- Mik’ asuu sielussani, sitä syö?
- Oi, kaikki sano, suo mun valossas
- Nyt juuri virvoittua talossas,
- Oi armas äiti murhe.
- Maan-elon kuningatar olethan
- Ja joka mielen lohtu murtuvan?
- Luon’ etkö kehtonikin seissyt jo
- Ja laulanut, mi mull’ on kohtalo,
- Oi armas äiti murhe? –
- Maan rauhattomuus lepoon vaimentuu,
- Ei ääntele se enää, tuhatsuu;
- Mut, silmät nostain, taivaallisen nään
- Mä loisteen kasvoillas ja päällä pään,
- Oi armas äiti murhe.
- Oi, silmissäni pilvet ratkeevat;
- Mä mitkä näänkään valon maailmat!
- Ikuinen toivo täällä rinnassain
- Kuin salamana kulkee, lohduttain,
- Oi armas äiti murhe!
- On katsees hyvä, kasvos paistavat,
- Kun siipes avaat lumenvalkeat;
- Niin, ylös! minut, käsin suojaten,
- Vie valon maahan, valon kultaisen,
- Oi armas äiti murhe!
Lähde: Suomen kansalliskirjallisuus. 1936. Osa 10. 1800-luvun ruotsinkielisiä runoilijoita ja kirjailijoita. Toimittaneet E. N. Setälä, V. Tarkiainen ja Vihtori Laurila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.