Öisiä säveleitä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Öisiä säveleitä.
3. Murheelle.
Kirjoittanut Lars Stenbäck
Suomentanut Uuno Kailas. Ruotsinkielinen alkuteos Nattstycken. 3. Till Sorgen.


Yön kalvas sisar, murhe laupias,
Oi, linnas avaa tähtiholvikas.
Oon ahdistama hornan henkien,
Mut rauhan sijan luotas löytänen,
Oi armas äiti murhe.
Kun sinihuntus tumman kohotat,
Nään kruunupään ja mustat suortuvat.
Ojennat lempeästi käden; näin
Tien viittaat maasi hiljaisuutta päin,
Oi armas äiti murhe.
Kas, yli maan ja vetten lepää yö,
Ja kimaltelee taivaan tähti vyö.
Muu kaikki äänetönnä uinuu – vain
Mä valvon vielä, sinä kerallain,
Oi armas äiti murhe.
Kai tiedät – virka: autius ja yö
Mik’ asuu sielussani, sitä syö?
Oi, kaikki sano, suo mun valossas
Nyt juuri virvoittua talossas,
Oi armas äiti murhe.
Maan-elon kuningatar olethan
Ja joka mielen lohtu murtuvan?
Luon’ etkö kehtonikin seissyt jo
Ja laulanut, mi mull’ on kohtalo,
Oi armas äiti murhe? –
Maan rauhattomuus lepoon vaimentuu,
Ei ääntele se enää, tuhatsuu;
Mut, silmät nostain, taivaallisen nään
Mä loisteen kasvoillas ja päällä pään,
Oi armas äiti murhe.
Oi, silmissäni pilvet ratkeevat;
Mä mitkä näänkään valon maailmat!
Ikuinen toivo täällä rinnassain
Kuin salamana kulkee, lohduttain,
Oi armas äiti murhe!
On katsees hyvä, kasvos paistavat,
Kun siipes avaat lumenvalkeat;
Niin, ylös! minut, käsin suojaten,
Vie valon maahan, valon kultaisen,
Oi armas äiti murhe!


Lähde: Suomen kansalliskirjallisuus. 1936. Osa 10. 1800-luvun ruotsinkielisiä runoilijoita ja kirjailijoita. Toimittaneet E. N. Setälä, V. Tarkiainen ja Vihtori Laurila. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.