A. Ahlqwistin matkoilta III

A. Ahlqwistin matkoilta II.

A. Ahlqwistin matkoilta III. Kirjoittanut August Ahlqvist

A. Ahlqwistin matkoilta III.

Krasnoslobodskista Pensan

lääniä 10 p. toukok. 1857

(Jatko 23 n:ron lisälehteen.)

Mutta edellisistä mietteistä ja koko Ardatowastakin woimme nyt iäksi päiwäksi erota, ja yhtäkkiä muuttua 200 wirstaa etelämmäksi Pensan kaupunkiin, jossa piina-wiikon ja pääsiäisen wietin. Pensan lääni on suomalaiselle kielentutkijalle siitä tärkeä, että hän siinä tapaa toista sataa tuhatta Mordwalaista, jotka owat tämän kansakunnan Mokschalaista haaraa, jonka murre hänelle on sitä wiehättäwämpi kuin ei siitä eikä sillä painon kautta ole sanaakaan wielä tullut ilmi. Pensa, jossa julkiset ilmoitukset sanowat olewan 22 tuh. asujaa, on wähäpätöinen kaupunki Sura-joen warrella, jossa pää-osa s.o. wirkakunnat ja wirkamiesten palatsit owat korkeanlaisella mäellä, ja muu osa kaupunkia, joka parhaasta päästä on samanlaisia sonnan sekaan istutettuja hölliä kuin Wenäjän pienissä kaupungissa yleisesti, pienen Pensanka-nimisen joen ja Suran alangolla. Muuten on Pensa warmaan likaisimmia kanpunkia kristikunnassa, sillä sen mäki-osassakin oli kaduilla polwea myöten likaa, muyta alempana joutui jalkamies monin paikoin hengen waaraan lian tähden. Minä kysyin eräältä porwarilta, eikö se olisi kaupunkilaisille etuisampi, että liweäisiwät katunsa kuin että tuossa liassa syksyn kewään rypewät ja kesän taas eläwät iankaikkisessa pölyssä. Hän sanoi kaupunkilaisten sen kyllä ymmärtäneen ja hänen olo-ajallansa Pensassa, noin 39 wuotta, oli katujen kiweämiseksi jo kolmeen kertaan rahaa kerätty. — No mihinkä se raha on tullut, koska katunne wielä owat kiweämättä? — "Mihinkäkö? kysykää sitä", sanoi hän omituisesti katsoen minua silmiin eikä wirkkanut sen enemmän mitään. — Pensan tuomiokirkko on niin yhdennäköinen Helsingin uuden kirkon kanssa kuin mansikka mansikan kanssa, ja nimessä waan on eroitusta, sillä edellinen ei ole niinkuin jälkimäinen pyhitetty pyhälle Nikolaille, waan neitsyt Maarian etsingolle. — Kaupungissa on pieni lutecrilainenkin seurakunta, jolla on siewä kirkko ja omituinen pappinsa. Seurakunnan jäsenet owat enimmäksi osaksi Saksalaisia ja jumalan-palmelu toimitetaan tällä kielellä; sen jäseninä löytyi kaksi Suomalaistakin, mm. eräs pianon-tckijä-mestari nimeltä Gröndahl, kotosin Hollolastako wai Lammella, joka oli naimisessa Saksalattaren kanssa, näytti eläwän hywästi ja oli luonteensa puolesta puhdas rehellinen Suomalainen, waan walitti äitinkielen unhottaneensa, ja toinen muuan nainen Ahwenanmaalta, joka siellä oli mennyt naimiseen wenäläisen sotamiehen kanssa, tämän keralla ollut wankeudessa Ranskanmaalla ja rauhan tehtyä miehinensä tänne jontunut. Minun Pensassa ollessani oli saksalainen seurakunta muuten hirmuisessa wimmassa keskenänsä, silla siinä kamppaili kaksi lahkokuntaa, joista toinen tahtoi kirkkoraadista luowuttaa erään ylpeän pakarin, toinen hänen edellensä wirassa pitää. Wiimein woitti edellinen lahkokunta, pakari ajettiin hawäistyksellä pois mainitusta painawasta wirasta, ja woittannt lahkolunta wietti woittonsa juhlallisella puolipäiwäisellä.

Se on Saksalaisen kirous ja onnettomuus, että olipa hän missä tahansa, niin on hän wieraita kansalaisia wastaan liian rauhallinen ja myöten-antama, waan elää oman maamiehensä kanssa alinomaisessa wähäpätöisessä härskeessä ja kateudessa.

Sunnuntaina jälkeen pääsiäisen läksin Pensasta ja tulin tänne Krasnoslobodskiin seuraawana tiistaina. Matkan pituus ei ole kuin 180 wirstaa, waan teiden pohjattomuus ja postipaikkojen sekä hewoisten kelwottomuus tekimät tämän matkan hywin ikäwäksi. Insarin, wälillä olewaan pieneen kaupunkiin tullessa warsinkin suututti minua sekä postipaikan sikaisuus että piisarin häwittömyys, jonka tähden kaupunkiin tultua ajoin suoraan postimestarin tykö, hänelle asiata walittamaan. Se oli noin kello 12 aikana päiwällä, ja postimestarina tuli eteeni wanha, warmaan keisari Pawel Petrowitsch'in aikuinen ukko likaisissa liinahousuissa, ruopoitellen etuansa ja takaansa ja muutenkin niin naurettawa että kaipaukseni olin unhottaa häneen katsoessani enkä sen tehtyänikään saanut ukolta muuta tolkkua kuin että piisaria olisi muka pitänyt korwillw autaani häwittömyydestänsä. Muuten owat posti-hewoiset Wenäjällä yleisesti hywät niinkuin posti-paikatkin, jälkimäiset hywät, jos matkalaisella itsellään on sänky-waatteet, ewäslaukku ja palwelija. - Kylien ulkonäkö ilmoittaa matkalaiselle että tässä läänissä elää paljo aatelia, joka, ehkä monessa muussa kohdassa muistama Dumbom-wainajan eläman-wiisautta, ei näy panneen mieleensä mitä runoilija tästä jalosta miehestä sanoo seuraamassa wärsyssä:

I politiken var hans tro,

Hvad ingen bonde plärförgäta:

Att om man mjölka vill sin ko,

Bör man ock ge den till att äta.

Täällä Krasnoslobodskissa tapasin suureksi ilokseni maamiehen erään luutnantti Steniuksen, mutta muuten en hywästä kylästä woi muuta sanoa kuin että siinä on paljo nelijalkaisia sikoja, joista kaksi porsuetta ikkuuani alla joka päiwä muistuttawat mieleeni suomalaista arwoitusta: "perhe syö, pöytä laulaa".

Lähde: Suometar 26.6.1857.