A. Ahlqwistin matkoilta II

A. Ahlqwistin matkoilta II.

Kirjoittanut August Ahlqvist

A. Ahlqwistin matkoilta II.

(Jatko 23 n:ron lisälehteen.)

Venäläisen suurin himo on rahan-ahneus, ja kuin täällä rahalla woipikin kaikki naittaa suuremmassa määrässä kuin luullakseni missään muualla, niin ei kumma olekaan, että sitä niin ahnehditaan. Rikas on Wenäläisestä puoli-jumala, waan ei mitään pidä hän niin suurena häpeänä kuin köyhyyttä, ja jos hänelle sanot: woi sinua, köyhä-rukka! on se hänen mielestänsä suurempi häwäistys kuin kowa sadatteleminen muilla sanoilla. Tästä seuraa, että kaikki säädyt kokewat raha-kultaa hanata miten ikään woiwat. Siitä tulee myös, että Wenäläinen totisesti lapsellisella tietämättömyydellä pyytää tawarastansa eli työstänsä saada kymmen- ja sata-kertaista ansiota, eikä se hänen päähänsä astu koskaan, että olisi synti ottaa liikaa hintaa eli palkkaa, jos toinen on niin hullu eli ymmärtämätöin että sen antaa, eli niin ahtaassa tilassa, että hän hänen nylkyänsä ei woi wälttää. Ardatowassa oli minun tarpeen waatteenpesijätä, ja kaupungin paras pesu-nainen, eräs postimestarin orjia, kutsuttiin tykööni. Kysyttyäni mitä kappaleelta waatisi pesu-waiwasta, alkoi hän tuumailla, kuinka saippua, wesi ja puu nyt oli kallista (waikka hänellä nämä ja siihen wielä korttieri, ruoka ja aika oli herraltansa), ja hywän aikaa sinne tänne siemasteltuansa lausui hän wiimeinkin että kuin, joten hän oli kuullut, Moskovassa hienomman paidan pesusta maksetaan 60 kop. hop., niin ei siitä Ardatowassa olisi liika 30 kop. hop., waan pienemmät ja karkeammat kappaleet saisiwat jäädä wähemmästä. Minun sekä nauratti että wihastutti tämmöinen häwittömyys, niin että käskin hänen kiireimman mukaan korjantumaan pois silmieni edestä. Runeberg'in sanat:

Mycket prutades ej, ty hälften prutades genas antawat pesu-naisen hintansa huojistamisesta heikon kuwan, sillä hän ei totellut poishäätämistäni, waan alkoi alentaa hintaansa ja suostui wiimein siihen, jonka jo alussa olin hänelle tarjonnnt, nim. 3 kop. hop. kappaleelta. — Samanlaista oli juttu korttieri-isäntänikin kanssa. Korttierista ja ruuan-tekemisestä ynnä suolan ja leiwän kanssa määrättiin 5 hopearuplaa kuukaudelta, jota wastaan minä kaiken särpimen ja keitto-neuwon itse ostaisin. Waan isännän, jolla oli muitakin hyyriläisiä ja ruuan-ostajia, teki mieli saada minua omaan ruokaansa ja kaksi eli kolme päiwää syötti hän minua eri maksua wastaan "koetteeksi" s.o. näytteeksi minkälainen hänellä oli ruoka, ja tuli sitten hintaa sopimaan. Hänkin piti ensin pitkän johdatuksen siitä, kuinka semmoiset nuoret herrat, kuin minä minä olin, eiwät rahasta suurta lukua pitäisi, kuiu waan mieleisensä olennon ja elannon saisiwat, ja kauan mutkistettuansa edes takaisin päätti hän 60 kop. hop. päiwältä puolipäiwäisen edestä s.o. 18 ruplaa hop. kuukaudelta, ei liiaksi. Se, joka Kaisaniemen entisinä hywinä aikoina sai, jonkun kerran milloin warat riittiwät, 30 kopeekan edestä istua tämän paikan herkulliseen pöytään, ainoastaan se woipi arwata tämänkaltaisen waatimuksen häwittömyyttä, warsinkin jos muistaa, että kaikki ruoka-warat Ardatowassa owat kolmea wertaa huokeammat kuin Helsingissä. Tätä koin selittää isännälleni, ja jonkun aikaa tingittyä suostni hän wiimeinkin 9 hopearuplaan kuukaudelta eli korttierista ja puolipäilväsestä yhteensä 14 ruplaa, joka sittenkin oli hirmuinen hinta, jos se lukuun otetaan, että ruoka hywänänsäkin tehtiin uunissa paistamalla ja wähitellen huononi huononemistansa, kunne kowilla sättimisillä taas joksi kuksi ajaksi werestin isännän omantunnon, ja että pari kolme wiikkoa piti hänen ämmiensä kanssa taistellani ennenkuin sain heidät siksi totutetuksi, että ruuassa ei ollut enemmän kuin jos puolikymmentä pientä russakan-poikaa kerrallansa.

Syy siihen, että Wenäläinen niin läämältään tahtoo kerralla woittaa, on paitse hänen werrattoman suuri rahan-himonsa myös hänen laiskuntensa, joka luonteen-omaisuus on, niinkuin kaikki tuntijat sanowat, yhteinen slawjanilaiselle kansakunnnalle. Jo siitä, että työ näiden kansojen kielissä merkitsee orjuutta eli orjaamista (sana rabuta, työ, ja rabotatj, tehdä työtä, tulewat nim. sanasta rab, orja), on helposti nähtäwä, millä silmillä ne työtä katselewat, ja ilman liikaa panematta woipi hywin sanoa, että Wenäjällä ainoastaan makaamalla menetetään puoli ikäänsä, ja kuin tähän lisätään ne monet praasnikat, joina arwattawasti ei mitään tehdä, ja ne kolme wiikkoa wuodessa (maslenitsa, pääsiäis- ja joulu-wiikko), - joina taas ei puututa minkäänlaiseen työhön, niin näkyy selwästi, kuinka paljon eli kuinka wähän uutterammalle työnteolle jääpi aikaa. Ja työnkin aikana ei Venäläinen sitä tee niin hartaasti kuin eurooppalainen, waan welttoilee, laiskehtii ja lepäilee alinomaa, jos kiirehtijätä ja keppiä ei näe takanansa, ja tekee sittenkin useimmin kelwottoman työn. Nauraakin Wenäläinen hänen kanpungeissansa eläwän Saksalaisen ahkeruudelle, tarkkuudelle ja werrallisesti wahempään woittoon tyytymiselle, mutta hawaitsee harwoin sen, että tällä ou puhtaampi koto, siistimpi ruoaka ja soweljaampi waatteus kuin naurajan howinherralla, että hän koulitsee lapsensa, joista tyttäret tawallisesti naittaa wirkamiehille ja pojat ohjaa waltakunnan palwelukseen, että hän tämän ohessa lopettaa elonsa warallisena ja, joka on erittäin muistettawa, kaikki nämä edut on woittanut rehellisyydellä ja ahkeruudella, waikka toisten pettuuskin ja laiskuus owat hänelle monta tuntuwaa wahinkoa tehneet.

Laiskuyden weli ja uskollinen seuralainen on welttous ja 1ewäperäisyys kaikissa katsannoissa. Harwa asia maailmassa antanee näistä selwemmän kuwan kuin tawallinen pieni kaupunki Wenäjällä. Kartanot kallellansa, ikkunat päreellä eli riewuilla tukitut, katot tuulen repimät, aitaukset sikojen ja lehmien hajottamat, siellä täällä tulipalon sia; kadut, kaupungin edustat ja joki-warret sonnalla peitetyt, joka märkänä aikana tekee lian yli-pääsemättömäksi, kuiwana taas pölyn läpi-näkemättömäksi, ja molempina täyttää ilman terweydelle waarallisella katkulla; huoneissa huone-kalut wanhat, hajallansa ja tynnä kaikenlaisia syöpäläisiä, seinät ja lattiat hiirien ja rottien lawistämät, — sillä kissan sanotaan pilaawan ihmisen asunnon ja ilman sitä, syntihän tuo olisi hiiri-rukankin henkeä ennen aikojansa lopettaa. Tämmöinen on lyhykäisesti se näky, jonka pieni kaupunki ja porwarin elämä siinä antaa, ja kädestä pitäen sanon, että tähän ei ole syynä köyhyys, sillä waroja on kyllä ja tilaisuutta niitä hankkimaan wielä enemmän, maan ainoastaan welttous, joka ei pyri entistä etemmäksi, joka rakastaa waan lämmintä uunin-kylkeä ja rypee isiltä perityssä sekä hengellisessä että ruumiillisessa liassa.

Edellisen kuwan täytteeksi waatii kohtuus wielä lisäämään, että Wenäläisellä tawallisen ymmärryksen lahjat owat hywät. Hän on harmoin tyhmä, käsittää sukkelasti ja woipi mallin eli osoituksen jälkeen toimittaa sangen waikeitakin töitä. Mutta tämä onkin kaikki. Sillä yhtä latiskainen kuin tämän kansan maa on, maa jossa weden-putoukset, waarat, jylhät metsät eiwät herätä ihmisen kumastus-aistia, waan jonka alinomainen yhdenlainen tasaisuus sen pikemmin tylsyttää, — yhtä latiskainen on sen mielen-laatukin. Sen todistaa kaikki hänen siwistyksensä historiassa. Waikka luwultansa niin suuri, ei se runollisuudessa esim. ole woinut synnyttää kuin yhden ainoan oikealla runo-innolla warustetun kirjoittajan nim. Puschkin'in, ja hänkään ei ollut puhdas Wenäläinen. Muissa taiteissa lienee seikka wielä pahempi, waikka tosin hywin muistan, että Helsingin Nikolainkirkon alttaritauluvvon wenäläisen maalaus-taiteen tuottama. Tieteissä emme tarkoinkaan etsien löydä yhtään wenäläistä nimeä, jonka kuulu olisi lewinnyt juuri ulommaksi kotimaansa rajoja. Teollisuuden historia ei myöskään tiedä mainita Wenäläisen tekemista hawannoista eli parannuksista, ja ainoa tämän kansan keksimä kone lienee — samowara (teeweden-keittäjä), jos ei senkin tekoa ja keittämistä liene saatu Kiinalaisilta. Tähän köyhyyteen saattaa joku kukaties sanoa syyksi ei kansan latiskaista hengellisyyttä, waan siwistyksen wähyyttä. Siihen wastataan, että esim. Danten, Gutenbergin eli Linnén aikoina Italialaiset, Saksalaiset eli Ruotsalaiset eiwät olleet juuri korkeammalla siwistyksen kannalla kuin Wenäläiset tällä wuosi-sadalla owat, ja että päin wastoin tilaisuutta oppimaan ja siwistymään ei suinkaan puututa Venäjällä.

(Jatketaan).

Lähde: Suometar 19.6.1857.