Amerikasta/1

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Amerikasta

Kirjoittanut Gustaf Johansson
Amerikasta/2
Lähde: Tampereen Sanomat, 2.6.1874, nro 22, s. 1–2. Artikkelin verkkoversio.


Amerikasta.

Seuraaville otteille yksityisistä kirjeistä on pyydetty sijaa lehdessämme.

Toukokuun 8 päivänä 1873. — Rakas syntymämaani! Tässä saan tervehtää suloista Suomea ja sen hellästi rakastettuja asukkaita kaikkia yhteisesti ja sukulaisia, ystäviä ja tuttavia erittäin. Matkani tänne onnistui hyvin. Sitten täällä oltuani kaksi viikkoa, tulin kipeäksi ja makasin neljä kuukautta lasaretissa niin huonona, etten tästä maailmasta mitään tiennyt, ja sitten oltuani 4 kuukautta tervennä sairastuin uudestaan viideksi kuukaudeksi, ja sittenkin on minua usein kohdannut viheriä- ja vilutauti. Tou’ot ovat täällä jo alussa. Mutta 25 p. Maaliskuuta oli kylmä pohjatuuli ja yöksi tuli halla ja vei komit, omenat, pitsit, melunit ja lampset. Ne ovat semmoisia hedelmiä, joita siellä ei ole, makoisia kuin sokuri ja painavat 12, 13, 15, ja kaksikymmentäkin naulaa kappale; puolessa on niinpaljon kuin syö. Täällä on hyvä ruoka: sian, lehmän ja lampaan liha, nisuleipä, voi, maito, kaffe ja sirappi on jokapäiväistä, lämmin leipä joka ateriaksi. Kuvuus vaivaa välistä, mutta nyt on satanut vähintäin kolme viikkoa joka päivä, sataa nytkin vähän, Taloissa täällä on monenlaisia aljolintuja, ja kanoja sadottain, munia sen jälkeen, niinkuin sen arvaatte, seinänraotkin täysi. Kanoja ja muita aljoja tapetaan ja syödään koska vaan tykätään. Kurjet ja hanhet tulevat tänne talveksi. Täällä ei ole kovin kylmä talvella, vähän hallaa ja lunta sataa vähän väliin, mutta sulaa samassa, muutamina öinä jäätyy vesi astiassa, ja muutamissa puissa ou lehti talvellakin vihanta.

Elokuun 10 p. 1873. Sydämmellisellä rakkaudella tervehdän teitä minun sukulaiseni ja ystäväni, ja kunnioitettavalle vanhalle opettajalleni h:ra provasti Grönbergille sanokaa paljon sydämmellisiä terveisiä minulta. Muistaakseni olen jo teille ilmoittanut tämän maan oloista, ja että minä ensin paljon sairastin, mutta nyt olen jo tottunut tähän ilmaan ja näihin oloihin. Kesällä on niin lämmin, että rauta polttaa paljain käsin pidellen samoin santakin. Aurinko meneekin melkein suoraan pään päällitse ja sanotaan että täällä on päivä silloin kuin siellä yö, ja minäkin uskon sen. Kesällä on yö pitempi kuin siellä ja talvella lyhyempi, ja on talvella ja kesälla yö yhtä pimeä täällä. Heinäkuun 10 p:nä oli suuri päivällinen täällä, ja taas Elokuun 18 p. on samallainen, johon kokoontuu kahden sadan hengen paikoille, nuoria ja vanhoja. Täällä ei ole tapana ristiä kaikkia lapsia pieninä niinkuin siellä, van ristitään muutamia 25 ja 30 vuoden vanhoina ja toiset, jotka ovat pienenä kastetut antavat isoina kastaa itsensä uudestaan toiseen uskoon, jota on monenlaatuista niinkuin mutesses ja peptes, ja kaikki ovat ristitty ja kastettu heidän uskonsa jälkeen. Täällä on enempi kuin puolet negeriä; ne ovat ennen olleet orjina, ja nytkin ne ovat vielä valkoisten alammaisia, ei ne ennen osanneet lukeakaan, mutta nyt niillä on koulut niin että saavat lähettää lapsiansa kouluun, ja ovatkin hyvin tarkkoja oppimaan, mitä he vaan kuulevat raamatusta, niin he sen kohta muistavat. Valkoiset ihmiset pidetään herroina ja kutsutaanki siksi kaikki vaan. Papit, virkamiehet, käsityöläiset, ulkotyömiehet, lukkarit ja rakkarit puhuttelevat toinen toistaan herraksi. Vaimoväki käypi fiinissä tärkätyissä vaatteissa. En viitsi kaikkea kirjoittaa, ette kuitenkaan usko, mutta palon minä olen nähnyt sittenkuin Tampereelta lähdin.

(Jatk.)