Asetus eräiden valtiorikosoikeuksien tuomitsemien henkilöiden armahtamisesta 30 päivänä tammikuuta 1920 annetun lain soveltamisesta
Suomen asetuskokoelma 9/1920.
Eräiden valtiorikosoikeuksien tuomitsemien henkilöiden armahtamisesta 30 päivänä tammikuuta 1920 annetun lain 4 §:n nojalla säädetään v. t. Oikeusministerin esittelystä seuraavaa:
Tammikuun 30 päivänä 1920 annetun lain 1 §:ssä tarkoitetut valtiorikosoikeuksien tuomitsemat henkilöt lasketaan mainitun lain säätämässä järjestyksessä heti ehdonalaiseen vapauteen.
Lain 2 §:ssä tarkoitettuja valtiorikosoikeuksien tuomitsemia henkilöitä ehdonalaiseen vapauteen laskettaessa on varteenotettava, että lain mukaan eivät armahduksesta ole osalliset ne, jotka on tuomittu mainitun pykälän 1 momentissa luetelluista rikoksista, nimittäin
1) ne, jotka oikeuden päätöksessä on nimenomaan sanottu tuomittavan murhasta tai muusta laissa mainitusta armahdusta estävästä rikoksesta;
2) ne, jotka on luettu syypääksi murhaan tai muuhun armahdusta estävään rikokseen, mutta oikeuden päätöksessä sanottu tuomittavan valtiorikoksesta; ja
3) ne, jotka asiakirjojen mukaan ovat syypäät murhaan tai muuhun armahdusta estävään rikokseen ja se rikos on otettu lukuun tuomittaessa, vaikka oikeuden päätöksessä ainoastaan on sanottu tuomittavan valtiorikoksesta.
Lain 2 §:n 2 momentissa lueteltuihin kapinan johtajiin, joita armahdus ei koske, verrattaviksi katsotaan:
1) osallisuutensa puolesta kapinan alkuunpanemiseen ja johtoon kansanvaltuuskunnan ja työväen pääneuvoston jäseniin verrattavat henkilöt;
2) kapinallisten keskusvirastojen ja lääninhallitusten sekä vallankumousylioikeuden jäsenet, jotka ovat Suomen pankin ja valtiokonttorin kapinallisiin johtajiin verrattavat;
3) itsenäisesti tai suorastaan rintamapäällikön alaisina toimineiden joukko-osastojen päälliköt, jotka ovat pataljonan [sic] päälliköihin verrattavat;
4) yleis-, piiri- ja rintamaesikuntien sekä sellaisten paikallisten esikuntien puheenjohtajat ja jäsenet, joiden alaisina ovat toimineet pataljoonan päälliköt tai heitä ylemmät päälliköt taikka sellaiset joukko-osastojen päälliköt, jotka mainitaan edellä 3 kohdassa;
5) ylempien tiedusteluosastojen päälliköt;
6) suurempien kaupunkien komendantit; sekä
7) muut henkilöt, jotka kapinallisen toimintansa nojalla ovat lain 2 §:n 2 momentissa lueteltuihin kapinan johtajiin verrattavat.
Asianomaisten viranomaisten tulee virkaedesvastuun uhalla pitää huolta siitä valvonnasta, jonka alaisena ehdolliseen vapauteen lasketun on 30 päivänä tammikuuta 1920 annetun lain sekä Rikoslain täytäntöönpanosta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun asetuksen mukaan oltava, ja, jos ehdolliseen vapauteen laskettu havaitaan syypääksi noudatettaviensa määräysten rikkomiseen tai uuteen rikokseen, sen johdosta lain mukaan menetellä.
Ehdollinen vapautus 30 päivänä tammikuuta 1920 annetun lain mukaan ei estä tekemästä syytettä murhasta tai muusta armahdusta estävästä rikoksesta, jota ei ole otettu lukuun valtiorikoksesta tuomittaessa. Jos lakia täytäntöönpantaessa jonkun havaitaan tehneen itsensä syypääksi sellaiseen rikokseen, on hänet ilmoitettava viralliselle syyttäjälle asianmukaista toimenpidettä varten ja, jos hänet sen johdosta määrätään vangittuna pidettäväksi, siirrettävä tutkintovankeuteen.
Valtioneuvoston on viipymättä ryhdyttävä edellämainitun lain ja tämän asetuksen täytäntöönpanemiseen.
- Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
- Helsingissä, 30 päivänä tammikuuta 1920.