Laki eräiden valtiorikosoikeuksien tuomitsemien henkilöiden armahtamisesta
Suomen asetuskokoelma 8/1920.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään täten seuraavaa:
Ne valtiorikosoikeuksien tuomitsemat henkilöt, joiden rangaistuksia valtionhoitajan kesäkuun 19 päivänä 1919 antamalla päätöksellä laajennetusta semmoisten henkilöiden armahtamisesta, jotka ovat saattaneet itsensä syypäiksi valtiorikoksiin, on lievennetty ilman että heitä on laskettu ehdonalaiseen vapauteen, ovat heti ehdonalaiseen vapauteen päästettävät noudattamatta sitä menettelyä, joka on säädetty 19 päivänä joulukuuta 1889 rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 2 luvun 13 §:ssä, mutta muuten siinä järjestyksessä ja niillä ehdoilla kuin mainitun asetuksen ja luvun 14 ja seuraavissa pykälissä sanotaan.
Sen lisäksi, mitä 1 §:ssä säädetään, on siinä järjestyksessä ja niillä ehdoilla kuin sanotussa pykälässä on määrätty, ehdonalaiseen vapauteen päästettävä ne valtiorikosoikeuksien tuomitsemat henkilöt, joita ei ole tuomittu murhasta, taposta, murhapoltosta, yksityiseksi hyödyksi tehdystä ryöstöstä, kiristyksestä, varkaudesta taikka varastetun tavaran kätkemisestä taikka yllyttämisestä, avunannosta tahi rangaistavasta yrityksestä näihin rikoksiin, tai jotka eivät ole olleet kapinan johtajia taikka eivät ole rangaistukseen tuomittuina rangaistuslaitoksesta karanneet ja maasta poistuneet.
Kapinan johtajiksi katsotaan n. s. kansanvaltuuskunnan ja n. s. työväen pääneuvoston jäsenet, kapinallisten asettamat Suomen Pankin ja valtiokonttorin johtajat, kapinallisten joukkojen sotapäällystö pataljoonan päälliköistä ylöspäin sekä kapinallisten joukkojen intendentuurilaitoksen johtajat, niin myös muut näihin verrattavat henkilöt.
Niihin henkilöihin nähden, jotka valtiorikosjuttuja käsittelemään asetetut tuomioistuimet ehdollisen rangaistustuomion käyttämisestä eräänlaatuisissa tapauksissa 20 päivänä kesäkuuta 1918 annetun lain nojalla ovat ehdollisesti tuominneet, on tuomioistuimen määräämän kansalaisluottamuksen menettämisen tahi muun sivurangaistuksen täytäntöönpano lykkäytyvä saman ajan ja samoilla ehdoilla kuin tuomioistuin yleistä lajia olevan rangaistuksen täytäntöönpanon lykkäämisestä on kussakin erikoistapauksessa määrännyt.
Lähempiä määräyksiä tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.
- Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.
- Helsingissä, tammikuun 30 päivänä 1920.