Asetus taajaväkisten maalaisyhdyskuntain järjestämisestä 1898

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokoelma 21/1898.

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus
taajaväkisten maalaisyhdyskuntain järjestämisestä eräissä tapauksissa.
Annettu Helsingissä, 15 p:nä Kesäkuuta 1898.


Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä olemme Me taajaväkisten maalaisyhdyskuntain järjestämisestä eräissä tapauksissa Armossa nähneet hyväksi säätää niinkuin seuraa:

1 §. Jos maalla sellaisessa paikkakunnassa, jossa on suurilukuinen, taajassa asuva väestö, erityisiä oloja ei saada asianmukaisesti järjestetyksi maalaiskuntain hallinnosta voimassa olevain asetusten nojalla, niin on jälempänä mainittuja määräyksiä noudatettava.

Kylän kartanopaikoiksi määrätty maa, kun sen alalla enimmäksi osaksi on talojen rakennuksia, ei kuitenkaan ole tämän asetuksen säännösten alainen.

2 §. Jos sellaisen yhdyskunnan, kuin ylempänä mainitaan, havaitaan tarvitsevan erityisiä ohjeita järjestys-, rakennus-, palo-, terveydenhoito- tahi satamaolojansa varten, määrättäköön, Senaatin Talousosaston harkinnan mukaan, siltä osalta tai niissä suhteissa, kuin tarve vaatii, semmoisia ohjeita sen yhdyskunnan noudatettavaksi.

Kun voidaan edellyttää, että johonkin paikkakuntaan piakkoin on asettuva lukuisa väestö ahtaalle alalle, kuten maalle, joka on aiottu vuokrattavaksi tai palstoitettavaksi asuntotonteiksi, tärkeämpiin paikkakuntiin rautatienasemain lähistöihin ja muihin sellaisiin paikkoihin, saa niinikään, vaikka järjestely ei siellä toistaiseksi olekaan välttämättömän tarpeellinen, kuitenkin sen paikkakunnan noudatettavaksi määrätä 1:ssä momentissa mainittuja ohjeita tahi joku erityinen laji niitä, sen mukaan kuin asianhaarat vaativat.

3 §. Asia, joka koskee erityisen poliisi-, rakennus-, palo-, terveydenhoito- tahi satamajärjestyksen aikaansaamista maalaisyhdyskuntaa varten, on sen kunnan otettava käsiteltäväksi, jonka alueella yhdyskunta sijaitsee; ja ennenkuin asiasta tehdään päätös, on siihen hankittava tarpeellinen selvitys.

Jos Senaatti tahi kuvernööri suorastaan taikka esityksen johdosta katsoo että sellaisesta asiasta on nostettava kysymys, on asia niin tarkkaan kuin suinkin kuvernöörin toimesta selvitettävä ja siihen hankittava lausunto siltä kunnalta, jossa yhdyskunta sijaitsee.

Olipa asia kuntakokouksessa alkuun pantu tai kuvernöörin esittämä taikka Senaatin määräyksestä käsiteltäväksi otettu, niin on se, sittenkuin naapurikuntaa, jonka oikeutta asia kenties koskee, sekä viranomaisia on siitä kuulustettu, asiassa kertyneitten kirjain sekä kuvernöörin lausunnon ohessa toimitettava Senaatin Talousosastoon, ja tulee Senaatin, asianhaaroja tutkittuaan, se ratkaista.

4 §. Kun Senaatti on päättänyt, että yhdyskuntaa varten on annettava puheenalaiset ohjeet tahi joku laji niitä, on asia jätettävä sille kunnalle, jonka alueella yhdyskunta sijaitsee, jälempänä mainitussa järjestyksessä käsiteltäväksi.

5 §. Mitä tulee sellaisen asian käsittelyyn, joka 4 §:ssä mainitaan, olkoon noudatettava:

1) että asia, ennenkuin sitä kuntakokouksessa lopullisesti käsitellään, on tarpeenmukaisesti alustettu, jota varten on tehtävä: a) alueesta asemapiirrokset, joista näkyy, mitenkä siihen on rakennettu, ynnä sen rajat; b) rakennussuunnitelman ehdotus, jos rakennusjärjestys on annettava; ja c) täydelliset ehdotukset muista kohdista;

2) että rakennussuunnitelman ehdotusta laadittaessa vaarinotetaan, että olevat olot mikäli mahdollista jätetään entiselleen ja että ryhdytään ainoastaan sellaisiin muutoksiin, jotka ovat välttämättömän tarpeelliset tulenvaaran ja terveysoloja uhkaavien vaarain estämiseksi ja jotka vähitellen ja ilman suurempia vaikeuksia ja mainittavampia pakkolunastuskustannuksia voidaan panna toimeen;

3) että yhdyskunnalle määrättäväin ohjeitten ehdotukset ovat sopusoinnussa maan kaupungeille ja kauppaloille vahvistettujen poliisi-, rakennus-, palo-, terveydenhoito- ja satamajärjestysten yleisten perusteiden kanssa, mutta kuitenkin sovitetaan itsekunkin paikkakunnan tarpeiden ja siellä vallitsevain olosuhteiden mukaan; sekä

4) että niihin ehdotuksiin myöskin pannaan määräyksiä sekä siitä, miten kunnallishallituksen on saatettava mainitut ohjeet täytäntöön ja miten niiden noudattamista on valvottava, mikäli se ei ole paikkakunnan kruununpalvelijain tahi jonkun muun valtionvirkamiehen asia, että myöskin siitä, onko ja miten laajalta yhdyskunnalle itselleen myönnettävä valta, noudattaen maalaiskuntain kunnallishallinnosta tänä päivänä annetun armollisen asetuksen 11 §:ää, kuntakokouksessa käsiteltäväksi ja päätettäväksi ottaa yksinomaan sitä yhdyskuntaa koskevia asioita.

6 §. Mitä kuntakokous päättää sellaisesta asiasta, josta 5 §:ssä mainitaan, on yhdessä kaikkien asiaan kuuluvien kirjojen kanssa lähetettävä kuvernöörille, jonka tulee, naapurikuntaa ja viranomaisia asiasta kuulustettuaan, se tutkia ja ratkaista; ja on kuvernöörin joko muuttamatta vahvistaminen päätös tahi palauttaminen asia kuntakokouksen uudestaan käsiteltäväksi. Jollei kuntakokous tee niitä oikaisuja, jotka kuvernööri pätevistä syistä katsoo tarpeelliseksi, alistakoon kuvernööri asian Senaatin lopullisesti ratkaistavaksi. Kun kuvernöörin päätöksestä tehdään valitus, noudatettakoon mitä valituksesta säädetään voimassa olevassa maalaiskuntain kunnallishallinnosta annetussa asetuksessa.

7 §. Tutkiessaan kuntakokouksen päätöstä tulee kuvernöörin erittäin pitää silmällä, että yhdyskuntaa varten hankkeissa olevat ohjeet vastaavat sen seudun ja kunnan tarpeita ja että, jos mahdollista, niiden toimeenpaneminen ei tule kunnalle tahi yhdyskunnalle rasittavaksi; jonka tähden yhdyskunnan perinpohjaiseen järjestelyyn, ainoastaan milloin olot myöntävät, ryhdyttäköön heti, mutta muussa tapauksessa asteettain ja vähitellen, jonkin pitemmän tahi lyhemmän ajan kuluessa sen mukaan kuin asianhaarat sallivat.

8 §. Jos yhdyskunnassa eräitä kunnallisia oloja, kuten yleisen järjestyksen, vaivais- ja terveydenhoidon y. m. ylläpitämistä, ei saada tyydyttävästi järjestetyksi siitä syystä, että voimassa olevat asetukset kunnallishallinnosta tahi muut sitä koskevat säännökset eivät myönnä oikeuksien ja velvollisuuksien kohtuullista ja oikeudenmukaista jakamista sen kunnan, jossa yhdyskunta on, ja naapurikunnan kesken, josta yhdyskunta yhdessä tai toisessa suhteessa on elämänolojensa puolesta riippuvainen, niin olkoot nämä kunnat oikeutetut, mutta, jos jompikumpi kunta tahi kuvernööri vaatii tahi Senaatti määrää, velvollisetkin sopimaan ja, kumpikin paikkakunnallaan, päättämään, mitenkä mainitut oikeudet ja velvollisuudet ovat niiden kuntain kesken sopivalla tavalla jaettavat. Jos kunnat ovat sellaisesta jaosta yksimielisiä, ovat niiden päätökset toimitettavat kuvernöörille, jonka tulee, jolleivät päätökset loukkaa yksityisen oikeutta taikka muuten sisällä mitään lainvastaista, ne vahvistaa. Jollei kuntain puheenalaisista oikeuksista ja velvollisuuksista saada sopimusta aikaan, tulee kuvernöörin lähettää niiden tekemät päätökset oman lausuntonsa ohessa Senaattiin asian lopullista järjestämistä ja ratkaisua varten.

Sellainen järjestely, jota ylempänä tarkoitetaan, on voimassa siksi kuin asianhaarat vaativat sitä muutettavaksi.

9 §. Jos yhdyskunnalle on myönnetty valta itse ottaa kuntakokouksessa esille asioita, jotka ovat sitä koskevat, niin on sen suhteen, mikä oikeus sillä on taksoittaa jäseniltänsä maksuja sellaisten menojen suorittamiseksi, joita sen tarpeisiin kysytään, kuin myös valita lautakuntia, hallituskuntia ja henkilöitä toimeenpanemaan yhdyskunnan päätöksiä tahi hoitamaan sen hallintoa ja yhteisiä asioita sekä antaa ohjesääntöjä yhdyskunnan hallinnosta, noudatettava mitä maalaiskuntain kunnallishallinnosta tänä päivänä annetun armollisen asetuksen 5 §:ssä, 6 §:n 12 momentissa ja 110 §:ssä säädetään.

Tämä asetus astuu voimaan 1 p:nä Tammikuuta 1899.

Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 15 p:nä Kesäkuuta 1898.

K e i s a r i l l i s e n   M a j e s t e e t i n   Oman Päätöksen mukaan
ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
C. TUDEER.
WALD. ENEBERG.
LENNART GRIPENBERG.
K. F. IGNATIUS.
OSSIAN BERGBOM.
Edvin Willgren.


Katso myös[muokkaa]