Laki taajaväkisistä maalaisyhdyskunnista 1931

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomen asetuskokoelma 185/1931.


L a k i
taajaväkisistä maalaisyhdyskunnista.
Annettu Helsingissä, 22 päivänä toukokuuta 1931.
_______________


Kumoamalla taajaväkisten maalaisyhdyskuntien järjestämisestä eräissä tapauksissa kesäkuun 15 päivänä 1898 annettu asetus, jota osittain on muutettu 27 päivänä maaliskuuta 1919 annetulla lailla, säädetään Eduskunnan päätöksen mukaisesti seuraavaa:

1 §. Ellei maalla sijaitsevalla paikkakunnalla, jossa on taajahko asutus, voida erityisiä oloja asianmukaisesti järjestää maalaiskuntain hallinnosta voimassaolevan lainsäädännön nojalla, valtioneuvosto voi määrätä, että alue, joka ei sellaisenaan ole itsenäinen kunta, on muodostettava taajaväkiseksi maalaisyhdyskunnaksi. Sellainen määräys tuottaa yhdyskunnalle oikeuden, kunnasta riippumatta, sillä tavoin, kuin tässä laissa säädetään, jättää valitsemiensa valtuutettujen käsiteltäväksi ja päätettäväksi yhdyskuntaa koskevia talous- ja järjestysasioita, verottaa jäseniään yhdyskunnan menojen suorittamiseksi sekä asettaa lautakuntia ja valita henkilöitä yhdyskunnan päätösten toimeenpanoa ja sen hallinnon hoitoa varten.

Yhdyskunnan rajat on valtioneuvoston määräyksessä tarkoin määriteltävä sekä, mikäli tarve vaatii, maaherran toimesta käytävä ja maahan merkittävä.

Yhdyskunta saadaan muodostaa eri kuntiinkin kuuluvista alueista.

Valtioneuvoston yhdyskunnan muodostamisesta antama päätös on julkaistava asetuskokoelmassa.

2 §. Esitys taajaväkisen yhdyskunnan muodostamisesta on tehtävä maaherralle. Sellaisen esityksen voivat tehdä paikkakunnan asukkaat, asianomainen kunta tai tämän kunnan jäsen, naapurikunta tai paikallinen hallintoviranomainen. Kysymyksen voivat panna vireille myöskin maaherra tai sisäasiainministeriö.

Kun on pantu vireille kysymys taajaväkisen yhdyskunnan muodostamisesta, maaherran tulee hankkia tarkka selvitys paikkakunnan oloista, kuten asukasluvusta, asutuksen laadusta ja laajuudesta, asukkaiden veronmaksukyvystä sekä muista yhdyskunnan muodostamiseen vaikuttavista asiainhaaroista, sekä lähettää asia, sittenkun siitä on hankittu paikkakunnan asujamiston, asianomaisen kunnan ja, tarpeen vaatiessa, naapurikunnan lausunto, oman lausuntonsa ohella valtioneuvoston ratkaistavaksi.

Jos kunnan jonkin osan asukkaiden on annettava lausuntonsa yhdyskunnan muodostamista koskevasta asiasta tai jos he haluavat sellaisessa asiassa erikseen käyttää puhevaltaa ja valvoa etujaan, asia on otettava käsiteltäväksi sellaisessa piirikokouksessa, josta säädetään maalaiskuntain kunnallislain 80 §:ssä.

3 §. Kun määräys yhdyskunnan muodostamisesta annetaan, määrättäköön samalla, minkä kalenterivuoden alusta yhdyskunnan on aloitettava toimintansa. Älköön yhdyskuntaa kuitenkaan määrättäkö aloittamaan toimintaansa lähinnä seuraavan kalenterivuoden alusta, ellei sanottua määräystä anneta kuutta kuukautta ennen toiminnan alkamista; ja maaherra ryhtyköön toimenpiteisiin yhdyskunnan valtuutettujen vaalin toimittamiseksi sen vuoden joulukuussa, jonka päätyttyä yhdyskunta alkaa toimintansa.

4 §. Yhdyskunnan valtuutettujen tulee viivytyksettä laatia ehdotukset yhdyskunnan hallintoa koskevaksi ohjesäännöksi sekä yleistä järjestystä, palotointa, terveydenhoitoa tai satamalaitosta taikka muita sellaisia oloja koskeviksi säännöiksi, jotka havaitaan yhdyskunnalle tarpeellisiksi ja kuuluvat sen toimialaan; nämä ehdotukset on maaherralle lähetettävä yhden vuoden kuluessa siitä, kun yhdyskunta on toimintansa alkanut.

Asemakaava- ja rakennustoimen järjestämisestä taajaväkisessä yhdyskunnassa säädetään erikseen.

5 §. Maaherran tulee yhdyskunnan valtuuston laatimista ohjesääntö- ja sääntöehdotuksista hankkia lausunnot siltä tai niiltä kunnilta, joiden alueella yhdyskunta sijaitsee, ja tarpeen vaatiessa naapurikunnalta sekä paikallisilta hallintoviranomaisilta, minkä jälkeen hänen on otettava asia tutkittavakseen ja päätettäväkseen. Maaherran tulee joko sellaisinaan hyväksyä ja vahvistaa ehdotukset, kukin erikseen, taikka, ellei hän katso voivansa sitä tehdä, palauttaa ne yhdyskunnan valtuustolle uudelleen käsiteltäviksi, ilmoittamalla syyt, joihin tällainen päätös perustuu. Ellei yhdyskunnan valtuusto asetetun määräajan kuluessa tee niitä oikaisuja, jotka maaherra on katsonut tarpeellisiksi, maaherra alistakoon asian valtioneuvoston lopullisesti ratkaistavaksi.

Jos maaherra katsoo yhdyskunnan tarvitsevan muitakin kuin yhdyskunnan valtuuston ehdottamia sääntöjä, kehoittakoon valtuustoa määräajan kuluessa esittämään ehdotukset sellaisiksi säännöiksi; ja noudatettakoon siinä tapauksessa muuten, mitä edellä tässä pykälässä säädetään.

6 §. Mitä edellä 4 ja 5 §:ssä on säädetty yhdyskunnan hallinto-ohjesäännön ja sääntöjen laatimisesta ja vahvistamisesta yhdyskuntaa muodostettaessa, olkoon vastaavasti noudatettavana, milloin myöhemmin tarvitaan yhdyskuntaa varten uusia sääntöjä tai muutoksia aikaisemmin annettuihin.

7 §. Yhdyskunnan valtuustolla on oikeus käsiteltäväkseen ja päätettäväkseen ottaa sekä sellaisia asioita, joita yhdyskunnalle annetut säännöt koskevat tai jotka näiden soveltamisesta johtuvat, että myöskin muita yhdyskuntaa koskevia talous- ja järjestysasioita, mikäli ei näiden käsittely lakien tai asetusten mukaan ole kunnan velvollisuutena tai kuulu julkiselle viranomaiselle.

8 §. Kussakin yhdyskunnassa tulee olla hallintolautakunta, joka tämän lain säännösten ja niiden määräysten mukaan, jotka yhdyskunnan valtuusto tai muu viranomainen laillisesti noudatettavaksi vahvistaa, huolehtii yhdyskunnan hallinnosta, valvoo sen etua, valmistaa valtuuston ratkaistavaksi jätettävät asiat sekä panee täytäntöön valtuuston päätökset ja määräykset.

Tarkemmat määräykset hallintolautakunnan tehtävistä, kokoonpanosta ja toiminnasta annettakoon yhdyskunnan hallinto-ohjesäännössä.

9 §. Verot, jotka tarvitaan yhdyskunnan menojen suorittamiseksi, määrätään niiden perusteiden mukaan, jotka maalaiskuntain kunnallisverotuksesta ovat voimassa sekä noudattamalla sitä taksoitusta, joka saman vuoden kunnallisverotuksessa on toimitettu.

Jos maatalouskiinteistö ainoastaan osaksi sijaitsee yhdyskunnan rajain sisällä, sen lautakunnan, joka kunnalliset veroäyrit määrää, tulee säädettyjen perusteiden mukaan arvioida, kuinka suuri osa kiinteistöstä saadusta verotettavasta tulosta on katsottava maksuunpannuksi yhdyskunnassa sijaitsevasta osasta, sekä sen mukaan määrätä verovelvolliselle veroäyrejä yhdyskunnan verojen suorittamista varten.

Yhdyskunnan tulee pyydettäessä kunnan viranomaisilta kohtuullista korvausta vastaan saada yhdyskuntaa koskeva ote kunnallisverotuksessa laaditusta veroluettelosta sekä tarpeelliset jäljennökset viranomaisten yhdyskunnan jäsenille pantua kunnallisverotusta koskevista päätöksistä.

Yhdyskunnan verojen kanto on, ellei yhdyskunnan valtuusto ole katsonut tarpeelliseksi järjestää eri veronkantoa, toimitettava kunnallisen veronkannon yhteydessä.

Yhdyskunnan verot ulosotetaan samojen viranomaisten toimesta kuin kunnallisverotkin ja noudattamalla, mitä tästä on laissa ja asetuksissa säädetty.

10 §. Mikäli tässä laissa tai yhdyskunnalle vahvistetussa hallinto-ohjesäännössä ei toisin säädetä, on yhdyskunnan päättämisvallan käytössä, sen hallinnossa ja verotuksessa sekä asiain hoidossa muuten noudatettava, mitä maalaiskunnista on vastaavasti säädetty.

Yhdyskunnan muodostaminen ei aiheuta muutoksia niihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka yhdyskunnan jäsenille kuuluvat kunnan jäseninä lakien ja asetusten mukaan.

Mitä maalaiskuntain kunnallislaissa on säädetty kuntain yhteistoiminnasta, sovellettakoon vastaavasti myöskin yhdyskuntaan.

11 §. Jos havaitaan, että kunnan ja yhdyskunnan verotussuhteet eivät vastaa oikeuden ja kohtuuden vaatimuksia eikä kohtuullista verorasituksen tasoitusta voida saada aikaan vapaaehtoisella sopimuksella, kunta tai yhdyskunta voi alistaa asian maaherran ratkaistavaksi. Sellainen tasoitus voi tapahtua kunnan varoista yhdyskunnalle suoritettavan avustuksen tai yhdyskunnan jäsenille kunnallisverotuksesta myönnetyn helpotuksen muodossa taikka soveltamalla muuta maaherran vahvistamaa kohtuullista perustetta; ja maaherran tulee tällöin määrätä verotuksen tasoituksen voimassaoloaika sekä vahvistaa ne muut ehdot, jotka tasoituksen asianmukaista toteuttamista varten harkitaan tarpeellisiksi ja kohtuullisiksi.

Yhdyskunnan jäsenille kunnallisverotuksesta tuleva helpotus saadaan mainitussa tapauksessa, laissa säädetyistä yleisistä verotusperusteista poiketen, toimeenpanna joko määräämällä määrätty osuus yhdyskunnan jäsenten verotettavasta tulosta kunnallisverosta vapaaksi taikka myöskin siten, että määrätystä kunnallisesta laitoksesta tai järjestelystä johtuvia taikka määrättyihin tarpeisiin meneviä kustannuksia ei panna yhdyskunnan verovelvollisten jäsenten maksettaviksi, vaan ne jaetaan kunnan muiden verovelvollisten kesken.

Jos voimassaoleva verotuksen tasoitus ei enää sovellu kunnan tai yhdyskunnan oloihin taikka ei vastaa oikeuden ja kohtuuden vaatimuksia eikä uutta järjestelyä saada aikaan vapaaehtoisella sopimuksella, maaherran asiana on määrätä uudesta verotuksen tasoituksesta taikka tasoituksen kumoamisesta.

12 §. Yhdyskunnan valtuutettuja valittaessa on vastaavasti noudatettava, mitä kunnanvaltuutettujen valitsemisesta on säädetty; kuitenkin niin, että yhdyskunnan valtuutettujen vaali on tapahtuva samaan aikaan kuin kunnanvaltuutettujen vaali ja tämän yhteydessä sekä viimeksimainittua vaalia varten laadittujen vaaliluetteloiden mukaan.

Maalaiskuntaa äänestysalueisiin jaettaessa, kuten siitä on erikseen säädetty, otettakoon huomioon, että yhdyskunta sellaisenaan tulee muodostamaan eri äänestysalueen tai käsittämään kaksi tai useampia kokonaisia äänestysalueita.

Asianomaisten kunnallisten keskus- ja vaalilautakuntain tulee toimia myöskin yhdyskunnan vaaliviranomaisina ja näiden jäsenillä on oikeus tästä toimesta saada kohtuullinen palkkio yhdyskunnalta, jonka tulee lisäksi korvata muut yhdyskunnan vaalista johtuneet menot.

Yhdyskunnissa, jotka käsittävät osia kahdesta tai useammasta maalaiskunnasta, valtuutettujen on vaalia varten asetettava erityiset vaaliviranomaiset; ja näiden tulee asianomaisten maalaiskuntain vaaliluetteloista kohtuullista korvausta vastaan saada tarpeelliset otteet vaalissa noudatettaviksi. Kun vaali on yhdyskunnassa ensimmäistä kertaa toimitettava, maaherra määrätköön vaaliviranomaiset, joiden toimikausi kestää, kunnes yhdyskunnan valtuusto on valinnut uudet lautakunnat.

Ellei kunnanvaltuutettujen varsinaista vaalia toimiteta sinä kalenterivuonna, jolloin valtuutettujen vaali 3 §:n mukaan on yhdyskunnassa ensi kerran toimitettava, maaherran tulee asettaa vaaleja varten erityiset keskus- ja vaalilautakunnat; ja yhdyskunnan vaalilautakuntien tulee laatia vaaliluettelot, kuten siitä säädetään voimassaolevassa kunnallisessa vaalilaissa. Täten valittujen valtuutettujen toimiaika kestää sen kalenterivuoden loppuun, jolloin kunnallinen vaalikausi kunnassa ensi kerran kuluu umpeen.

13 §. Valtioneuvosto määrää, milloin tarpeelliseksi havaitsee, yhdyskunnan alueen laajentamisesta tai supistamisesta taikka yhdyskunnan jakamisesta tai lakkauttamisesta.

Jos yhdyskunta, kunnallista jaoitusta samalla muuttamatta, lakkautetaan, jaetaan tai alueeltaan supistetaan, on tarpeen vaatiessa samalla määrättävä yhdyskunnalle annettujen säännösten voimassaolosta sekä siitä, miten yhdyskunnan omaisuuden ja velkain suhteen on meneteltävä; ja on tällöin vastaavasti noudatettava, mitä kunnallisen jaoituksen muuttamisesta on säädetty.

Yhdyskunnan lakkauttamisesta tai supistamisesta kunnallisen jaoituksen muuttamisen yhteydessä on erikseen säädetty.

14 §. Maaherran tulee tarkoin seurata maaseudun asutuksen kehitystä ja valvoa, että alueet, joissa on taajahko asutus ja joissa yleinen järjestys, palotoimi, terveydenhoito tai satamalaitos taikka joku muu sellainen seikka kaipaa tarkempaa säännöstelyä, järjestetään tämän lain mukaisesti, ja hänen tulee tehdä niistä sellaisia esityksiä ja ehdotuksia, joihin olosuhteet antavat aihetta.

Maaherran tulee samoin valvoa taajaväkisten yhdyskuntien toimintaa ja erityisesti huolehtia siitä, että niille annetaan noudatettaviksi tarpeelliset säännöt sekä että yhdyskunnalle vahvistettuja sääntöjä asianmukaisesti sovelletaan ja tarkoin noudatetaan, kuin myöskin, että ne viranomaiset, joiden tehtävänä on yhdyskunnan asiain hoito, huolellisesti täyttävät velvollisuutensa.

15 §. Valitettaessa maaherran tämän lain nojalla antamista päätöksistä sekä yhdyskunnan valtuuston ja hallintolautakunnan päätöksistä, noudatettakoon vastaavasti, mitä maalaiskuntain kunnallislaissa on säädetty valituksista, joita tehdään maaherran, kunnanvaltuuston ja kunnallislautakunnan päätöksistä. Sama olkoon lakina yhdyskunnan valtuuston päätösten alistamisesta.[1]

16 §. Jos kunnassa on taajahkoa asutusta käsittävä alue, jolla yleinen järjestys, palotoimi, terveydenhoito tai satamalaitos taikka jokin muu olosuhde kaipaa erityisiä toimenpiteitä kunnan puolelta, ilman että kuitenkaan riittäviä syitä on olemassa taajaväkisen yhdyskunnan muodostamiseen, kunta olkoon velvollinen, sikäli kuin voimassaoleva maalaiskuntain kunnallislaki ja kunnan varat sallivat, asianmukaisesti tyydyttämään sellaisen alueen tämänlaiset erityiset tarpeet; ja maaherra valvokoon, että tarpeellisiin toimenpiteisiin sanotussa tarkoituksessa ryhdytään.

17 §. Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1932. Ellei yhdyskunnalle ole tätä ennen myönnetty valtaa valitsemainsa valtuutettujen kautta käsitellä asioita, jotka sitä koskevat, tämä olkoon voimassa, kunnes valtioneuvosto, siinä järjestyksessä, kuin 1 §:ssä säädetään, toisin määrää tai sellainen yhdyskunta lakkautetaan. Jos yhdyskunnalle on vahvistettu paikallisia sääntöjä tai ohjesääntöjä, nämä olkoot lain voimaan tultuakin soveltuvin kohdin noudatettavina samalla alueella kuin ennenkin, kunnes niiden kumoamisesta tai muuttamisesta päätös on tehty tämän lain säätämässä järjestyksessä.


Helsingissä, 22 päivänä toukokuuta 1931.


Tasavallan Presidentti
P. E. SVINHUFVUD.


Apulaissisäasiainministeri Niilo Solja.


Huomautukset[muokkaa]

  1. Maalaiskuntain kunnallislaki, 5 luku.