Asetus teitten ja siltain tekemisestä ja kunnossa-pitämisestä maalla
1883.
Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen suostumuksella ja myönnytyksellä tahdomme Me, kumoamalla mitä Rakennuskaaren 4 luvun 1 §:n jälkimäinen momentti ja 25 luku sekä erityiset asetukset tien ja sillanteon rasituksesta maalla säätävät niissä osissa, joista alempana mainitaan, täten armossa määrätä niinkuin seuraa:
Yleisiä teitä maassa ovat: 1:ksi) maantie, jolla ymmärretään semmoista tietä, joka käy kaupunkien ja kauppalain välillä taikka tämmöisestä tiestä kirkolle, niin myös muihin semmoisiin paikkoihin, joissa tie katsotaan olevan kulkuyhdistyksen ja tavarankuljetuksen tähden yleisesti hyödyllinen ja tarpeellinen; sekä 2:ksi) kylätie, jommoisiksi luetaan kaikki muut kunnossa-pidettäviksi asianomaisessa järjestyksessä määrätyt vähemmät tiet.
Mitä edellämainituista teistä tässä alempana säädetään, ei koske semmoisiin teihin, jotka yksityiset ovat omaa tarvettaan varten tehneet ja joita ei ole määrätty kunnossa-pidettäviksi.
Mihin ratsastie on yleistä tarvetta varten laitettu, pidettäköön se kunnossa sen mukaan kuin kuvernöri näkee tarpeelliseksi siitä määrätä.
Jokainen, joka maalla omistaa tahi viljelee manttaaliin pantua maata sekä verolle pantuin torppain ja ulkomaiden, palstojen, tehdasten, sahain, myllyjen, joissa maksua vastaan jauhatetaan, oluttehdasten ja paloviinan-polttimoin haltiat, niin myös kruunu puistojensa edestä, olkoot velvolliset ottamaan osaa yleisten teiden ja niillä tarpeellisten siltain tekemiseen ja ylläpitoon.
Luotsitalot saavat kuitenkin yhä edellensä nauttia niille ennen suotua vapautusta maanteiden ja niihin kuuluvain siltain tekemisestä ja voimassa-pitämisestä.
Jokainen käräjäkunta on täst'edes eriksensä oleva tientekolahkona, jonka velvollisuus on 4 §:ssä määrättyjen perusteitten mukaan tehdä ja kunnossa-pitää tiet ja sillat piirinsä sisällä; kuitenkin on käräjäkunnan kunnilla lupa, jos he yhteisesti niin suostuvat, jakaa keskenään tienteko-rasitus. Niillä seudilla, [pitää olla seuduilla] joilla tientekolahkona on käräjäkuntaa suurempi piiri, jääköön se semmoiseksi niin kauaksi kuin tientekoon velvolliset siihen tyytyvät. Jos käräjäkunta on jaettu kahteen tai useampaan tientekolahkoon, älköön siinä tehtäkö muutosta, elleivät käräjäkunnan kaikki kunnat siihen suostu tai asianomainen viranomainen, kuntain ollessa erimieltä, sitä ole myöntänyt. Jos jossakin tientekolahossa on kalliimpi silta ja sen voimassa-pitäminen katsotaan tulevan ylen raskauttavaksi, olkoon tientekolaholla valta kuvernörin luona hakea lähimpänä olevain tientekolahkojen, kihlakunnan tahi koko läänin velvoittamista ottamaan osaa semmoisen sillan ylläpitämiseen. Kuvernörin tulee, sittenkuin asianomaisia on asiassa kuulusteltu, päätöksen kautta, josta tavallisessa järjestyksessä saa valittaa, antaa lausuntonsa hakemuksesta ja, jos on syytä suostua siihen, sen ohessa määrätä, mitkä tientekolahot ovat velkapäät sillan rakentamiseen ja kunnossa-pitämiseen ottamaan osaa ja missä määrässä se on tapahtuva, ja katsottakoon parhaasta päästä siihen hyötyyn, jota itsekullakin sillasta on.
Kullakin tientekolaholla on valta antaa tien- ja sillanteko-velvollisuutensa, joko kokonaan taikka joksikin osaksi, urakkamiehen haltuun taikkapa muulla soveliaalla tavalla sen täyttämistä järjestellä; kuitenkin on päätös siitä kuvernörin ratkaistavaksi lykättävä.
Tientekolahko, joka on velvollinen laittamaan ja voimassa pitämään lossia eli lauttaa jonkin veden ylitse, määrätköön miten siitä annetut määräykset ovat täytettävät. Samanlainen oikeus olkoon tientekolaholla myöskin lauttarahan määrän suhteen, josta tehty päätös kuitenkin on kuvernörin tutkittavaksi jätettävä. Taksan, jonka mukaan lauttarahaa saapi ottaa, antaa kuvernöri ja pitää sen olla lauttapaikalla julki naulattuna.
Jos vesistö, jonka ylikulkua varten lautta on laitettava ja kunnossa-pidettävä,on eri tientekolahkojen rajalla, sopikoot nämä keskenään lautan pitämisen tavasta ja kustannuksista.
Kunkin tientekolahon piirissä ovat maantiet ja sillat, niiden tekemisen ja kunnossa-pidon suhteen, määrätyssä järjestyksessä jaettavat kaikkien tienteko-velvollisten maan-omistajain ja haltian välillä, jota vastoin pajastot, tehtaat, sahat, myllyt, oluttehtaat ja paloviinanpolttimot raha-avuilla ottavat osaa sekä teitten ja siltain rakentamiseen että niiden kunnossa-pitämiseen.
Perustuksena sanotulle tien- ja sillanteon jaolle edellämainittujen maanomistajain ja haltiain välillä on manttaali; ja pitää sen vuoksi verolle lasketut torpat ja ulkomaat sekä kruunun puistot manttaaliin pantaman sillä tavoin kuin tässä alempana sanotaan. Jos manttaalin vähennys tahi lisäys on tapahtunut, olkoon perustuksena uusi manttaali. Älköön kuitenkaan tämmöinen manttaalin vähennys tahi lisäys taikka uutistilain syntyminen vaikuttako muutosta ennen tapahtuneessa tienjaossa, vaan olkoon tämä noudatettavana siksi kuin uusi jako muusta syystä on tapahtuva. Siihen asti pitää uutistilain, verolle tultuansa, tientekolahon tien- ja sillanteon rasitukseen ottaman osaa rahalla, niinkuin pajastoista ja tehtaista säädetty on.
Pajastojen, tehdasten, sahain, myllyjen, oluttehdasten ja paloviinanpolttimoin annettava raha-apu teitten ja siltain rakentamiseen ja kunnossa-pitämiseen suoritetaan samoin manttaalin mukaan, jota varten sanotut laitoksetkin ovat manttaaliksi arvattavat; ja määrätään tämä apulisä, joka pitää käytettämän puheenaolevan rasituksen huojentamiseksi, suuruudeltaan sen kustannuksen mukaan, johon tapahtuva uuden tien ja sillan rakentaminen sekä vanhan kunnossa-pito tutkitaan yhden manttaalin maan edestä nousevan. Jos rakentaminen tahi kunnossa-pito toimitetaan urakalla, tulee edellämainittujen laitosten ottaa kustannukseen osaa yhtäläisesti kuin muiden tienteko-velvollisten kullakin olevaa manttaalia myöten.
Sekä verolle pantuin torppain, ulkomaiden ja kruununpuistojen, että pajastojen ja muiden yllämainittujen laitosten takseerausta ja manttaaliksi arvaamista varten, kuin myös sanotuista laitoksista maksettavan raha-avun määräämiseksi, on, 56 §:n mukaan armollisessa asetuksessa kunnallishallituksesta maalla 6 päivältä Helmikuuta 1865, jokaiseen kuntaan asetettu takseerauslautakunta velvollinen tekemään ehdotuksen ja antamaan sen kuntakokouksen tutkittavaksi. Mitä kuntakokous tästä on päättänyt, on lykättävä kuvernörin luo, jonka tulee ratkaista asia päätöksellä, joka, mikäli se koskee kruunun puistojen manttaaliin-panoa, pitää Senatin Talousosaston tutkittavaksi saatettaman.
Se manttaali, joka näin on pantu verolle lasketuille torpille ja ulkomaille sekä kruunun puistoille, pysyy sitte muuttamatta voimassa, jota vastoin niin pajastojen, tehtaitten, sahain, myllyjen, oluttehdasten ja paloviinanpolttimoin manttaaliin-pano kuin myös tien kunnossa-pidon kustannuslasku pitää joka viides vuosi uudistettaman.
Velkapäät tekemään ja kunnossa pitämään kylätietä sekä sen siltoja ja rumpuja ovat kaikki ne tilanhaltiat ilman eroituksetta ja muut jo mainitut tientekovelvolliset, jotka sitä tietä käyttävät. Osallisuus semmoiseen tientekoon määrätään manttaalin mukaan, mutta myös tarpeen mukaisesti katsoen siihen eri hyötyynkin, jota itsekullekin tiestä tulee.
Pajastojen, tehtaiden, sahain, myllyjen, oluttehdasten ja paloviinan-polttimoin, jotka ovat osallisia kylätien kunnossa-pitämiseen, tulee siihen apua tehdä rahoilla, jotka sillä tavoin kuin tien osakkaat keskenään sopivat ylöskannetaan ja tien kunnossa-pitämiseksi käytetään.
Maantien pitää, tarvetta myöten, olla kahdeksasta kahteentoista kyynärään ja kylätien vähintäänkin kuutta kyynärää leveä ojain välillä. Missä jo on muun levyinen tie, pysyköön se sinänsä, kunnes siitä toisin määrätään.
Kun uusi yleinen tie on tehtävä tahi vanhempi laajennettava niin leveäksi kuin 6 § määrää, niin kuvernöri, kuntakokousta kuulusteltuansa, kihlakunnanoikeudessa tutkituttakoon sen tarpeellisuutta, niin myös kuinka se soveliaimmin ja vähimmällä kustannuksella voidaan toimeen saada.
Maan omistaja tahi haltia olkoon velvollinen antamaan maata semmoista tietä varten mutta nauttikoon korvausta niitten perustusten mukaan, jotka ovat säädettyinä 12 päivänä Joulukuuta 1864 annetussa asetuksessa, maanomistajan tahi haltian velvollisuudesta antaa maata yhteiseen tarpeeseen; ollen tämä korvaus kruunun maksettava, kun tie, 1 § mukaan, on maantienä pidettävä.
Maantien molemmille puolille on, missä tarve niin vaatii, oja kaivettava ja tarpeellisella viemärillä varustettava. Pensaat, jotka eivät ole kaunisteeksi istutettuja tahi erinäiseen hoitoon otettuja ja kasvamaan jätettyjä, ovat kummaltakin puolen maantietä pois hakattavat kolmen kyynärän leveydeltä ojan ulkoreunasta ja, missä ei ojaa ole, kuutta kyynärää leveältä. Kylätien varrella olkoon maanomistajalla oikeus pitää kaikenlainen metsä tien-ojan vieressä kasvamassa.
Yleisen tien tekemiseen ja voimassa-pitoon on lupa ottaa tienteko-ainetta metsästä ja takamaasta, missä semmoista lähinnä on ja tienkatselmusta toimittava kruununpalvelija sekä kaksi kihlakunnanoikeuden edessä tientekolahkolaisten valitsemaa uskottua miestä lähemmin määräävät; ja on siinä vaarin ottaminen, ett'ei kuoppia kaiveta useampiin paikkoihin niin kauan kuin yhdestä jo tehdystä tarpeeksi saadaan tarvittavaa tientekoainetta, eikä tämä ole niin lähellä tietä, että siitä tapaturmia voi tulla. Jos määrätyssä paikassa tientekijältä loppuu tientekoon tarpeelliset aineet, eikä niitä ole muullakaan sopivalla paikalla metsässä tai takamaalla, on tientekolahko velvollinen sopivasta maasta sisätiluksilla tai hakamaissa lunastamaan tarpeellisen alan tätä tarkoitusta varten, ja silloin on 12 päivänä Joulukuuta 1864 annettu asetus, maanomistajan tahi haltian velvollisuudesta antaa maata yhteiseen tarpeeseen, noudatettava. Jos tientekijä sitä vastoin tahtoo sanottuun tarkoitukseen tuoda tienteko-aineita toisen sisätiluksilta tai hakamaista, sopikoon siitä ennakolta maanomistajan kanssa. Jos tientekijä tekoaineita hankkiessaan, olkoonpa se sitte taka- tahi sisätiluksilta, tarvitsee käyttää toisen yksityistä tietä tahi siltaa, tutkikoon kihlakunnanoikeus, elleivät asianomaiset siitä keskenään sovi, onko semmoinen valta hänelle myönnettävä ja, jos niin on, määrätköön sen korvauksen, joka käyttämisestä kohtuuden mukaan on suoritettava.
Yleinen tie on maan paljaana ollessa pidettävä kunnossa sillä tavalla kuin siitä erittäin on säädetty. Tientekoon älköön kuitenkaan käskettäkö semmoisina vuodenaikoina, jolloin seudulla yleensä kevät- tai syystoukoa tehdään tai eloa korjataan, älköönkä yleensä muulloinkaan kesäajalla, paitsi kun veden uurtamisen tai jonkun muun satunnaisen vahingon takia tien kuntoon-paneminen on välttämätöntä. Tien laillisessa kunnossa pitämisen laiminlyömisestä sakoitettakoon yksityinen tie-osan tekijä kuusi markkaa ja urakkamies aina neljäänkymmeneen markkaan asti; ja kruununnimismiehellä olkoon valta palkalla korjauttaa puutteellinen tie ja suorastaan ulosottaa kustannukset tientekoon velvolliselta, jollei tämä neljän päivän ajassa, sen jälkeen kun hänellä on annettu toteensaatava käsky, ole niitä korvannut.
Kaikki maantiet, joitten varrella on olemassa kyytilaitoksia, ovat mitattavat virstaluvuittan ja jokainen virsta merkittävä patsaalla. Rajapatsaat läänien, kihlakuntain ja pitäjäin välillä ovat tien viereen asetettavat ja tarpeellisella päällekirjoituksella varustettavat. Missä maantie jakaantuu kahdelle tai useammalle haaralle, on patsas asetettava ja siihen osoitin, joka ilmoittaa paikan, johon tie vievi; samoin pitää jokaisen kestikievaritalon viereen patsas pantaman, joka osoittaa kestikievaritalon nimen. Puheena oleva tien mittaaminen ja tienpatsaiden asettaminen on, samoin kuin niiden kunnossa-pitokin, kihlakunnan sakkoraha-osuudesta tahi, jollei se riitä, tientekolahon tienteko-velvollisten kustannettava; mutta kuitenkin on niin hyvin semmoisten vanhempain teitten mittaaminen, joille ennen tavallisia peninkulmapatsaita on laitettuina, kuin myös virstapatsasten asettaminen näiden teitten varrella ensi kerralla tehtävä valtiovaraston kustannuksella. Joka kaataa, turmelee tahi vioittaa näitä patsaita sakoitettakoon niinkuin Rikoskaaren 21 luvun 9 §:ssä säädetään.
Lupa maantien muuttamiseen sen entisestä ja oikeasta paikasta haettakoon kuvernöriltä. Jos joku tahtoo johtaa uutta ojaa maantien alitse, tulee hänen hankkia lupa siihen kruununnimismieheltä ja missä oja on kaivettu, pitää kunnossa silta ojan yli, kunnes uusi tienjako jostakin muusta syystä voi tapahtua. Kylätiestä olkoon sama laki, elleivät kaikki tien kunnossa-pitoon osalliset ole asiasta yksimielisiä, eikä voimassa olevaa maanjakoa sen kautta muuteta. Ken tämän rikkoo, vetäköön sakkoa maantiestä neljäkymmentä markkaa sekä kylätiestä kaksikymmentä markkaa, ja olkoon syyllinen sitä paitsi velvollinen panemaan tien entiseen kuntoon, ellei muutos tule myöhemmin laillisessa järjestyksessä hyväksytyksi.
Maantie on talvisaikaan kaikkein tientekoon velvollisten yhteisesti auki pidettävä lumireen vetämisellä tahi lumen luomisella, josta huolta pidetään, joko erittäin laitettuin lumirekilahoin, taikka muutoin sillä tapaa kuin tienteko-velvolliset kuntakokouksessa päättävät, jolloin, jos erimieliä ilmaantuu, asia ratkaistaan äänestyksellä 4 §:ssä teiden ja siltain teon velvollisuudelle määrätyn perustuksen mukaan; kuitenkin on kuntakokouksen sellaisessa asiassa tekemä päätös kuvernörin ratkaistavaksi lykättävä. Se korvaus, joka maantien talvisaikaisesta kunnossapidosta vaadittanee, jaetaan kaikkein tientekolahon tienteko-velvollisten suoritettavaksi.
Asianomaisten tienteko-velvollisten hakemuksen johdosta saa kuvernöri, missä seudun olot sitä vaativat, myöntää vapautuksen velvollisuudesta talvisaikaan pitää yleistä maantietä auki lumirekeä vetämällä ja niillä seuduilla, joilla yleinen talvitie 14 §:n mukaan on avoinna kuljettavaksi, ilmaantuneita asianhaaroja tutkittuaan, suoda helpoitusta maantien aukipitämis-velvollisuudessa; kuitenkin on maantie keväällä hyvissä ajoin kuljettavaksi laitettava.
Semmoisilla paikoilla, joissa ympärillä olevien aitojen takia tai muusta syystä paljon lunta kokoontuu tielle, niin että sitä ainoastaan vaivoin ja suurilla kulungeilla talvisaikaan voi kuljettavassa kunnossa pitää, olkoon, paikkakunnan kruununnimismiehen tutkinnon mukaan, lupa johtaa tie syrjälle sellaisista paikoista, kun se mukavasti ja ilman maanomistajan vahinkoa voi tapahtua tahi jos tämä siihen suostuu, vaikka hänelle tuleekin haittaa tien avaamisesta; ja tulee kruununpalvelijain näyttää soveliain suunta semmoiselle tielle ja asianomaisten sitte pitää sitä tarpeellisessa kunnossa.
Kuvernörillä on valta, sittenkuin asianomaisia kuntakokouksia on kuulusteltu ja asia kihlakunnan-oikeudessa tutkittu, sillä tavoin kuin 7 §:ssä sanotaan, tutkia ja määrätä, missä yleinen talvitie on kulkuliikkeen mukavuudelle tarpeellinen ja kuljettavaksi jätettävä. Semmoista vähempäin järvien, niittyjen ja aavojen soiden yli menevää tietä pitää kunkin kylän tilustensa edestä viitoittaa, ja on tämä viitoittaminen järvellä tehtävä, missä jää vahvin on; mutta isojen järvien yli tehkööt sen ne kunnat, jotka niiden ympärillä ovat.
Yleinen talvitie on, niin usein kuin tarvitaan, muutettava ja ne paikat merkittävät, joissa on isoja avantoja ja railoja sekä tie johdettava niiden ohitse tahi silta pantava ylitse, kuuden markan sakon uhalla. Joka tekee avannon yleisen talvitien viereen, merkitköön sen itse sopivilla merkeillä, myöskin kuuden markan sakon uhalla. Jos joku hakkaa auki jään semmoisella järven poikki kulkevalla tiellä, olkoon sama edesvastaus kuin Rikoskaaren 21 luvun 9 §:ssä on määrätty. Jos joku siitä saa ruumiin-vamman taikka kuoleman, olkoon siitä edesvastaus lain mukaan.
Jos talvitie on hyödyksi ainoastaan joillekuille kyläkunnille, niin sopikoot nämä sellaisen tien avaamisesta ja kunnossa-pitämisestä keskenään, miten soveliaimmaksi näkevät.
Missä silta- tahi tierahaa asianomaisella luvalla ylöskannetaan, älköön se, joka on otettu ylöskantoa toimittamaan, ilman syyttä viivyttäkö matkustavaista taikka häneltä vaatiko enempää kuin määrätty on. Joka tätä vastaan rikkoo, sakoitettakoon aina neljäänkymmeneen markkaan asti ja palkitkoon vahingon.
Matkustavainen, joka, vaikka on saanut muistutuksen, että silta- tai tieraha on maksettava, laiminlyö sen maksamisen ja jatkaa matkaansa, sakoitettakoon kaksitoista markkaa. Jos matkustavainen väkivallalla murtaa itsensä salpauspuun kautta, missä sellainen on asetettu, vetäköön sakkoa aina kahteensataan markkaan asti ja palkitkoon sitä paitsi kaiken vahingon.
Jos matkustavainen tekee väkivaltaa silta- tahi tierahan ylöskantajalle, hänen toimensa vuoksi tahi silloin kun hän on sitä toimittamassa, taikka jos sellaisen ylöskannon toimittaja mainitulla tavalla rikkoo matkustavaista kohtaan, tahi jos tässä tapahtuu herjaus tahi loukkaus, vastatkoon rikoksellinen lain jälkeen.
Jos silta tahi lautta on puutteellinen, sakoitettakoon se, joka kunnossa-pidon on laiminlyönyt, kaksikymmentä markkaa, ja kahdenvertaisesti, jos hän ei, vaikka hän on käskyn saanut, ole vikaa korjannut; ja olkoon kruununnimismiehellä valta palkalla panettaa silta tahi lautta kuntoon ja suorastaan ottaa ulos kustannus kunnossa-pitoon velvolliselta, ellei tämä neljän päivän kuluessa, toteennäytettävästi käskyn saatuansa, ole sitä korvannut. Jos sillan tahi lautan puutteellisuudesta joku vahinko tulisi matkustavaiselle, palkitkoon syyllinen sen. Jos joku siitä saa ruumiinvamman tahi kuoleman, olkoon edesvastaus lain mukaan. Jos lauttamies on huolimaton tahi kokonaan jättää matkustavaista kuljettamatta, sakoitettakoon aina neljäänkymmeneen markkaan asti ja korvatkoon kaiken tappion, jota siitä matkustavaiselle tulee. Jos matkustavainen jatkaa matkaansa lauttarahaa sitä ennen maksamatta, olkoon sama sakko. Jos kokonaan lakataan lauttaa kuljettamasta, vetäköön syyllinen sakkoa neljästäkymmenestä viiteensataan markkaan asti ja korvatkoon kaiken siitä tulleen vahingon.
Jos silta palaa tahi vesitulva viepi sen, taikka muu tapaturma tahi väkivallan tekijät sen hävittävät, olkoot tienteko-velvolliset velkapäät siinä paikassa lossia eli lauttaa pitämään, kunnes uusi silta ennättää tulla rakennetuksi.
Sakot, joihin tämän asetuksen mukaan tuomitaan, jaetaan niinkuin Oikeudenkäymiskaaren 32 luvun 1 §:ssä sanotaan ja muutetaan, maksuvarain puutteessa, vesi- ja leipävankeudeksi yleisen lain mukaan.
Tämä asetus alkaa vaikutustansa 1 päivästä Heinäkuuta 1883.
Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 15 p:nä Tammikuuta 1883.
Katso myös[muokkaa]
- Tämän asetuksen kumosi laki teiden tekemisestä ja kunnossapidosta maalla (147/1918).