Askolan kirkko

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Askolan kappeliseurakunnan kirkko

Kirjoittanut Reinhold Hausen
Tekstin alkuperä: Reinhold Hausen, "Anteckningar om Askola kapellkyrka", teoksessa Anteckningar gjorda under en Antiqvarisk forskningsresa sommaren 1876 i Östra Nyland, Finska Vetenskaps-Societetens Bidrag 44, s. 165−169 Helsingfors: Finska Litteratur-sällskapets tryckeri 1887
Suomennos: Tekstin on osittain suomentanut Wikiaineiston käyttäjä Abc10.


Tämä kirkko on rakennettu puusta vuosina 1797−99. Sen pohjakaava muodostaa tasavartisen ristin, jossa kunkin laivan pituus on 135 ja leveys 33 jalkaa. Temppelissä on kolme sisäänkäyntiä, pohjois-, etelä- ja länsisakaran päädyissä, ja sinne tulee valoa 18 suuresta ikkunasta ja lisäksi muutamasta pienemmästä lehtereiden yläpuolella.

Alttarilla on 1600-luvun tavanomaiseen tyyliin tehty suuri alttarilaite. Se muodostuu kahdesta pylväiden väliin sijoitetusta päällekkäin olevasta taulusta, joista alempi ja suurempi esittää Kristusta yrttitarhassa, ylempi taivaaseenastumista. Ylimpänä on ristiinaulitun kuva. – Alhaalla lukee:

Med Herr Majoren och Riddaren Wälborne
Wentzel Fredric Rotkirchs[1] påkostnad är denna
Tafla om målad År 1803
AF, IOH:PET:KIHLMARCHs.
(suom. Herra Majurin ja Ritarin, Jalosukuisen
Wentzel Fredric Rotkirchin[2] kustannuksella on tämän
Taulun maalannut Vuonna 1803
IOH:PET:KIHLMARCHs.)

Kuoriseinällä on kaksi pienempää taulua, joista toinen kuvaa ehtoollista, toinen Krisuksen ristiltä laskemista. Kaikilta tauluilta puuttuu taiteellinen arvo.

Myös saarnastuoli on tavallista vanhaa tyyliä 1600-luvulta ja koristettu Kristusta ja viittä apostolia esittävin puusta veistetyin kuvin. Sen jalustana vanhassa kirkossa (joka myös oli puuta ja sijaitsi siellä, missä kirkkotarhassa on nykyisin materiaalivarasto) oli puukuva, joka nyt on kellotapulissa. Tämä männystä hyvin karkeasti veistetty kuva esittää polviasentoon veistettyä viiksekästä miestä, jolla on suuret ulkonevat silmät ja karheat hiukset ja joka on pukeutunut pitkään, kaulasta avonaiseen pukuun, jota vyötäisiltä pitää kiinni vyö, jossa edessä, vähän vasemmalla, on kiinnitettynä pieni laukku. Hartiat ovat koholla, oikea käsi vyöllä ja vasen rinnalla.[3] Kuvan korkeus on 3,8 jalkaa. Sakastissa tavattiin vanha katolinen, oletettavasti äitikirkon lahjoittama tai jostain toisesta seurakunnasta ostettu messukasukka sinisestä, kukallisesta sametista.[4] Selässä on ommeltuna risti, johon on kirjailtu pyhimyshahmoja: ristin varressa on ylimpänä, puolikuun päällä, neitsyt Maria[5] vasemmalla käsivarrellaan lapsi ja oikeassa kädessä valtikka, sen alla naispyhimys, jolla on miekka (Catharina af Alex.?) sekä alimpana samoin naispyhimys, jolla on kädessä kalkki (Barbara?) – kaksi viimemainittua naishahmoa baldakiinien alla ruudullisilla matoilla tai mosaiikkialttialla; ristin poikkivarsilla kaksi puolihahmoa, joista toinen esittää enkeliä ja tekstinauhaa, toinen kirjaa lukevaa pyhimystä.

Keltainen kukallisesta silkkikankaasta tehty messukasukka, jossa on etupuolellakin risti, on hyvin kulunut ja haalistunut.

Sakastissa oli myös kuningatar Kristiinan Tukhholmassa 8 elokuuta 1653 myöntämä pergamentille laadittu vaakunakirje[6] "wår troo tiänare och capiten för ett tyskt compagnie footfolck så ock ingenieur widh staten, guarnisoner och fästnigarne uthi hertigdömet Brehmen, Oss elskeligh, ehrlig och manhaftigh Johan Gorries"[7]. Med denna nådebevisning vardt han hugnad för det han "ifrån sin ungdomb dygdh och ähra eftertrachtat, och, till at låte den så mycket mehre komma i dagzliuset, först slaget sin hugh och sinne till studier, lagt derj gode fundamenta, och giodt sköne progresser, och sedan för een rumbligh tijdh begifnet sigh vnder Wår och chronones militie och krigzwäsende i Tÿsklandh, giordt derwidh gode, nyttige och oförtrutne tienster, och uthj alle anpræsenterade occasioner förhollet sigh troligen och wäl, som een rättskaffens soldat ägnar och bör, inkombne recommendationer och witnesbörder om sådant hans gode förhållande betyga, och hans till oss och chronan dragande vnderdånige devotion och skyldigheet hafner warit eenliget; eftersom han och föruthan thette hafuer förwärfuat sigh godh förfarenheet uthj jngenieurkonsten, och icke mindre widh Wår armee dersammastädes förrättat huad honom deruthinnan hafuer warit committerat, medh dexteritet, flijt och oförtrutet arbete, ähn sedan widh Wår Brehmiske stat, fästningar och guarnisoner, och, till ett märckeliget prob deraf, giordt och bracht till perfection een nätt och wäl elaboreradt landtcharta öfuer bägge hertighdömen Brehmen och Vehrden." Vaakunakuva, jota olivat kantaneet jo hänen esi-isänsä, on esitetty kirjeessä värillisenä (Pl. IV kuva 14) ja näin kuvattuna: "Een fördeelt sköldh, huilckens högre deel är guhl; deruthj finnes een half suart fleckt örn; och den wänstre huijt, uthj huilcken står en grön lindh, medh een gÿldene chrono nidh widh sin root. Ofvan opå skölden een öpen tornerehielm; täcket och crantzen medh guhlt, huitt, grönt och suart fördeelte; öfuan opå hielmen een gŷldene chrona, uthur huilcken opstår een grön lindh, emellan tuenne örnewingar." ('Jaettu kilpi, jonka oikea puoli on keltainen; siinä on puoliksi mustatäpläinen kotka; ja vasen valkoinen, jossa on vihreä lehmus ja sen juurella kultainen kruunu. Vaakunan yllä on avoin turnajaiskypärä; verho ja seppele jakautuvat keltaiseen, valkoiseen, vihreään ja mustaan osaan; kypärän päällä on kultainen kruunu, josta nousee vihreä lehmuskahden kotkansiiven välistä.')

Kirjeeseen on kiinnitetty pyöreä visapuinen rasia, jossa on punainen valtion sinetin vahaleima. Kirjoituksen on allekirjoittanut Kristiina.

Kellotapulissa on kaksi kelloa, joista suuremmassa lukee toisella puolella:

TULKAT HERRAN CANSA IA
CUULKAT HERRAN SANOIA

ja toisella puolella:

ASKOLAN KIRKON KELLO VALETTU
VUONNA 1753 DUOMIO PROVASTIN
GABRIELL FORTELIUXEN IA SEURACUN
NAN CUSTANUKSELLA

Pienemmässä kellossa lukee ylhäällä:

GUDS NAMP[N] TILL ÄHRA OCH ASCULA CAPEL TILL PRIDNAT ÄHR DENNE KLOCKA GUTE[N] ('Jumalan nimen kunniaksi ja Askulan kappelin kaunistukseksi on tämä kello valettu').

ja alhaalla:

GLORIA IN EXCELSIS DEO ME FECIT HOLMIÆ GERHARDT MEYER ANNO 1704.

Kirkon arkiston kirkonkirja ja kirja syntyneistä ja kuolleista alkavat molemmat vuodesta 1740.

Painettuun teokseen sisältyvät kirjoittajan alaviitteet[muokkaa]

  1. Född på Stenböle i Borgå socken 1727 6/2, död dersammastädes 1814 27/2. Deltog i 1741−43 årens finska krig äfvensom i Pommerska fälttåget. Gift 1770 med Christina Lagerhjelm (f. 1741, d. 1810). A n r e p, Adl. ätten Rotkirch, n:o 175, tab. 34
  2. Syntynyt Stenbölessä Porvoon pitäjässä 1727 6/2, kuollut siellä 1814 27/2. Osallistui vuosien 1741−43 Suomen sotaan ja Pommerin sotaretkeen. Solminut avioliiton 1770 Christina Lagerhjelmin kanssa (s. 1741, k. 1810). A n r e p, Adl. ätten Rotkirch, n:o 175, taulu 34.
  3. Kokonaisuudesta saa vaikutelman, että miehellä on pahoja vatsavaivoja.
  4. On nykyisin yliopiston historiallis-etnografisissa kokoelmissa.
  5. Auf der Mondsichel stehend als Virgo purissima (Kuunsirpillä seisoo Puhdas neitsyt), "Gottes Magd". O t t e, Handbuch der kirchlichen Kunst-archäologie des deutschen Mitterlalters. Leipzig 1868, p. 940.
  6. Nykyisin lahjoitettuna valtionarkistoon.
  7. Gorries von Gorgas oli päämajoitusmestari Kaarle X:n Tanskan sodassa. Hänen isänsä lienee ollut kapteeni Tanskan palveluksessa, mutta sittemmin Kaarle XI pyysi häntä lyhyeksi aikaa tehtäviin Norjassa. Johan Gorriesin pojanpoika oli kersantti Uudenmaan rakuunarykmentissä. S c h l e g e l & K l i n g s p o r , Den med sköldebref förlänade men ej å riddarhuset introducerade svenska adelns ättartaflor; adl. ätten Gorries von Gorgas.