Avioelämästä/Luku 1
| Ensimmäinen osa Avioelämästä Kirjoittanut Martti Luther |
Toinen osa |
Ensinnäkin on katsottava, ketkä voivat solmia keskenään avioliiton. Ja päästäksemme sopivasti alkuun otamme 1. Moos. 1:27:n sanat: »Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.» Tämän sanan perusteella on varmaa, että Jumala jakoi ihmiset kahteen ryhmään. Pitää siis olla mies ja nainen. Ja tämä miellytti Jumalaa niin, että Hän itse nimittää sitä hyväksi luomisteoksi (1. Moos. 1:31). Sen vuoksi kuten Jumala on luonut itsekullekin oman ruumiin, niin sellaisena meidän se on pidettävä, eikä ole omassa vallassamme minun ruveta naiseksi tai sinun miehenpuoleksi, vaan niin kuin hän sinut ja minut loi, niin olemme: minä mies, sinä nainen. Ja tällaista hyvää luomistekoa Hän tahtoo kunnioitettavan ja pidettävän kenenkään halveksimatta hänen jumalallisena tekonaan, niin ettei mies halveksi naista eikä ilku eikä päinvastoin nainen miestä, vaan kukin pitää toisen hahmoa ja ruumista Jumalan hyvänä tekona, joka suuresti miellyttää Jumalaa itseään.
<<<0198>>>
Toiseksi. Luotuaan miehen ja naisen Hän siunasi heidät ja sanoi heille: »Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää» (1. Moos. 1:28). Tämän sanan nojalla olemme varmat, että miehen ja naisen lisääntyäkseen tulee ja täytyykin olla yhdessä. Ja tämä on otettava yhtä vakavasti kuin edellinenkin sana, ja vielä vähemmän sopii sitä halveksia tai naureskella kuin tuota ensimmäistä, koska Jumala antaa tähän siunauksensa ja tekee jotakin luomisen lisäksi. Sen vuoksi: yhtä vähän kuin riippuu omasta taidostani, etten ole vain miehen kuva, yhtä vähän on vallassani olla ilman vaimoa. Ja päinvastoin: yhtä vähän kuin riippuu sinun tahdostasi, ettet ole vain akkapaha, yhtä vähän on vallassasi olla ilman miestä. Sillä siinä ei ole kyseessä vapaa harkinta ja päätös, vaan välttämätön luonnollinen asia, että missä on mies, hänellä täytyy olla vaimo, ja missä nainen on, hänellä täytyy olla mies.
Sillä tuo sana, minkä Jumala sanoo: »Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää», ei ole käsky, vaan enemmän kuin käsky, nimittäin jumalallinen teko, jonka estäminen tai laiminlyöminen ei ole meidän vallassamme, vaan joka on yhtä välttämätön kuin se, että on olemassa mies, ja välttämättömämpi syömistä ja juomista, ruumiin puhtaana pitämistä, nukkumista ja valvomista. Se on [ihmiseen] istutettu luonto ja laatu niin kuin ne ruumiinjäsenetkin, jotka siihen kuuluvat. Sen vuoksi, aivan niin kuin Jumala ei käske ketään olemaan mies tai nainen, vaan Hän toimittaa niin, että heidän on oltava sellaisia, samoin Hän ei myöskään käske lisääntymään, vaan hän toimittaa niin, että heidän täytyy lisääntyä. Ja milloin sitä yritetään estää, se ei ole sittenkään estettävissä, vaan toteutuu omaa latuaan haureuden, aviorikoksen ja häpeällisten syntien tietä, sillä siinä ei ole kyseessä harkinta vaan luonto.
Kolmanneksi. Tästä luomisjärjestyksestä Hän itse on erottanut kolmenlaiset ihmiset (Matt. 19:12) sanoessaan: "On niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi." Näiden ryhmien ulkopuolelta älköön kukaan ihminen rohjetko olla ilman aviokumppania. Jos joku ei kuulu tähän kolmilukuun, hän ajatelkoon vain avioelämää, sillä siitä ei ole mitään muuta seurauksena kuin ettet pysy nuhteettomana, koska se ei ole mahdollista. Vaan Jumalan sana, joka sinut loi ja on sanonut: »Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää», pysyy voimassa ja hallitsee sinua, etkä voi sitä ollenkaan välttää lakkaamatta joutumatta harjoittamaan hirvittävää syntiä.
Eivätkä sinua saa siinä hämäännyttää senkään kymmenet valat, lupaukset, liitot ja mitättömät rauta- ja timanttivelvoitukset, joihin olet sitoutunut. <<<0199>>> Sillä yhtä vähän kuin voit luvata, ettet tahdo olla mies tai nainen - jos sen lupaatkin, se on mieletöntä eikä ole minkään arvoista, sillä et voi itseäsi toiseksi muuttaa - yhtä vähän voit luvata sitäkään, ettet halua hedelmöityä ja lisääntyä, ellet kuulu johonkin näistä kolmesta [ryhmästä]. Ja jos sen lupaisit, olisi sekin mieletöntä ja tyhjänarvoista, sillä hedelmöityminen ja lisääntyminen on Jumalan luomisteko eikä ole sinun vallassasi.
Siitä nyt näet, miten pitkälle kaikkinaiset luostarilupaukset ovat voimassa: ettei näet yhdenkään nuorukaisen tai neidon lupaus kestä Jumalan edessä, ellei hän kuulu noihin kolmeen [mainittuun ryhmään], jotka yksin Jumala itse on hyväksynyt. Niin että papit, munkit ja nunnat ovat velvolliset luopumaan lupauksestaan huomatessaan, että Jumalan luomisteko, hedelmöityminen ja lisääntyminen, on heissä voimakas ja käyttökelpoinen ja ettei ole heidän vallassaan millään väkivallalla, lailla, käskyllä tai lupauksella ehkäistä itsessään tällaista Jumalan luomistekoa. Mutta jos he sen estävät, niin voit olla varma, että he eivät pysy puhtaina, vaan heidän on pakko tahrata itsensä häpeällisillä synneillä tai haureudella. Sillä he eivät pysty torjumaan luotaan Jumalan luomistekoa, vaan käy, niin kuin Jumala sen on tehnyt.
Mutta nuo ensimmäiset, joita Kristus sanoo »äitinsä kohdusta saakka avioon kelpaamattomiksi», ovat niitä, jotka ovat luonnostaan kykenemättömiä hedelmöitymään ja lisääntymään, joilla on kylmä tai heikko luonto tai jokin ruumiinvika, joka estää heitä aviossa elämästä, niin kuin on sellaisia sekä miehen- että vaimonpuolia. Annettakoon niiden olla, Jumala on itse heidät erottanut ja luonut sellaisiksi, ettei heille ole annettu hedelmöitymisen ja lisääntymisen siunausta. Heitä ei koske tämä sana: »Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää», vaan niin kuin Jumala on luonut jotkut sokeiksi tai rammoiksi, he ovat vapaat, kun eivät voi kulkea eivätkä nähdä.
Nuo toiset, joita Kristus sanoo »ihmisten avioon kelpaamattomiksi tekemiksi", eunukit, ovat kovaosaisia raukkoja, sillä vaikka he ovatkin avioon kelpaamattomia, eivät he silti ole vapautuneet pahoista himoista; he himoitsevat naisia entistä enemmän ja tulevat peräti naismaisiksi, niin että heille käy vanhan sananlaskun mukaan: Joka ei osaa laulaa, tahtoo aina laulaa. Niinpä on näillä vaivanaan, että he sitäkin mieluummin ovat naisten kanssa ja ovat kuitenkin kyvyttömiä. No niin, heidät jätämme niin ikään rauhaan, hekin ovat eristetyt luonnollisesta hedelmällisyyden ja lisääntymisen järjestyksestä, joskin väkivalloin ja tekemällä tehden.
Kolmantena ovat ylevät, runsaslahjaiset henget, jotka Jumalan armo hillitsee, jotka luontonsa ja ruumiinlaatunsa puolesta ovat avioon kelvolliset, <<<0200>>> mutta vapaaehtoisesti jäävät naimattomiksi. Nämä sanovat: Minä voisin tosin mennä avioliittoon, mutta minua ei haluta. Tahdon mieluummin tehdä työtä taivaan valtakunnan, toisin sanoen evankeliumin hyväksi ja lisätä hengellisten lasten lukua. Nämä ovat harvinaisia eikä heitä ole tuhannesta ihmisestä yhtäkään, he ovat Jumalan erityinen ihmeteko, joiden joukkoon älköön kukaan uskaltautuko, ellei Jumala häntä siihen erityisesti kutsu kuten Jeremiaa (Jer. 1:5; Jer. 16:2), tai hän sitten tuntee Jumalan armon itsessään niin väkevänä, ettei tuolla sanalla »Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää» ole mitään sijaa hänessä.
Mutta näiden kolmen ihmisryhmän ulkopuolella on perkele ihmisten avulla näennäisesti voittanut Jumalan viisaudessa ja tavannut lisää ihmisiä, jotka hän on eristänyt luonnollisesta ja jumalallisesta järjestyksestä: nimittäin ne, joiden järjestykset on kudottu hämähäkinverkosta (toisin sanoen ihmiskäskyistä ja -lupauksista) ja sitten vielä suljettu monin lukoin ja ristikoin. Tällä neljännellä tavalla estetään luontoa hedelmöitymästä ja lisääntymästä vastoin Jumalan istuttamaa luomistekoa ja laatua, aivan kuin olisi omissa käsissämme ja omassa vallassamme pitää neitsyyttä niin kuin vaatteita ja kenkiä. Mutta jos voitaisiin rautaristikoin ja lukoin estää Jumalan luomistekoa ja sanaa, niin toivonpa, että panisimme eteen niin paksut ja isot rautaristikot, että naisista tulisi miehiä tai ihmisistä puuta tai kiveä. Perkele näin pitää ihmisten joukossa ilvettään vihaansa tyydytellen.