Avioelämästä/Luku 2
| Ensimmäinen osa | Toinen osa Avioelämästä Kirjoittanut Martti Luther |
Kolmas osa |
Toiseksi katsokaamme, ketkä pitää toisistaan erottaa. Tiedän kolme syytä, jotka erottavat miehen ja naisen toisistaan. Ensimmäisestä on nyt jo edellä puhuttu: kun mies tai nainen on ruumiinjäsentensä tai luontonsa puolesta avioon kelpaamaton (kuinka se on mahdollista, siitä on jo kyllin puhuttu).
Toinen on aviorikos. Tästä paavit ovat vaienneet, sen vuoksi on meidän kuultava Kristusta (Matt. 19:5 ss.). Juutalaisten kysyessä Jeesukselta, saako mies mistä syystä tahansa jättää vaimonsa, hän vastasi: »Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi‘ ja sanoi: ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi‘? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. <<<0201>>> He sanoivat hänelle: ’Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?‘ Hän sanoi heille: ’Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin, ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.‘»
Tästä näet, että Kristus huoruuden tähden erottaa miehen ja vaimon toisistaan, ja heistä se, joka on viaton, voi muuttua. Sillä sanoessaan, että se joka ottaa toisen ja hylkää ensimmäisen, tekee aviorikoksen, ellei se tapahdu huoruuden tähden, hän kyllin selvästi ilmaisee, ettei se tee aviorikosta, joka huoruuden tähden ottaa toisen ja hylkää ensimmäisen.
Mutta juutalaiset hylkäsivät vaimonsa kaikkinaisten syiden tähden, milloin halusivat, vaikkei ollutkaan kyseessä huoruus. Tämä oli niin törkeää, että tuntui heistä itsestäänkin liialliselta, ja siksi he kysyivät häneltä, oliko se oikein kiusaten häntä sillä, mitä hän sanoisi Mooseksen laista.
Sillä Mooseksen laissa Jumala asetti kahdenlaisia hallituksia ja käskyjä, toisia hengellisiä, jotka opettivat Jumalan edessä kelpaavaa vanhurskautta, kuten rakkautta ja kuuliaisuutta. Ne, jotka pitivät nämä käskyt, eivät hylänneet vaimoaan eivätkä koskaan käyttäneet erokirjaa, vaan kärsivät ja sietivät vaimonsa tapoja. (Mutta sen lisäksi Jumala antoi) toisia maallisia, niiden tähden, jotka eivät pitäneet hengellisiä käskyjä, jotta heillekin pantaisiin jokin mitta ja määrä, joka pitäisi heitä aisoissa, etteivät menettelisi tuiki ilkivaltaisesti ja vieläkin pahemmin. Sen vuoksi hän käski heitä, etteivät vaimoaan peräti tappaisi tai muuten tekisi hänelle liian paljon pahaa, vaan päästäisivät hänet menemään (erokirjalla). Sen vuoksi tämä ei koske kristittyjä, joiden tulee elää hengellisen hallituksen mukaisesti. Mutta kun jotkut elävät vaimonsa kanssa epäkristillisesti, niin olisi vieläkin hyvä, että saisivat käyttää tällaista lakia, mikäli heitä ei (julkisesti) pidetä kristittyinä, niin kuin he eivät olekaan.
Niin on siis meillä (sana), että huoruuden tähden toinen voi hylätä toisen, niin kuin Salomokin sanoo »Joka pitää luonaan avionrikkojaa, on narri» (Sananl. 18:22). Ja siitä on esimerkkinä Joosef (Matt. 1:19), jota evankelista kiittää hurskaaksi, koska hän ei tahtonut saattaa vaimoaan huonoon huutoon, vaan aikoi salaisesti hylätä hänet, koska tämä oli raskaana. Sitenhän on kyllin selvästi sanottu, että on kiitettävää hylätä avionrikkoja. Tosin on miehellä, aviorikoksen ollessa salainen, valta tehdä kummallakin tavalla: ensiksikin rangaista vaimoaan salaisesti ja veljellisesti ja pitää hänet, jos tämä tahtoo tehdä parannuksen; toiseksi hylätä hänet, niin kuin Joosef aikoi tehdä (samoin päinvastoin vaimokin). Nämä kaksi rangaistusta ovat kristillisiä ja kiitettäviä.
<<<0202>>>
Mutta julkinen eroaminen, niin että voidaan solmia uusi avioliitto, tapahtukoon maallisen julkipanon ja vallan tietä, niin että aviorikos on kaikille ilmeinen tai, ellei maallinen valta halua puuttua siihen, erottakoon seurakunnan tieten, niin ettei kuka tahansa saisi siitä taas aihetta erota miten haluaa.
Jos sitten kysyt: minne jää tuo toinen, ellei hän voi elää siveellisesti puhtaana? Vastaus: Sen vuoksi Jumala on käskenyt laissaan avionrikkojan kivitettäväksi, niin ettei hän tätä kysymystä kaipaa. Näin tulee vieläkin maallisen miekan ja esivallan tappaa avionrikkoja. Sillä joka avionsa rikkoo, se on jo itsensä (elämästä) erottanut ja häntä on pidettävä vainajan veroisena. Siksi voi toinen mennä uuteen avioliittoon, aivan kuin hänen puolisonsa olisi kuollut, milloin hän tahtoo tehdä oikeuden mukaan eikä osoita armoa. Mutta milloin esivalta vitkastelee ja on leväperäinen eikä tapa, silloin lähteköön avionrikkoja toiseen kaukaiseen maahan ja menköön siellä avioliittoon, ellei jaksa pidättäytyä, mutta parempi olisi: kuolema, kuolema hänelle, pahaa esimerkkiä välttääksemme.
Jos joku haluaa vastustaa ja sanoa, että kaikille pahoille miehille ja naisille annetaan vapaa valta juosta tiehensä toistensa luota ja mennä vieraassa maassa uudestaan avioliittoon, niin vastaan: Mitä minä sille voin? Syy on esivallan; miksi se ei tapa avionrikkojaa? Niin ei minun tarvitsisi antaa moista neuvoa. Onhan se kahdesta pahasta parempi, se näet, ettei tapahdu haureutta, kun annetaan avionrikkojan mennä vieraassa maassa avioliittoon luullen olevansa Jumalaltakin turvassa, koska hänet jätetään eloon eikä hän sittenkään voi pidättäytyä. Jos tämän esimerkin mukaan muutkin juoksevat tiehensä toistensa luota, niin juoskoot, heillä ei ole siihen syytä niin kuin tällä, sillä eihän heitä karkoteta eikä pakoteta. Jumala ja omatunto heidät aikanaan löytänevät; kukapa voi torjua kaikkea pahuutta?
Sillä milloin esivalta ei tapa ja joku haluaa pitää puolisonsa, on evankeliumin mukaisesti rangaistavan annettava tehdä parannusta kristillisesti, niin kuin Matt. 18. luvussa on säädetty. Sillä ei ole muuta kuin nämä kolme rangaistusta maan päällä ihmisten kesken: salainen ja veljellinen ja evankelinen julkinen, seurakunnan edessä tapahtuva, sekä maallisen esivallan toimeenpanema.
Kolmas [eron] syy on se, että toinen riistäytyy erilleen ja karttaa toista, niin ettei halua täyttää aviovelvollisuuttaan eikä olla toisen luona. Niin kuin saattaa tavata tällaisen itsepintaisen vaimon, joka pitää päänsä, ja vaikka mies lankeaisi senkin kymmenet kerrat epäsiveellisyyteen, ei siitä välitä. Silloin on aika miehen sanoa: Jollet tahdo, niin tahtonee toinen, <<<0203>>> ellei vaimo, astukoon palvelijatar tilalle. Kuitenkin niin, että mies sanokoon tämän hänelle kaksi kolme kertaa ja varoittakoon häntä ja antakoon sen tulla toisten ihmisten tietoon, niin että hänen itsepäisyytensä julkisesti tiedetään ja seurakunnan edessä rangaistaan. Ellei hän sittenkään tahdo, niin salli hänen mennä pois, annettakoon sinulle Ester ja anna Vastin mennä menojaan, niin kuin kuningas Ahasveros teki (Ester 1:12 ss.).
Perustan tässä kohdin Paavalin sanaan: »Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa, samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta» (1. Kor. 7:4 - 5) jne. Katso, tässä Paavali kieltää aviopuolisoita vetäytymästä pois toisistaan, sillä aviolupauksessa toinen antaa toiselle ruumiinsa aviolliseen palvelukseen. Jos nyt toinen vastustelee eikä tahdo, niin hän ottaa ja riistää toiselta ruumiin, jonka hänelle antoi. Se on oikeastaan vastoin avioliittoa, ja avioliitto on rikkoutunut. Sen vuoksi on maallisen esivallan pakotettava vaimoa tai hänet päiviltä saatettava. Ellei se tätä tee, ajatelkoon mies: rosvot ovat vieneet minulta vaimoni ja tappaneet, ja tavoitelkoon toista. Täytyyhän meidän sitäkin sietää, että meiltä riistetään ruumiimme. Miksi emme siis sietäisi, että vaimo riistäytyy irti miehestään tai että muut hänet ryöstävät?
Paitsi näitä kolmea syytä on vielä muuan syy, joka voi erottaa miehen ja vaimon toisistaan, kuitenkin niin, että molemmat ovat siitä pitäen avioliittoon menemättä tai sopivat jälleen. Se syy on tämä: kun mies ja vaimo eivät voi sietää toisiaan muista syistä kuin aviovelvollisuuden vuoksi. Siitä puhuu Paavali: »Naimisissa oleville minä julistan, en kuitenkaan minä, vaan Herra, ettei vaimo saa erota miehestään, mutta jos hän eroaa, niin pysyköön naimatonna tai sopikoon miehensä kanssa; eikä mies saa hyljätä vaimoaan» (1. Kor. 7,10). Tällaisista vaimoista valittaa Salomokin (Saarn. 7:27) ja sanoo löytäneensä naisen, joka on kuolemaakin katkerampi. Samoin voi tavata monia raakoja, hurjia ja sietämättömiä miehiä.
Jos joku olisi sellainen voimakas kristitty, että kestäisi toisen pahuutta, niin siinäpä olisi peräti autuas risti ja oikea taivaan tie. Sillä tuollainen aviopuoliso lienee perkeleen virassa ja lakaisee sen ihmisen puhtaaksi, joka jaksaa siihen suostua ja sitä kantaa. Mutta ellei hän siihen pysty, antakoon mieluummin toisen erota, ennen kuin tämä tekee pahempaa, ja jääköön naimattomaksi koko eliniäkseen. Mutta jos hän alkaisi väittää, ettei vika ole hänen, vaan tuon toisen, ja että hän tahtoo ottaa toisen aviopuolison, niin se ei käy, sillä hän on velkapää kärsimään pahaa tai sallimaan yksin Jumalan ottaa häneltä pois tämän ristin, koska aviovelvollisuutta ei ole evätty. Tässä pätee sananlasku: Joka haluaa tulta, kärsiköön savua!
<<<0204>>>
Kuinka on laita sitten, jos jollakulla on sairas puoliso, joka on tullut kelvottomaksi täyttämään aviovelvollisuuttaan - eikö hän saa ottaa toista? Ei suinkaan, vaan hän palvelkoon Jumalaa hoivaamalla sairasta ajatellen, että Jumala on lähettänyt hänen kotiinsa sellaista, millä taivas on ansaittava. Autuas, autuas olet sinä, jos tunnustat tämän lahjaksi ja armoksi ja palvelet puolisoasi Jumalan tähden. Mutta jos sanot: En voi pidättäytyä! Valehtelet! Jos tahdot todella palvella sairasta puolisoasi ja suostua siihen, että Jumala on tämän sinulle lähettänyt ja kiität Häntä (siitä), niin anna Hänen pitää huolta: varmasti Hän antaa sinulle armoa, niin ettei sinun tarvitse kestää enemmän kuin voit. Hän on liian uskollinen näin riistääkseen sinulta puolisosi sairauden vuoksi samalla vapauttamatta sinua lihan hillittömyydestä, mikäli uskollisesti hoidat sairastasi.