Feeniläiset

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Feeniläiset

Kirjoittanut Julius Krohn


Oi kansa raukka, onneton,
Jok’ kuoll’ et voi, et elää saa,
Vaan niinkuin haahmo rauhaton
Viel’ astut paikkaas kotoisaa!
Sun poikas parhaat, uljaimmat
Armotta Saksilainen löi,
Ja nurmikkosi vihannat
Hän saaliiksensa kaikki vei.
Maat, joita kynnät orjana,
Ol’ esi-isäis vanhat maat;
Sä vierahana astua
Perintöäsi omaa saat.
Vaan parhaan aartees, ainoan,
Mi ryöstäjältä jäänyt ois,
Sun kieles armaan, ihanan,
Sä, houkka, itse vaihdoit pois.
Ja avu jaloin maallinen –
Omahan maahan rakkaus –
Nyt sulle, Eerin kurjainen,
On kova, julma kirous.
Sen liekk’ ei voi sua lämmittää,
Ei valoa se sulle suo;
Se polttaa vaan ja hävittää,
Ja mustaksi sun nimes luo.
Oi kansa raukka, onneton,
Jok’ kuoll’ et voi, et elää saa,
Vaan niinkuin haahmo rauhaton
Viel’ astut paikkaas kotoisaa.


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.