Feeniläiset
| Feeniläiset Kirjoittanut Julius Krohn |
- Oi kansa raukka, onneton,
- Jok’ kuoll’ et voi, et elää saa,
- Vaan niinkuin haahmo rauhaton
- Viel’ astut paikkaas kotoisaa!
- Sun poikas parhaat, uljaimmat
- Armotta Saksilainen löi,
- Ja nurmikkosi vihannat
- Hän saaliiksensa kaikki vei.
- Maat, joita kynnät orjana,
- Ol’ esi-isäis vanhat maat;
- Sä vierahana astua
- Perintöäsi omaa saat.
- Vaan parhaan aartees, ainoan,
- Mi ryöstäjältä jäänyt ois,
- Sun kieles armaan, ihanan,
- Sä, houkka, itse vaihdoit pois.
- Ja avu jaloin maallinen –
- Omahan maahan rakkaus –
- Nyt sulle, Eerin kurjainen,
- On kova, julma kirous.
- Sen liekk’ ei voi sua lämmittää,
- Ei valoa se sulle suo;
- Se polttaa vaan ja hävittää,
- Ja mustaksi sun nimes luo.
- Oi kansa raukka, onneton,
- Jok’ kuoll’ et voi, et elää saa,
- Vaan niinkuin haahmo rauhaton
- Viel’ astut paikkaas kotoisaa.
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.