Julius Krohn
Julius Krohn (1835–1888), kirjailijanimeltä Suonio
Asiatekstit
[muokkaa]Laulut
[muokkaa]- Pohjolan valkeneminen
- Suksimiehen laulu
- Suomen varjelus-väen laulu
- Taavetin 127:s psalmi
- Virsi ijankaikkisesta autuudesta
- Virsi isänmaalle
- Virsi kotimaan puolesta
Romaanisuomennokset
[muokkaa]Runot
[muokkaa]Omat
[muokkaa]- Feeniläiset
- Feniläiset
- Hyljätty äiti
- Karkuri
- Keisari Aleksanteri II:n 25:nä hallitus-vuosipäivänä
- Koulujuhlia
- Kukko ja hanhi
- Kun armas luotas erkanen
- Lasten nousuaika
- Lindberg’in soittoa kuullessa
- Luettuani »Säkenien» toisen parven
- Minun äitini
- Mun pupu jänöni pienoinen
- Ohoh kultaista kotia
- Onneton
- Pekka lukee
- Pikku Julius vainaa
- Professori Julius Krohn’in sepittämä juhlaruno Brahe-patsaan paljastukseen
- Pää pystyyn!
- Runebergin kuvapatsasta paljastaessa
- Sorsaparvi
- Tampereen kaupungin satavuotiseksi juhlaksi
- Turvaton
- Varpunen
- Vieras lippu
Suomennokset
[muokkaa]- Goethe, Johann Wolfgang von: Ruusu kankaalla
- Gyulai, Pál: Herra luutnantti
- Kisfaludy, Károly: Kaunis maa, synnyttäjäni!
- Petőfi, Sándor:
- Husaari (1881)
- Husaari (1892)
- Krouvi
- Lausuisiko joskus Luoja mulle (1881)
- Lausuisiko joskus Luoja mulle (1892)
- Liika voima
- Mer’ ompi noussut!
- Pienen poikasen kuoltua (1889)
- Pienen poikasen kuoltua (1892)
- Runoni
- Sataa
- Sodasta näin unta (1881)
- Sodasta näin unta (1892)
- Unkarin kansa (1881)
- Unkarin kansa (1892)
- Vait’ on Eurooppa
Katso myös
[muokkaa]- Julius Krohn (Kaarlo Forsgrenin muistoruno)