Minun äitini

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Minun äitini

Kirjoittanut Julius Krohn


Nyt umpeen vaipui se kirkas silmä,
se sydän lempeä nyt on kylmä!
Jo äidin peittivät nurmen alle,
jost’ ei se vastaa valittajalle.
Ma täällä käyn hänen haudallansa
yhäti mummoni vanhan kanssa,
ja äidin muistelen armautta,
sen suloisuutta, sen rakkautta.
Ah, maksaa ken voi, mink’ äit’ on tehnyt,
ja kaiken huolen, min’ meist’ on nähnyt?
Jok’ unohtaa oman äidin voisi,
maan päällä petturi ilkein oisi.
       Oi äitin’ armas, äiti kulta!

Kootut runoelmat ja kertoelmat, 1882.


Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.