Mun pupu jänöni pienoinen
| Mun pupu jänöni pienoinen Kirjoittanut Julius Krohn |
- Mun pupu jänöni pienoinen,
- kuink’ olet hieno ja pehmoinen,
- kuink’ korvas on pitkät, taitais luulla
- sun voivan virstojen päästä kuulla.
- Ja kehräsilmäs ne melkein on suuret
- kuin lumpeenlehdet tai nauriin juuret.
- Nyt katselet maahan, nyt taivahalle,
- nyt vasempahan, nyt oikealle,
- vaan etpä näe, kuin Mirri häijy
- sun henki parkaas hiipien väijyy.
- Ma pelkään, pupu, sä saanut lienet
- kyll’ isot silmät, mutt aivot pienet!
Pienokaiset, 1869.
Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.