Vieras lippu

Vieras lippu Kirjoittanut Julius Krohn

Sadathan kentät näki, kuin tää kansa

Yks’ kymmentäkin vastaan kestää voi,

Ne sadat kentät, jotka hiekkahansa

Ahneesti Suomen miesten veret joi:

Kun suuren Kustaa Aadolfinsa kanssa

He Saksaan uskonvapauden toi,

Tai jalo Eevert Horn kun heitä johti

Tuhannenkirkko Moskovata kohti.

Tai kun he seuras Pultavaankin asti

Kahdettatoista hurjaa Kaarleaan,

Tai kun he äsken piti urhoisasti

Yksinkin jätettynä puoliaan.

Ja viimein vielä verillänsä kasti

Levolla makailevan Ruotsinmaan.

Vaan ken ne tietää, kuka muistaa meitä?

Työt sankartemme vieras lippu peittää.

Nyt rauha ruostua kun miekan antaa,

Ja kansat huolett’ askaroida saa,

Laivamme kyntää joka merta, rantaa

Jokaista lähenevät, maailmaa

Ylt’ ympär’ avaraa, ja kantaa

Kalleinta maasta maahan tavaraa. –

Vaan kuka tietää sen, ken muistaa meitä?

Toimemme kaikki vieras lippu peittää!

Ja Suomen miesten kautta tieteen valo

On monta pimeätä poistanut,

Ja moni sävel ikisoiva, jalo

Rinnast’ on Suomen miesten kaikunut,

Lauluiksi liittäin, min soi Suomen salo

Ja mink’ on Suomen kansa tuntenut. –

Vaan Suomalaisiksi ken tietää heitä? –

Kaikk’ kielen vieraan vieras lippu peittää!

Oi Suomen lapsi! Herra kansallemme

Matalan, halvan sijan tänne loi;

Et kaikkea voi muuttaa, osaksemme

Min Kaikkivallan viisas neuvo soi.

Suureksi hengen töissä tok’, jos emme

Me petä, Suomi vielä päästä voi.

Sä vieraan kielen vieras lippu poista,

Ja kirkkaana sen nimi kerran loistaa!

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.