Virsi ijankaikkisesta autuudesta
| Virsi ijankaikkisesta autuudesta. Kirjoittanut Julius Krohn |
- Oi riemua!
- Oi autuutta!
- Kuink’ kepeeksi
- Nyt tuntuupi!
- Ei murheet maan
- Mua painakaan;
- Ei pahat työs,
- Mun syntin’, myös.
- Mun sielun’ on kuin lentää vois!
- Mi valkeus!
- Mik’ kirkkaus! –
- Mi päällä maan
- Kuin peiliin vaan
- Häämöitteli,
- Kajasteli,
- Se paistaa jo
- Kuin aurinko
- Nyt selkeänä, kirkkaana.
- Maan päällä sain
- Vaan puolittain
- Tät’ oivaltaa,
- Tät’ aavistaa
- Mun toivossan’,
- Mun uskossan’ –
- Nyt, Jumala,
- Sua kasvoista
- Jo näen kasvoihin!
- Oi Korke’in!
- Mill’ ansaitsin
- Mä syntinen,
- Mä saastainen
- Tään kaiken nyt?
- Ei täyttänyt
- Mun voimani,
- Vaikk’ koitteli,
- Sun käskyjäsi pyhiä.
- Kyll’ rakasti
- Sua sieluni;
- Pyrkinyt pois
- Maan tomust’ ois;
- Ja hurskauteen
- Ja pyhyyteen
- Se halavoi –
- Mut aina – voi! –
- Taas vaipui kesken lentoaan.
- Oi rakkaus!
- Oi armahdus!
- Sä rajaton,
- Sä verraton!
- Maan madon tään
- Niin viheljään
- Sä armahdit
- Ja puhdistit,
- Omaksi lapseks pyhitit!
- Tuhatkin ois
- Jos kielt’, en vois
- Sua kyllin mä
- Täst’ ylistää.
- Vaikk’ ääretön
- Ja määrätön
- Ijäisyys on,
- Ah mahdoton
- Täydesti kiittää armostas!
- Oi riemua!
- Oi autuutta!
- Ei hetkeä
- Ei vähintä,
- Jok’ erottais,
- Luovuttaa sais
- Mua Sinusta,
- Oi Jumala,
- Mun Herrani, mun Isäni!
Suonio [Julius Krohn].
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.