Lasten nousuaika
| Lasten nousuaika Kirjoittanut Julius Krohn |
- Kukko ensi kertaa kiekahtaa!
- Silloin kesäaamu virkoaa.
- Tuuli lepsahtaapi lentämään,
- nytkii lehdet herähtelemään,
- juoksee pitkin veden kalvoa,
- kuiskaa: »Jo on aika valvoa!»
- Päivä luomensa myös aukaisee,
- silmin kirkkahin jo katselee.
- Kukko ensi kerran kiekahtaa,
- mut te, pienet lapset, tuutukaa,
- tuutukaatte vielä huoleti,
- siks kun kukko teille kiekuvi.
- Kukko toista kertaa kiekahtaa.
- Silloin metsän linnut virkoaa.
- Tikka rummutellen honkaa lyö,
- ilmoittaapi: »Nyt jo alkaa työ!»
- Sirkut pyristävät sulkiaan,
- alkaa päivän aamu veisullaan,
- sitten lentää askareillehen,
- kukin ruuannouto-teillehen.
- Kukko toista kertaa kiekahtaa,
- mut te, pienet lapset, tuutukaa,
- tuutukaatte vielä huoleti,
- siks kun kukko teille kiekuvi.
- Kukko kiekuu kerran kolmannen.
- Silloin nousuaika ihmisten.
- Äiti valpas lähtee lypsämään,
- isä ahkera se kyntämään.
- Nuotanvetoon veikko soutavi,
- sisko pyykkirantaan rientävi.
- Kukko kiekuu kerran kolmannen.
- Viel’ on lasten luona unonen;
- tuutukaatte, pienet, huoleti,
- siks kun kukko teille kiekuvi.
- Kukko kiekuu kerran neljännen.
- Työstä väki palaa eineellen.
- Pöydällä on piimää valkeaa,
- lämpöisleipää äidin leipomaa.
- Perunat ne höyryy vadissaan,
- kullankarvaa voita rinnallaan.
- Kukko kiekuu kerran neljännen.
- Nyt jo kiiru on myös pienoisten,
- ettei äidin herkut loppuisi.
- Nouskaa, kukko teille kiekahti!
Suonio ja Samuli S., Pikku joululahja, 1878.
Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.