Liika voima
| Liika voima Kirjoittanut Sándor Petőfi |
| Suomentanut Julius Krohn. |
- Päivälliselle käskettihin.
- Ilolla riensin. Moni varmaan
- Vois ilon syyksi herkut luulla –
- Ei niinkään – sainpa salaa kuulla
- Tulevan sinne tytön armaan.
- Mä tytön näin – sit’ ihanuutta!
- Kuin tuulen leyhkä varreltahan!
- Ja silmäin valkotaivahassa
- Sin’-auringoiset paistamassa! – –
- Mut ei se kuulu asiahan.
- Sanalla: kaunis oli tyttö,
- Mä siihen kohta rakastuinkin.
- ”Kah, noustua päivälliseltä,
- Ilmoitan lempen verekseltä!
- Se keino auttanee, jos suinkin.”
- Pöydässä sitten täysin maljoin
- Join sydämelle karaistusta,
- Siks että tulless’ oivan hetken
- Kosk’ alottaisin voittoretken,
- Mull’ olis tarpeeks uskallusta.
- Mut voi! ne karkaisijat multa
- Niin karkaisivat sydän-parkaa,
- Ett’ ylös pöydästä kun pyrjin,
- Kositun aikoin, näin mä: syrjin
- Jo altan’ jalkapönkät karkaa!
Lähde: Petőfi, Sándor 1892: Runoja: ynnä Petöfin elämäkerta. Suomentanut Severi Nyman. Werner Söderström, Porvoo.