Koulujuhlia

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koulujuhlia.

Kirjoittanut anonyymi


Koulujuhlia. Kaupungin ylemmän kansakoulun nais-osastossa vietettiin mennä maanantama pieni juhlallisuus, jossa kolmelle viimeisessä vuositutkinnossa koulusta eronneelle oppilaalle jaettiin palkinto ahkeruudesta ja hyvästä käytöksestä. Tämmöisiä palkintoja jaetaan tässä koululaitoksessa vuosittain, ja koulu on siihen saanut varoja sen kautta, että rouva Demidoff, syntyisin Stjernvall ja nykyään Helsingissä yleiseen tunnettu hyväntekeväisyydestään Karamsin’in rouvan nimellä, hääpäivänänsä Marraskuun 21 p:nä v. 1836 lahjoitti silloiselle vuoro-opetuskoululle suuremman summan rahaa seisovaksi varastoksi, josta muutamille paraina mille koulusta päästetyille oppilaille maksetaan rahapalkinto. Tätä he eivät kuitenkaan kohta saa käteensä, vaan ainoastaan koulujohtokunnan allekirjoittaman vakuutuskirjan, että se heille maksetaan myötäjäisiksi, kun joutuvat semmoiseen avioliittoon, jonka johtokunta hyväksyy, jos koulusta päästyäänkin ovat siveätä käytöstä osoittaneet. Kunnes naimisiin menevät, saavat he vuotuisesti nostaa vain inträssin. Tämän palkinnon määrä oli aluttain 150 ruplaa, mutta viimeistä aikaa on annettu ainoastaan puoli siitä. Se määrätään jo vuositutkinnossa, mutta vakuutuskirjat jaetaan vasta Marrask. 21 pnä. jolloin myös juhlallisuus vietetään mainitun hyväntekiän muistoksi. Tänä vuonna tämä juhlallisuus pyhän vuoksi tapahtui mainitun kuun 22 p:nä. – Kansakouluissa tuo kielikysymys harvoin tehnee mitään vaikeutta; mutta tässä oli semmoinen harvinainen tilaisuus. Enimmät oppilaista olivat ruotsalaisia, ja palkinnon saajista niinikään kaksi oli ruotsalaista ja yksi suomalainen. Kysymys ratkaistiin tässä tilassa niin että juhlapuhetta pidettiin sekä ruotsiksi että suomeksi: oppilaat lauloivat vaihetellen ruotsalaisia ja suomalaisia lauluja, ja lukivat samoin ruotsin- ja suomenkielisiä runoja. –

Toinen koulujuhla vietettiin keskiviikkona täkäläisessä ruotsalaisessa naiskoulussa, muistoksi sen perustamisesta 25 vuotta takaperin elokuun 24 p:nä 1844. Koulun suurimman salin olivat oppilaat varsin kauniisti koristaneet kaikenmoisilla seppeleillä ja kukkakiehkuroilla. Peräseinällä nähtiin kahdessa seppelöityssä kilvessä nimet ”A. Ertmann †” (koulun ensimäinen opettajatar ja johtaja) ja ”C. Collan” (koulun ensimäinen opettaja). Kahdessa toisessa kilvessä luettiin vuosiluvut 1844 ja 1869, ja vielä kolmannessa semmoisessa alkupuustavit kuolleitten opettajien ja opettajattaren nimistä. Virren veisattua ja rukouksen pidettyä astui koulun inspehtori, professori Akiander katederiin ja selitti pidemmässä puheessa niitä eri mielipiteitä, joita on ilmaantunut opetuksen tarkoituksen ja opetustapojen suhteen, ja teki sen jälleen muutamia vertailuja koulun tilasta 1844 ja 1869. Niin oli koulun avattaissa siihen ilmoittanut vaan 6 oppilasta; nyt on niitten luku 259. Opettajia oli 1844 ainoastansa 5 ja opettajattaria 2; 1869 on koulussa 10 opettajaa ja 7 opettajarta. Luokkia oli ensi alussa 2, kun niitä nyt on 7. Koulun ylläpitäminen maksoi v. 1844 valtiolle 7,596 markkaa, mutta tänä vuonna 26,069 m. Joka oppilasta päälle tuli silloin 238 m., nyt vaan 64 m. – Puheen päätettyä lausuttiin eräs Z. Topelius’en tätä tilaisuutta varten tekemä kaunis runoelma, jonka jälkeen eräs hymni Beethovenilta laulettiin. Tämän perästä ilmoitettiin, että koulun entiset oppilaat olivat koonneet rahoja stipendio-varastoon rakastetun opettajattarena, neiti Ertmann’in muistoksi, jonka vuoksi se myöskin oli nimitettävä ”Ertmannin stipendiorahasto”. Sitte laulettiin vähäinen Suonion tekemä laulu, jonka sanat tahdomme tähän painaa:

Kun lehdon kautta ma käyskelen,
Siell’ äänet tuhannet soivat;
Niin satakieli kuin varpunen
He laulaa kaikki min voivat.
Ja kaikki laulavat yhtä vaan:
Kuink’ ääretön voima on Herran,
Ja kuink’ Isän rakkaus laupiaan
Viel’ enemp’ on monen verran.
Näin myös, mun ääneni, laula, soi
Virtt’ yhtä lintujen kanssa,
Ja Luojaa kiitä, mi elon loi
Ja varjoo sit’ armollansa.

Sittekun vielä yksi runoelma Topelius’elta oli lausuttu, päätettiin tämä yksinkertainen, mutta kaikin puolin onnistunut juhla ”Maamme” laulamalla. – Koulun entiset ja nykyiset opettajat kokoontuivat yhdessä päivällistä syömään seurahuoneesen ja samoin pitivät entiset oppilaat päivällisen opettajattaria Kleineh’n ravintolassa. Iltapäivällä huvittivat oppilaat itsensä leikeillä ja tanssilla kouluhuoneessa. (U. S.)


Lähde: Suomalainen Virallinen Lehti 27.11.1869.