Fritiofin satu: 21. Ringin draappa

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
20. Kuningas Ringin kuolema 21. Ringin draappa.
Fritiofin satu
Kirjoittanut Esaias Tegnér
22. Kuninkaanvaali


Kummussa istuu
kuningas kuulu,
kupeella kalpa,
kypäräpäin.
Hiirakko hirnuin
holvikon pohjaa
kultaisin kengin
kuopien lyö.
Ratsain jo rientää
Ring yli sillan,
painosta Biifrost[1]
pingolla on.
Auki on uljaat
Valhallan ukset,
kuuluhun käteen
Aasat jo käy.
Retkillä Toor on,
Ruijassa[2] riehuu.
Val-isän[3] viittaus
viiniä tuo.
Tähkiin ja kukkiin
kuninkaan kruunun
sorjasti sitoo
Freij sekä Frigg.
Braage jo koskee
kultihin kielten,
helkkyen hiljaa
harppu nyt soi.
Povensa pöytään
hehkuen painaa
Vanadis[4] vieno,
kuunnellen vait.
”Kalvat ne kalskii,
kilpihin soivat;
verissä vainen
kuohuvat veet.
Voima, mi taistoon
taivaista tuotiin,
Berserkki-raivoin
puskevi päin.
”Siks oli rakkain
ruhtinas rahvaan,
touvot hän maassaan
turvata ties:
hillityn voiman
haltia hertas
pyrki kuin suitsu
pilvihin pois.
”Soi sanat viisaat
Val-isän suusta,
konsa hän Saagan
seurahan saa.
Niin sanas kirkkaat,
kuningas, kumpus,
kuin vesi Miimerin
syvä ja sees.
”Rauhaisna ratkoo
Forsete riidat
vaiheilla Urdan[5]
vellovan veen.
Niinpähän taiten
tuomitsit tyynnä,
viihdytit koston,
veriin mi vie.
”Kitsas ei ollut
kuningas koskaan,
kiillettä kylvi
kääpiöin hän.[6]
Pivosta antoi
aulihin annin,
huulilta hoiva
huolihin soi.
”Valhallaan terve,
valtija viisas!
Kuuluna kauvan
Pohjassa käyt.
Braage jo maljoin
mainitsi mainees,
puoltaja rauhan,
Pohjasta päin!”


  1. Silta, joka johti maasta taivaaseen; sateenkaari.
  2. Norjan-Lappi.
  3. Ooden.
  4. Freija.
  5. Urdan lähde = Ajan lähde.
  6. Muinaisten runoilijain kullalle antama nimitys.


Lähde: Tegnér, Esaias 1905: Fritiofin satu. Suomentanut Valter Juva. Esaias Tegnérin lyhyesti kuvaillut Valfrid Vasenius. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.