Fritiofin satu: Muistutuksia ja sanaselityksiä

Muistutuksia ja sanaselityksiä.
Fritiofin satu
Kirjoittanut Esaias Tegnér

Yleinen muistutus. Fritiofin satu kuvailee aikaa, jolloin Skandinaavian eri valtakunnat eivät vielä olleet kokonaisiksi yhdistetyt. Kuningas Beele oli norjalainen maakuntakuningas. Fritiofin synnyinmaa siis oli Norja, jossa hänen kotinsa oli Sognevuonon pohjukassa. Kuningas Ringin valtakunta oli Etelä-Norjassa, Drammenvuonon seuduilla.

Aasat. Aasiasta Oodenin johdolla Skandinaaviaan saapunut kansa, joka polveutui jumalista. Aasa ahtaammassa merkityksessä = puolijumala.

Ajan puu. Pyhä puu, jonka oksat ulottuivat yli koko maailman.

Alfi. Luonnonolento, keiju.

Alfhem. Frejn asunto. Hyvien keijujen koti.

Arpapuut. Lastuja, joihin oli riimuja merkitty ja jotka eri asennoissa ilmaisivat jumalain tahtoa. Käytettiin ennustettaessa.

Asker. Ensimmäinen mies.

Astrild. Lemmen jumala; tarustoon myöhemmin tullut jumalaisolento.

Balder. Valon, hyvän ja viattomuuden jumala; Oodenin ja Friggan poika.

Berserkki. Soturi hurjassa taisteluvimmassaan.

Biifrost. Silta, joka johdatti maasta taivaasen; sateenkaari.

Braage. Runouden jumala

Breidablick. Balderin linna, Valhallan ihanin paikka.

Bretlanti. Englanti.

Byzans. Itä-Roomalaisen keisarikunnan pääkaupunki Konstantinopoli.

Dellingin poika. Päivä.

Diisarsali. Jumalain sali, temppeli.

Draappa. Laulu sankarivainajan ylistykseksi. Kuolinlaulu.

Eegir. Meren jumala.

Efjesalmi. Orkneyn saarilla pohjoispuolella Skottlantia. Täällä oli norjalainen siirtomaa.

Fafne. Lohikäärme, jonka Siigurd tappoi.

Fenris-susi. Looken sikiö.

Forsete. Oikeuden jumala; Balderin poika.

Frej, Freir. Vuosikasvun jumala.

Freija. Lemmen jumala, jonka puoliso oli Ööder.

Frigg, Frigga. Oodenin puoliso.

Gefion. Neitsytjumalatar.

Gerda. Frejn puoliso.

Gjallarinsarvi. Valhallan portinvartian sarvi, jonka tojahdus kuului yli maailman.

Glitner. Forseten asunto.

Grööningarauma. Seelannin, Falsterin ja Möenin välinen salmi.

Gudbrandin maa. Etelä-Norjan suurin ja kauniin laakso.

Haavamaal. Eräs laulu muinaisskandinaavilaisten runokokoelmassa Eddassa. Sisältää keräelmän Oodenin viisausohjeita.

Hagbart. Eräs pohjoismaiden satujen urhoja, joka oli kuninkaantyttären Signen kanssa salaisesti kihloissa. Tämän isä vangitsi ja hirtätti Hagbartin, jonka jälkeen Signe sytytti neitsytkammionsa tuleen ja poltti itsensä. Lempiväin onnettomat vaiheet olivat muinoin, ja ovat vieläkin olleet, runoilijain suosimana aiheena.

Heel, Heela. Kuoleman jumalatar, varjojen maan valtiatar. Heelan luokse joutuivat huonosti eläneet. Myös häpeällisesti vuoteella eli »pahnoilla» kuolleet joutuivat etupäässä Heelan luo.

Hildur. Sodan jumalatar. Eräs valkyyria.

Hööder. Pimeyden jumala, Balderin sokea veli, joka Looken toimesta surmasi vahingossa Balderin.

Iidakenttä. Jumalain kokous- ja oikeuspaikka.

Iduuna. Nuoruuden jumalatar; Braagen puoliso.

Itämaa. Suomi.

Itäväylän tiet. Retket Itämerelle ja sen lahdelmiin ynnä Suomenlahteen.

Jaarl, jaarli. Arvonimi, joka annettiin kuninkaan korkeimmalle käskynhaltialle.

Jotunhejm. Jättiläisten ja Looken asunto maailman ääressä.

Jumala. Muinaissuomalaisten ylijumala.

Kaiken-isä. Ooden.

Kainuu. Suomensukuinen kansa, joka häviää satujen hämärään. Kansa asui Pohjois-Ruotsissa, ja sen valta ulottui Kölin-tuntureilta kummallekin puolen Pohjanlahden perukkaa.

Lofn. Avioliiton jumalatar.

Looke. Pahan voima.

Lännenvesi. Pohjanmeri.

Läntinen aava. Pohjanmeri.

Midgårdin käärme. Looken sikiö, jonka Ooden heitti mereen. Se kasvoi täällä koko maailmaa ympäröiväksi sepikäärmeeksi.

Miimer. Salaisen viisauslähteen omistaja.

Morven. Skottlannin ylämaat.

Muspelin pojat. Liekit.

Nanna. Balderin puoliso.

Niflehem. Pahan maailma.

Niidhögg. Lohikäärme, joka jäytää ajan puuta.

Nornat. Vaihettaret. He olivat jumalien ja ihmisten kohtaloiden määrääjät. Nornoja oli kolme: Urda, Verdandi ja Skulda, entisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden vaihettaret.

Ooden. Ylijumala.

Oodenin linnut. Kaksi korppia, jotka toivat Oodenille tiedon maailman tapahtumista.

Oodenin sali. Taivaankansi.

Pahnoilla kuolo. Vuoteella kuoleminen, joka katsottiin häpeälliseksi, ja jota välttääkseen muinaisskandinaavilaiset usein surmasivat itsensä piirtämällä »kuolemanriimuja» rintaansa.

Raan, Raana. Meren jumalatar; Eegirin puoliso.

Ragnarook. Jumalien ilta. Aasalaisten häviö ja maailman loppu.

Riimu. Muinaisskandinaavilainen kirjain.

Riimukivi. Muistokivi, johon riimuja hakattiin.

Roota. Eräs valkyyria.

Ruija. Norjan-Lappi.

Saaga. Historian jumalatar.

Seeming. Eräs Oodenin poikia.

Signe. Kuninkaantytär; Hagbartin lemmitty.

Siigurd Fafnensurma. Fafne-lohikäärmeen tappaja ja skandinaavilaissatujen mainioin urho.

Skinfakse. Auringon hevonen.

Skuld, Skulda. Tulevaisuuden norna.

Sleipner. Oodenin hevonen, jolla oli kahdeksan jalkaa.

Solundar-maa. Saari Sognevuonon edustalla Norjan rannikolla.

Surtur. Tulen jumala, joka asui manalassa.

Sökvabäck. Saagan asunto.

Templisusi. Templinhäpäisijän herjanimi.

Tirfing. Angantyyrin, erään upplantilaisen soturin miekka, joka pantiin kaatuneen urhon mukana kumpuun. Hänen tyttärensä pyysi ja sai sen isältään haudasta jälleen

Toor. Voiman ja ukkosen jumala.

Urd, Urda. Entisyyden norna.

Urdan lähde. Ajan lähde.

Utgårdin Looke. Maailman ääressä asuva Looke.

Vaala. Tietäjänainen.

Vaar. Valojen jumalatar.

Valhall, Valhalla. Jumalien ja autuasten taivaallinen asunto, johon taistelussa kaatuneet tai väkivaltaisesti kuolleet urhot pääsivät.

Val-isä. Ooden, taistelussa kaatuneiden jumalana.

Valkyyriat. Taivaallisia impiä, jotka johtivat taistelua ja veivät kaatuneet Valhallaan.

Vanadis. Freija.

Vaulund. Tarumainen urho, joka oli mainio taidollisuudestaan ja kuuluisa seppo.

Vegtamkviida. Eräs Eddan runoja, jossa kerrotaan Oodenin käyntiä Heelan valtakunnassa. Tällä matkalla hän sai kuolleelta vaalalta kuulla ennustuksen Ragnarookin saapumisesta ja Aasalaisten häviöstä.

Veisin kieli. Veisin eli geelin, muinaisskottlantilainen kieli.

Viidar. Eräs Aasalainen.

Völuspaa. Vaalan ennustus. Eddan merkillisin runo. Laulu tekee selkoa maailman synnystä, jumalain ja ihmisten kohtaloista maailman loppuun saakka, jonka jälkeen sukeutuu uusi, parempi maailma.

Yymer. Tavaton jättiläinen, jonka jumalat tappoivat ja jonka ruumiista he loivat maailman.

Lähde: Tegnér, Esaias 1905: Fritiofin satu. Suomentanut Valter Juva. Esaias Tegnérin lyhyesti kuvaillut Valfrid Vasenius. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.