Häälahja/Luku 9

Wikiaineistosta
8. Vanhemmat Yhdeksäs luku. Lapset ja heidän kasvatuksensa.
Häälahja
Kirjoittanut Martti Luther
10. Isännät ja emännät


Lapset ovat avioliiton suloisin pantti. Heidän tapansa. Ruumiillinen ja hengellinen lastenkasvatus. Sen tarkotus ja päämäärä. Kristillisen kasvatuksen arvo ja hyöty. Hyvän kasvatuksen vaatimukset. Jumalan siunaus. Vanhempien velvollisuus lastenkasvatukseen nähden. Lohdutus lapsia kasvatettaessa. Erhetyksiä lastenkasvatuksessa. Huonon kasvatuksen seurauksia.

Lapset.

Lapset ovat avioliiton suloisin pantti ja side, ne ovat paras villa lampaista.

Kun tohtori Jonas oli ripustanut kauniin kirsimarjapuunoksan pöydän yli luomisen muistoksi ja ylisti sellaisissa hedelmissä ilmenevää Jumalan jaloa siunausta, sanoi tohtori Martti Luther: Miksi ette ajattele sitä paljoa enemmän lapsistanne, oman ruumiinne hedelmistä, jotka ovat jalommat kaikkien puiden hedelmiä ja ovat ihanampia ja jalompia Jumalan luotuja kuin kaikkien <<<0192>>> puiden hedelmät? Niissä nähdään Jumalan kaikkivalta, viisaus ja taito, joka on heidät tyhjästä tehnyt, on yhtenä vuonna luonut ja antanut heille ruumiin, hengen ja kaikki jäsenet niin kauniisti, sievästi ja somasti ja tahtoo elättää ja hengissä pitää heidät. Kuitenkin menemme matkaamme, emmekä pidä suurta lukua niistä, niin, saatammepa tulla sokeiksi ja ahneiksikin sellaisten Jumalan lahjain tähden; tavallisestihan näet tapahtuu, että ihmiset, saadessansa lapsia, tulevat pahemmiksi ja ahneemmiksi, säästävät, kokoovat ja haalivat niin paljo kuin voivat, voidaksensa jättää heille paljon. He eivät tiedä, että lapsella, ennen kuin se maailmaan tulee ja syntyykään, on määrätty osansa, mitä ja kuinka paljo hänellä on oleva ja mitä hänestä on tuleva, jo omistettuna ja valmistettuna, niinkuin Raamattu todistaa ja tavallinen sananlasku sanoo: Mitä enempi lapsia, sitä enempi onnea. Voi, rakas Herra Jumala, kuinka suuri kuitenkin on ihmisen sokeus, tietämättömyys ja pahuus, kun hän ei voi tätä ajatella, vaan käyttää varsin nurjasti parhaimpia ja jaloimpia Jumalan lahjoja. Hän käyttää ne väärin kaikeksi synniksi ja häpeäksi, kaikeksi mielivallaksi ja hekumaksi, eikä veisaa Herrallemme Jumalalle ainoatakaan kiitosvirttä niitä.

Vähäisen lapsen tavat ovat viattomia. Mielenliikutukset eivät pieniä lapsia vie harhateille, he eivät ole himojensa orjia, he eivät anna vihallensa valtaa, eivätkä anna liiallisen vihan yllyttää itseänsä kostamaan niille, jotka ovat heitä loukanneet.

Lasten kasvatus.

1. Ruumiillinen kasvatus.

Äidin maito on lasten paras ravinto, juoma ja ruoka, sillä se ravitsee hyvin. Sillä lapset ovat äidin kohdussa tottuneet siihen, Ja jos lasten imettäjät ovat raakoja ja ruokottomia, mukaantuvat lapsetkin heidän mukaisiksensa, niinkuin kokemus osottaa. Sentähden on pahoin ja luonnotonta, ettei äiti imetä lastansa, sillä sentähden on Jumala antanut hänelle rinnat ja maitoa niihin lapsukaista varten. Toisin on, jos hän ei saa imetetyksi; hätä ei lakia lue, sanotaan.

Vanhat ovat sangen hyvin tuumanneet ja järjestäneet, että ihmiset harjottelevat ja toimittavat jotakin kunniallista ja hyödyllistä, etteivät joutuisi ylöllisyyteen, haureuteen, ylensyömiseen, juoppouteen ja pelaamiseen. Sentähden minua parahiten miellyttävät nämä kaksi harjoitusta ja ajanvietettä, nimitäin soitto ja urheilu sekä miekkailu, painiskelu yms., joista edellinen, soitto, karkottaa sydämen murheen ja raskasmieliset <<<0194>>> ajatukset, ja jälkimäiset taas tekevät ruumiin jäsenet notkeiksi ja taipuisiksi ja pitävät ruumiin terveenä juoksemisen ym. kautta.

Köyhäin ihmisten lapset, joilla ei ole muuta syötävää, kuin vettä ja leipää, ovat kauniimpia, lihavampia ja ruumiiltansa vahvempia, kuin rikasten, joilla joka päivä on keitettyjä ja paistettuja ruokia ja kaikkea viljalta, ja jotka kuitenkin ovat laihoja ja verettömiä. Mistä se johtuu? Siitä, että lapset ovat Jumalan lahja. Sentähden Hän myös heille antaa sitä, jota paitsi eivät voi toimeen tulla.

2. Hengellinen kasvatus.

Lapsille on opetettava, mitä opetettavaa on, ja heitä on nuhdeltava ja kuritettava, jos eivät noudata opetusta. Sillä heille on tarpeellista kumpikin sekä se, että heille opetetaan, mitä eivät tiedä Jumalasta, että se, että heitä kuritetaan, jos eivät tahdo elää sen mukaan. Sentähden katso, että ennen kaikkea annat neuvoa lapsiasi hengellisissä asioissa, että ensin kasvatat heidät Jumalalle, sitten maallisiin toimiin.

Kokemus todistaa, että kaikki, jotka eivät ole opintoja harjottaneet, ovat pahoillaan siitä, että ovat halveksuneet hyviä taiteita ja tieteitä eivätkä nuoruudessansa ole niitä opetelleet, että <<<0195>>> edes olisivat oppineet kirjoittamaan ja lukemaan. Kielten, erittäinkin latinankielen taito on kaikille hyödyllistä, myöskin sotilaille ja kauppiaille, jotta osaisivat puhua vierasmaalaisten kanssa ja seurustella heidän kanssaan ilman tulkkia, eivätkä ainoastaan pysyisi saksalaisina veljinä. Te vanhemmat ette voi jättää lapsillenne mitään parempaa ettekä varmempaa tavaraa, kuin että annatte heidän lukea ja oppia hyviä tieteitä ja taiteita. Talo ja koti saattavat palaa ja hävitä, mutta taitoa on hyvä ja huokea kantaa ja se pysyy aina.

3. Kasvatuksen tarkotus ja päämäärä.

Nuorisoa ei ole ainoastaan mieluisesti palveltava, mutta on myöskin kartettava pahentamasta sitä sanoilla tahi töillä, ja totutettava siihen, mikä parasta on, että oppisivat rukoilemaan, olemaan siveitä, kohtuullisia, kuuliaisia, uskollisia, hiljaisia ja totuuttarakastavia, ei kiroomaan, ei solvaamaan, vaan käyttäytymään aivan siivosti töissä ja menoissa. Tätä Jumala meiltä vanhemmilta tahtoo, että näin kasvatamme nuorisoa ja kaikella muotoa varomme, ettei heistä tulisi lihallisia, raakoja, irstaita ihmisiä, niinkuin sangen helposti tapahtuu, jos ei sitä huolellisella kasvatuksella estetä. Sillä sen näemme kokemuksesta, <<<0196>>> että nuoriso on ikään kuin taula, joka ylen helposti syttyy himoitsemaan sitä, mikä on pahaa ja pahentavaa.

Lapselle annetaan opettaja neuvomaan sitä, pitämään siitä vaaria ja pitämään sitä ikäänkuin vangittuna. Mutta miksi ja kuinka kauvan? Pitääkö tuon kovan kurin ja opettajan vallassa olemisen sekä lapsen pakon ja orjuuden aina jatkua? Ei suinkaan, vaan ainoastaan määrätyn ajan, kunnes lapsi on kasvanut isoksi. Sellainen kuuliaisuus, vankeus ja kuri on lapselle mitä suurimmaksi hyödyksi, että hän sitte aikanansa osaisi elää omin neuvoin, hoitaa tavaroitansa ja olla niiden herra ja ymmärtää käyttää niitä oikein. Sillä eipä lapsen isän tarkotus eikä tahto ensinkään ole, että hänen lapsensa aina pitää olla opettajan eli kurittajan vallassa ja saada häneltä vitsaa; vaan sitä hän tahtoo, että se opettajan neuvomisen ja kurituksen kautta tulisi sitten, kun se on kasvanut isoksi, sitä kelvollisemmaksi itse hallitsemaan tavaransa.

4. Kristillisen kasvatuksen arvo ja hyöty.

Jos aviomies koko elinaikanaan ei tekisi mitään muuta hyvää, kuin oikein kasvattaisi lastansa Jumalan pelkoon, luulen minä että hän on tehnyt <<<0197>>> kyllin, eikä hänen tarvitse mennä pyhään Jaakoppiin eikä Roomaan. Suurin työ, jonka voit tehdä, on juuri se, että oikein kasvatat lastasi, vaikket sunnuntaisin tulisi kirkkoon, et kuulisi yhtään messua etkä saarnaa, kun vaan oikein kasvatat lastasi. Minä en tarkota, että sinun tulisi laulaa kehdon ääressä, kunnes lapsi vaikenee, vaan että se ei oppisi kiroomaan ja haukkumaan. Näin sinä tekisit yhtä hyvin, kuin jos joka sunnuntai rukoilisit pyhää Barbaraa taikka paastoisit joka viikko vedellä ja leivällä. Paljoa parempaa messun kuuntelemista on, että estät lapsiasi pahaa tekemästä. Olkoon teille sanottuna: Lapset oppivat nykyaikana sekä kiroilemista että epäsiveellisyyttä, ennekuin tietävät mitä se on.

Jos minä olisin niin komeaksi vaatetettu kuin keisari, taikka nuori vaimo niin komeaksi vaatetettu kuin Ranskan kuningatar, niin se olisi jaloa ja kallista maailmalle; jokainen kurkistelisi sitä suu auki. Mutta tämä ei kuitenkaan ole mitään verrattuna kristityn hengelliseen kaunistukseen, kun vaimo elää kuuliaisuudessa Jumalalle, rakastaa ja kunniassa pitää miestänsä, kauniisti ja hyvin kasvattaa lapsensa ja kutsumuksessansa noudattaa Jumalan sanaa ja käskyjä. Tämän kaunistuksen rinnalla ovat helmet, sametti ja kultaiset koreudet niinkuin vanha, repaleinen, paikattu kerjäläisen nuttu. Sillä se on kaunistus, <<<0198>>> jota kannetaan Jumalan sanan ja käskyn mukaan ja kuuliaisena Jumalalle.

Lapsia on kasvatettava ja Jumalan sanaa heille opetettava, että oppivat Jumalaa tuntemaan, pelkäämään ja Häneen turvaamaan, siten, että erikoisesti isän tulee olla piispana ja pappina kodissansa. Sillä hänellä on aivan sama virka lapsiansa ja palkollisiansa kohtaan, kuin piispalla kansaansa kohtaan.

Olemmeko tomppeleita? Katso, me taidamme omissa lapsissamme ansaita taivaan tai helvetin, emmekä välitä siitä. Sillä mitä se sinua auttaa, jos itseksesi olisitkin vaikka kuinka hurskas, mutta olet leväperäinen lastesi kasvatuksessa? Tavataan kyllä ihmisiä, jotka palvelevat Jumalaa monilla kummallisilla harjoituksilla, he paastoovat, käyvät karheissa vaatteissa ja tekevät paljon muuta sellaista omasta hartaudesta; mutta he menevät ummessa silmin oikean jumalanpalveluksen, nimittäin oikean lastenkasvatuksen ohitse omassa huoneessansa, ja tekevät niinkuin juutalaiset muinoin, jotka hylkäsivät Jumalan temppelin ja uhrasivat korkeuksilla. Sentähden sinun tulee ensiksi ottaa vaaria siitä, mitä Jumala sinulta vaatii ja mitä virkaa hän on käskenyt sinun toimittaa, niinkuin pyhä Paavali 1. Kor. 7:20 sanoo: "Jokainen pysyköön siinä kutsumisessa, johonka hän <<<0199>>> on kutsuttu." Usko minua, on paljon tarpeellisempaa, että pidät huolta ja murhetta siitä, kuinka hyvin kasvattaisit lapsia, kuin että ostat synninpäästöä, luet rukouksia, käyt vieraissa kirkoissa taikka teet monta lupausta. Niin olette nyt kuulleet, isät ja äidit, kuinka teidän tulee käyttäytyä lapsianne kohtaan, että teitä voidaan oikeudella vanhemmiksi kutsua, ja kuinka teidän on varominen, ettette turmelisi itseänne ettekä lapsianne. Mutta ne turmelevat lapsensa, jotka tieten taiten laiminlyövät heidän kasvatuksensa, antavat heidän kasvaa ilman kuritusta ja Herran nuhdetta; ja vaikkeivät antaisikaan heille pahaa esimerkkiä, turmelevat heitä kuitenkin sillä, että liiallisesta lihallisesta rakkaudesta antavat heidän elää niinkuin tahtovat. Niin, sanovat he, he ovat vielä lapsia, he eivät vielä ymmärrä mitä tekevät. Se on tosi. Mutta koirat, hevoset ja aasit eivät myöskään ymmärrä, mitä tekevät, ja kuitenkin opetetaan niitä menemään, lähenemään, seuraamaan, jotakin tekemään taikka olemaan tekemättä, vaikkeivät ymmärrä sitä. Puu taikka kivi ei myöskään ymmärrä, ettei se sovi huoneeseen; mutta rakentaja muodostaa sen; kuinka paljoa enemmän on ihmistä muodostettava? Vai ymmärtävätkö sen ainoastaan muiden ihmisten lapset, eivätkä sinun lapsesi voi sitä ymmärtää? Semmoiset ihmiset, jotka näin <<<0200>>> hemmottelevat, tulevat myös kantamaan lastensa synnit, kuin jos itse olisivat ne tehneet. - Toiseksi ovat ne lastensa turmelijoita, jotka käyvät heidän edellänsä häpeällisillä sanoilla ja kirouksilla, pahalla esimerkillä ja huonolla käytöksellä. On ollut sellaisia, - minäkin tunnen muutamia - jotka ovat elättäneet itseänsä sillä voitolla, jonka heidän tyttärensä taikka vaimonsa ovat huoruudella ansainneet. Suokoon Jumala, ettei semmoisia olisi useampia! Epäilemättä olisivat murhaajat olleet näille tyttärille hyödyllisempiä kuin semmoisen vanhemmat. - On niitäkin ihmisiä, jotka ylenmäärin iloitsevat siitä, että heidän poikansa ovat sotaisia ja rohkeita muita lyömään, ikäänkuin se olisi heille suuri kunnia, etteivät pelkää ketään. Semmoiset saavat kyllä viimein tyhmyytensä palkan, saadessaan usein murhetta ja sydämen kipua pojistansa, kun nämä usein äkisti heittävät henkensä; ja heille tapahtuu oikein. Lapset ovat, niinkuin nykyajan nuorisokin tavallisesti on, valmiita pahuuteen ja nopeita vihaan; sentähden on tarpeellista, etteivät vanhemmat esimerkeillään töissä eikä käytöksessä anna heille yllykettä siihen. Sillä mitä se ihmislapsi, joka on tottunut kiroomaan ja puhumaan häpeällisiä sanoja, muuta oppisi, kuin kirouksia ja häpeällisiä sanoja? - Lastensa turmelijoita ovat kolmanneksi ne, jotka antavat heille aihetta <<<0201>>> rakastamaan maailmaa; jotka eivät pidä lapsistansa muuta huolta, kuin että he esiintyisivät rohkeasti, että osaisivat juosta, tanssia ja koreilla, kelvata ihmisille, kiihottaa himojansa, käyttäytyä maailman mukaisesti. meidän aikoinamme tavataan harvassa vanhempia, jotka pitävät yhtä hyvää huolta lapsistansa, varustaessaan heitä sillä mikä koskee yhteyttä Jumalan kanssa ja sielun autuutta, kuin toimittaessaan heille vaatteita, huvitusta, rikkautta ja kunniaa.

Rakas ystäväni, jos sinulla on lapsi, jolla on kykyä oppiin, ei sinulla ole vapautta kasvattaa sitä niinkuin itse tahdot, ei ole myöskään vallassasi käyttäytyä häntä kohtaan, niinkuin tahdot, vaan sinun täytyy katsoa sitä, että velvollisuutesi Jumalaa kohtaan vaatii sinua edistämään Hänen molempia hallituksiansa ja palvelemaan Häntä siinä. Jumala tarvitsee kirkkopaimenta, saarnaajaa, lasten opettajaa hengellisessä valtakunnassansa, ja sinä taitaisit antaa Hänelle sen, etkä annakaan. Katso, silloin et ryöstä jotakuta vaatetta köyhiltä, vaan monta tuhatta sielua Jumalan valtakunnasta, ja syökset niitä helvettiin, niin paljon kuin voit; sillä sinä otat pois sen henkilön, joka olisi sovelias näitä sieluja auttamaan. Mutta jos päinvastoin kasvatat lastasi niin, että siitä voipi tulla sielun paimen, silloin <<<0202>>> et anna jotakuta vaatetta, et myöskään perusta luostareita etkä kirkkoja, vaan sinä teet paljoa suuremman työn: sinä annat Jumalan palvelijan, joka voi auttaa monta tuhatta sielua taivaaseen. Mitä siitä, jos eivät kaikki onnistu? Onnistuvatpa kuitenkin muutamat. Mistä tiedät, tuleeko pojastasi sellainen? Niin voit sinä maallisessakin hallituksessa enemmän palvella Herraasi taikka kansakuntaa lasten kasvatuksella, kuin jos rakentaisit Hänelle linnoja ja kaupunkeja ja kokoisit kaiken maailman tavarat. Sillä mitä nämä kaikki auttavat, jollei meillä ole oppineita, viisaita, hurskaita ihmisiä?

5. Hyvän kasvatuksen vaatimukset.

Ei kenenkään pitäisi tulla isäksi, jollei hän ole oppinut saarnamaan lapsillensa Jumalan käskyjä ja evankeliumia, jotta hän kasvattaisi hurskaita kristityitä. Mutta moni menee pyhään aviosäätyyn, vaikka tuskin taitaa rukoilla Isä meidän rukousta; he eivät tiedä mitään; niin eivät he myöskään osaa mitään lapsillensa saarnata eikä opettaa. Lapsia pitäisi oikein neuvottaman Jumalan pelkoon. Sillä jos kristikunnan pitäisi voimistua, on todellakin alettava lapsista. Siten siitä voi tulla jotakin hyvää. Olisi oikein minun mieleni mukaista, jos se alotettaisiin jo kehdossa. Mutta kaikki tämä on nyt <<<0203>>> valitettavasti käännetty nurin. Eikä tuo ihme olekkaan, sillä vanhemmat eivät ole itse mitään oppineet eivätkä tiedä, mitä kuritus on. Kuitenkin pitäisi olla jotakin toivoa, että lasten opettajat tekisivät minkä voivat, että lapset edes koulussa oppisivat jotakin hyvää ja tulisivat johdatetuiksi Jumalan pelkoon. Mutta sekin toivo on tyhjään rauennut. Sentähden onkin kristikunnan tila niin huono. Sillä kaikki sen väki ja voima on jälkeentulevissa, ja jos ei nuoruusaikana siitä pidetä huolta, niin kristillisen seurakunnan käy niinkuin puutarhan, jonka hoito keväällä laiminlyödään.

Minä sanon ja neuvon: lapsia tulee aikanaan varotuksilla ja uhkauksilla, estämisellä ja kurituksella totuttaa karttamaan valhetta, ja ennen kaikkea varomaan Jumalan nimen väärinkäyttämistä. Sillä jos heidän annetaan elää, niinkuin tahtovat, ei siitä tule mitään hyvää, niinkuin nyt on silmin nähtävä, kun maailma nyt on pahempi, kuin se milloinkaan on ollut, eikä ole yhtään kuria, kuuliaisuutta, uskollisuutta eikä uskoa, vaan paljaita röyhkeitä ja hillittömiä ihmisiä, joihin ei neuvo eikä kuritus pysty. Tämä kaikki on Jumalan vihaa ja rangaistusta tämän käskyn niin julkeasta ylenkatseesta.

Meidän tulee oppia, ettei vanhempien sovi olla varsin hempeitä lapsiansa kohtaan, vaan <<<0204>>> heidän tulee vaatia heitä, niinkuin heidän vanhempansa ja esi-isänsä ovat heitä kurissa pitäneet ja vaatineet. Jumala on meidän kurittajamme, jota paitsi lihamme ei taida ymmärtää syntiä. Oppilas, jonka opettaja säästää vitsaa, ei koskaan voi opissa edistyä, vaan pysyy typeränä ja tyhmänä tomppelina kaiken elinaikansa. Sillä hän ei tunne eikä ymmärrä omaa tyhmyyttään ja onnettomuuttaan ollessaan ilman opettajan kuritusta ja rangaistusta. Sentähden on syntien tunto kaikessa tarpeellinen, vaikkei yksin siinä ole kyllä; mutta Jumala ei tavallisesti anna armoansa, ei myöskään tahdo meitä auttaa, jollei tyhmyys ja hulluus, joka on lapsen sydämessä, ja pahuus, joka myös on miehen sydämessä, tule ilmi, että tulisivat soveliaiksi ottamaan arvoa vastaan ja pääsemään osallisiksi siitä.

Tämä on kaikkein rangaistusten ja vaivojen oikea määrä ja päätarkoitus, kuten vanhemmatkin kurittavat lapsiansa, että tulisivat hurskaiksi ja parantaisivat itseänsä, eikä turmellakseen heitä taikka tehdäkseen heidät perinnöttömiksi. Sillä tämä olisi varsin vastoin sitä rakkautta ja luonnollista hellyyttä, jonka Jumala on istuttanut heidän sydämiinsä. Nyt tulee kurituksen olla sellaisen, että rakkaus ja lapsellinen luottamus vanhempiin kuitenkin säilyy ja että lapset ymmärtäisivät, ettei heitä rangaista heidän turmioksensa, <<<0205>>> vaan päinvastoin sitä varten, että vanhemmat kutsumuksessaan tekevät, mitä heidän tulee, ja etteivät lapset pahuudellansa antaisi isälle syytä tekemään heitä perinnöttömiksi, niinkuin tavallisesti tapahtuu niille, jotka eivät tahdo antaa sanoilla eikä kurituksella taivuttaa itseänsä tulemaan hurskaiksi, ja joutuvat kuitenkin varkaudesta, murhasta, tahi muista sellaisista pahoista töistä tuomarin ja telottajan käsiin, joutuaksensa lopullisesti heidän rangaistavikseen, kun eivät edeltäkäsin tahtoneet isäänsä totella.

Koska on aivan hyvä, että pienistä lapsista otetaan tarkka vaari ja että heitä totutetaan siveyteen ja kunniallisuuteen, kuten sanotaan: on Jumalalle otollinen uhri, kun sieluja hyvin hoidetaan, pitäisi kaikin mokomin sitä ahkeroitaman, että nuoria poikia ja tyttöjä hyvin varjeltaisiin kuulemasta tahi näkemästä häpeällisiä asioita, sillä heillä on jo ilmankin veressänsä paljon pahaa himoa. Jos ei nyt valkeata vedellä sammuteta, vaan tahdotaan sitä toisilla aineilla kohentaa, mitä hyvää luulet siitä tulevan? Mutta kuinka paljon valitettavasti tavataan pahoja ihmisiä, jotka tekevät perkeleen omaa työtä ja turmelevat viattomia sieluja myrkyllisillä, häpeällisillä sanoillansa. Perkelettä kutsutaan sielun turmelijaksi. Sitä hän kuitenkin tekee vain semmoisten rietasten kielten avulla, <<<0206>>> jotka pitävät hänen puoltansa ja noudattavat häntä. Kuinka voi lapsi tahi tyttö karkottaa mielestään häpeällisen sanan, jonka hän kerran on kuullut? Siemen on kylvetty ja juurtuu hänen sydämessään vastoin hänen tahtoansakin. Sitten kasvaa siitä kummallisia ja erinomaisia ajatuksia, joita sellainen nuori ihminen ei tohdi tunnustaa, eikä voi saada eroa niistä. Mutta voi sinua, joka olet vuodattanut sellaisen pahennuksen, vaaran ja myrkyn yksinkertaiseen sydämeen, joka ei niistä asioista mitään tietänyt. Sinä et ole raiskannut ruumista, mutta niin paljon kuin olet taitanut, olet sinä raiskannut sielun, joka on ruumista paljon jalompi.

Kun nuoria ihmisiä kasvatetaan, vaaditaan siihen vaarinpitoon paljo vaivaa ja työtä, etteivät näkisi paljon pahentavia esimerkkejä eivätkä tulisi niiden kautta kiihoitetuiksi ja vietellyiksi. Ja järkikin sanoo sen aivan tärkeäksi, että vanhemmat ahkeroitsevat sitä, että heidän lapsensa tulisivat siveästi kasvatetuiksi. Kun nyt isä ja äiti ovat nähneet paljon vaivaa lapsestansa ja paljon sentähden kuluttaneet ennenkuin se on vähänkään kasvatettu ja hyvään siveään käytökseen totutettu, että se tietää käyttäytyä järjellisesti ja siveästi jokaista kohtaan, silloin ehkä tulee joku rivo konna, joku paha suu kuiskuttamaan jotakin korvaan taikka näyttämään <<<0207>>> pahaa esimerkkiä, niin että sellainen nuori sydän tulee perin myrkytetyksi ja saa pahan veren, josta hän ei milloinkaan voi vapaaksi päästä. Sen ovat pakanat elämässänsä kokeneet ja havainneet ja me havaitsemme sen myös vielä joka päivä ja näemme silmillämme kuinka helposti ja usein hyväntapaiset nuoret ihmiset, pojat sekä tytöt tulevat näin vietellyiksi, niin että siitä on heille ainaista vahinkoa.

Jospa nuorta kansaa lapsellisesti ja leikitellen kasvatettaisiin Jumalan pelkoon, että katekismuksen ensimäinen ja toinen käsky olisi oikeassa käytännössä ja harjotuksessa! Silloin voisi jotakin hyvää heissä juurtua, orastaa ja kantaa hedelmää, että kasvaisi semmoisia ihmisiä, joista koko maalle olisi hyötyä ja iloa. Tämä olisi myöskin oikea hyvien lasten kasvattamisen tapa, kun heitä voitaisiin totuttaa hyvällä ja halulla. Sillä siitä lapsesta, jota ainoastaan vitsoilla ja pieksämisellä pitää pakottaa, ei tule mitään hyväntapaista lasta, ja jos se vähän edistyykin, ei se kumminkaan pysy hurskaana kauvempaa, kuin vitsa on vieressä. Mutta tässä se juurtuu sydämeen, että peljätään enemmän Jumalaa, kuin vitsaa ja kalikkaa.

Lapsille saarnatessamme täytyy meidän myös heidän kanssansa löperrellä.

Kun lapset ovat pahoja, tekevät vahinkoa <<<0208>>> ja koirankuria, on heitä siitä kuritettava, erittäinkin jos oppivat pettämään ja varastamaan. Kuitenkin pidettäköön kurituksessakin määrä. Sillä mikä on lapsellista, niinkuin kirsimarjain, omenain, pähkinäin ja muiden sellaisten hedelmäin näpisteleminen, sitä ei saa rangaista niin ankarasti, kuin jos tahtovat käydä rahan, vaatteitten ja arkun kimppuun, jolloin on aika kovasti rangaista. Minun vanhempani ovat aivan kovasti minua kohdelleet, niin että minä senkintähden tulin araksi. Äitini pieksi minua kerran vähäisen pähkinän tähden niin että veri juoksi, ja hänen ankaruutensa ja kovuutensa minua kohtaan oli syynä siihen, että sitte menin luostariin ja rupesin munkiksi; mutta heidän sydämensä tarkotus oli hyvä. Rangaistakoon niin, että omena on vitsan vieressä.

6. Jumalan siunauksesta lasten kasvatuksessa.

Se joka antaa lapsia, luo ja antaa myös heitä varten sitä, jolla he tulevat kasvatetuiksi ja elätetyiksi; muuten he eivät eläisi kauvan.

Kun hedelmä vielä on äidin kohdussa, on se siellä ilman omaa apuansa, työtänsä ja murhettansa ainoastaan Jumalan ylläpitämänä ja elättämänä. Sillä mitäpä se tekisi, varsin tiedottomana <<<0209>>> siellä maatessaan? Mutta maailmaan syntyessään löytää se keittiönsä ja aittansa, äidinrinnan, ravintonsa ja elatuksensa lähteeksi valmistettuna. Tuossa on leipä, kapalot ja kaikki, mitä se tarvitsee. Eikä ole ainoastaan vaimoja, vaan enkeleitäkin saapuvilla ottamassa lapsesta vaaria. Meillä on monta selvää esimerkkiä siitä, Mistä tulee tämä kaikki? Epäilemättä siitä, että Jumala tahtoo itse lahjojansa elossa pitää ja suoda kylliksi kaikkea, mitä ne tarvitsevat.

7. Vanhempien velvollisuudesta kasvattaa lapsiansa.

Katsokaamme, mitä vanhemmat ovat velvolliset tekemään lapsillensa, jos muutoin tahtovat vanhempia olla. Käskiessään lapsia kunnioittamaan vanhempiansa, ja tätä käskyä ylistäessään ja selittäessään sanoo pyhä Paavali, Ef. 6:1: "Lapset, olkaa kuuliaiset vanhemmillenne Herrassa". Tässä osottaa hän, ettei heidän pidä oleman vanhempia ainoastaan lihan jälkeen, niinkuin pakanat, vaan Herrassa. Ja päinvastoin, että lastenkin tulee olla vanhemmillensa kuuliaiset Herrassa, ja sanoo heti kohta sen perästä 4 värsyssä: "Te isät, älkää ärsyttäkö <<<0210>>> lapsianne vihaan, etteivät", niinkuin hän Kol. 3:21 sen selittää, "kävisi aroiksi, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa". Ensimäinen, minkä hän tahtoo tehtäväksi lapsille, heidän sieluihinsa nähden (sillä ruumiillisesta hoidosta hän ei tässä puhu) on se, etteivät yllyttäisi lapsiansa vihaan, josta tulevat aroiksi. Tämä on sanottu niitä vastaan, jotka kasvattavat lapsiansa tuimuudella, josta seuraa, että lasten mieli, kun se vielä on hellä, tulee pelkääväksi ja araksi, ja että he rupeavat vihaamaan vanhempiansa, niin että juoksevat pois ja tekevät, mitä eivät muuten ikänä olisi tehneet. Sillä mitä toivoa saattaa olla ihmisestä, joka kantaa sydämessänsä vihaa ja epäluuloa vanhempiansa kohtaan ja heidän tähtensä tulee epätoivoiseksi? Kuitenkaan ei pyhä Paavali silti tahdo, ettei lapsille saisi vihastua taikka antaa heille hyvin ansaitua rangaistusta, vaan että heitä on rakkaudessa kuritettava, ei oman kiivauden jäähdyttämiseksi ja välittämättä mitään siitä, että lasten pahuus tulisi tukahutetuksi.

Jokainen perheenisä on velvollinen kasvattamaan ja opettamaan tahi opetuttamaan lapsiansa ja palkollisiansa. Sillä hän on huoneessansa pastori ja piispa ja häntä on käsketty pitämään vaaria siitä, mitä he oppivat, ja tekemään siitä tiliä.

<<<0211>>>


8. Lohdutus lasten kasvatuksessa.

Mikä on suurempaa ja jalompaa kuin oikea kasvatus ja opetus? Jos olet isä ja opettaja, mitä sinun tulee tehdä? Sinun tulee uskollisesti neuvoa, opettaa, kurittaa ja varottaa nuorisoa, joka sinulle on uskottu, siinä toivossa, että muutamat - vaikkeivät kaikki - antavat oikein ohjata ja kasvattaa itseänsä. Sillä joka tahtoo tehdä jotakin hyvää, hänen tulee ajatella itseksensä, että hän saattaa tehdä sitä hukkaan ja että hänen hyvä työnsä ehkä tulee huonosti käytetyksi; sillä niitä on aina useampia, jotka hylkäävät ja katsovat ylen hyvän neuvon, kuin niitä, jotka ottavat siitä vaarin. Ja meidän tulee tyytyä siihen, ettei hyvä työ mene aivan kokonaan hukkaan, ja jos kymmenestä pitalisesta yksikin palajaa ja tunnustaa hyvän työn, on siinä kyllä.

Monille vanhemmille käypi niin, että heidän lapsensa kuitenkin tulevat pahantapaisiksi, vaikka ovat hyvin kasvattaneet heitä. Vanhemmat eivät tahdo, että he saisivat juosta ympäri ja elää, niinkuin itse tahtovat, vaan että heitä kaikella huolella kasvatettaisiin ja opetettaisiin. Jos se menestyy, niin kiittäkäämme Jumalaa siitä; jos ei menesty, olemme kuitenkin tehneet, mitä olemme velvollisia tekemään. Sillä että lapset hyvin onnistuvat, se ei ole meidän, vaan Jumalan <<<0212>>> vallassa ja voimassa. Jos Hän ei ole haahdessa, niin ei purjehdus ikinä hyvin menesty.

9. Erhetyksiä lasten kasvatuksessa.

Luonnollista on kyllä, että jokainen isä ja äiti pitää sen hyvänä ja että kaikki on heidän mieleensä, mitä heidän lapsensa tekee. Kaikki, mitä ikinä lieneekin, on kaunista hänessä. Sen kyllä edeltäpäinkin tietää, ettet sinä voi valittaa. Mutta kuitenkin täytyy siinä uskossa horjua eikä pitää sitä niin varmana, että sinun lapsesi olisi niin etevä, jos tahdot sitä Jumalan pelossa kasvattaa.

Monet vanhemmat ajattelevat ainoastaan sitä, kuinka osaisivat koristella lapsiansa ja tehdä heidät huomatuiksi maailmassa, hankkia heille rikkautta, ripustaa kultaa heidän kaulaansa, niin että tuskin voivat kävellä. Eivät he myöskään tahdo, että lapsia kuritettaisiin. Sillä luonnollinen rakkaus tahtoo aina pitää luonnollisen turmeluksen puolta; se ei tahdo, eikä näe mielellänsä, että lapsia piestään.

Älköön kuritus olko liian raju, ettei synti sisällisesti enenisi samassa määrässä, kuin se ulkonaisesti vähenee. Kokemus todistaa, että ne poikalapset, joita kasvatetaan mitä ankarimmin, <<<0213>>> tulevat vapaiksi päästessään paljoa pahemmiksi, kuin ne, joita ei ole niin ankarasti kasvatettu. Eikä luontoa voi auttaa käskyillä eikä rangaistuksilla; enemmän tässä on tehtävä.

Lapsi, joka kerran on tullut araksi ja pelkuriksi, on kaikkiin asioihin kykenemätön ja kömpelö, ja pelkää aina, niin usein kuin sen tulee jotakin tehdä tai johonkin ryhtyä. Ja mikä vielä pahempaa, kuin semmoinen pelko lapsuudessa juurtuu ihmiseen, saadaan sitä tuskin enää pois hänestä koko elinaikanansa. Sillä kun he vapisevat jokaisesta isän taikka äidin sanasta, pelkäävät he myös sitte koko elinaikansa kahisevaa lehteä. Ei myöskään ole sallittava vaimojen, jotka lapsia hoitavat, tehdä heitä pelkureiksi peljättämisillä ja muilla hullutuksilla, erinomattain yöllä. Päinvastoin on toimittava niin, että lapset tulisivat kasvatetuiksi hyvään pelkoon, että pelkäisivät niitä, joita tulee peljätä, eikä ainoastaan pelkureiksi, joka vahingoittaa heitä koko elinajaksi.

Siinä tehdään raskasta syntiä, kun nuorten, viattomien poikien ja tyttöjen kuullen puhutaan häpeällisiä sanoja. Sillä semmoiset ihmiset joutuvat vikapäiksi kaikkiin niihin synteihin, jotka saavat alkunsa heidän ajattelemattomista sanoistaan. Sillä vähäinen ja kokematon lapsi tulee aivan helposti semmoisten puheitten saastuttamaksi, <<<0214>>> ja mikä vielä pahempaa, se pitää kauvan semmoisia riettaita sanoja mielessänsä; niinkuin jos puhtaaseen vaatteeseen tulee pilkku, se kyllä tarttuu siihen lujempaan, kuin jos se olisi karheaan ja karkeaan vaatteeseen tullut. Sen ovat pakanatkin kokemuksesta oppineet, esimerkiksi Horatius, joka sanoo, että uusi astia aivan kauan tulee siltä, mitä siihen ensiksi on pantu. Moni tahtoo lapsistansa kasvattaa ja tehdä suuria ja rikkaita herroja. Mutta harvoin tapahtuu, että suureten herrain lapset hyvin menestyvät.

Maailmalliseksi kasvatukseksi kutsun minä sitä, kun lapsia ei opeteta etsimään mitään muuta, kuin tämän maailman hekumaa, kunniaa, tavaraa ja valtaa. Kohtuullisessa kaunistuksessa käyminen ja rehellinen itsensä elättäminen on tarpeellista, eikä synnillistä; kuitenkin siten, että lapsi sydämestänsä tuntee semmoisen mielen taikka osottaa omaavansa semmoisen mielen, että hän pitää pahana sen, ettei tätä viheliäistä elämää maan päällä voida hyvin alkaa eikä viettää muutoin, kuin että toisinansa käytetään enempi kaunistusta ja tavaraa, kuin tarvitaan ruumiin verhoksi, suojaksi kylmää vastaan ja elatukseksi, ja että hänen niinmuodoin täytyy vasten tahtoansa seurata muiden mukana ja kärsiä sellaista surkeutta, valitaksensa kahdesta pahasta sen, mikä on vähemmän pahaa. Niin kantoi Ester kuningatar <<<0215>>> kuninkaallista kruunuansa ja sanoi kuitenkin Jumalalle: "Sinä tiedät, ettei tämä komeuden merkki pääni päällä ole minua milloinkaan miellyttänyt ja etten sitä suuremmaksi arvostele, kuin kehnoja repaleita enkä koskaan yksinäni ollessani sitä kanna, vaan kun minun on esiintyminen kansan edessä." Se, jonka sydämessä on semmoinen mieli, kantaa kaunistusta vaaratta; sillä hän kantaa sitä eikä kanna sitä, hän tanssii eikä tanssi, elää hyvin eikä elä hyvin. Ja nämät ovat niitä salaisia sieluja, salattuja Kristuksen morsiamia; mutta niitä on harvassa. Sillä vaikeata on löytää senkaltaisia, jotka eivät mieltyisi kalliiseen kaunistukseen ja komeuteen. Niin kantoi Sesilia vanhempainsa käskystä kultaisia vaatteita, mutta niitten alla hän kantoi karkeata ihopaitaa.

Tässä sanovat muutamat: "niin, kuinka minä voisin olla viemättä lastani ihmisten joukkoon kunniallisesti sitä vaatettamatta? Minun täytyy siis elää suurellisesti." Sano minulle, eivätkö nämä sanat lähde sydämestä, joka epäilee Jumalaa ja enemmän luottaa omaan murheeseensa, kuin Jumalan murheenpitoon? Pyhä Pietari kuitenkin opettaa ja sanoo 1. Piet. 5:7: "Pankaa kaikki murheenne Hänen päällensä, sillä Hän pitää murheen teistä". Se todistaa, etteivät vielä ikänä ole kiittäneet Jumalaa lapsistansa, <<<0216>>> eivät ikänä oikein rukoilleet heidän puolestansa, eivätkä ikänä uskoneet heitä Hänelle; muutoin olisivat tietäneet ja kokeneet, kuinka heidän tulisi Jumalalta rukoilla ja odottaa lastensa vaatettamistakin. Sentähden Hän antaakin heidän vaeltaa omassa mielestänsä, murehtia ja tuskitella, eikä kuitenkaan mitään hyvää toimeen saada.

Nuoren kansan kuullen tulisi olla varovaisia ja vaarinottavia, eikä puhua eikä tehdä kaikkea, mitä muutoin puhutaan ja tehdään; niinkuin jo pakanatkin ovat sanoneet: Nuoria ihmisiä pitää kaikkein enimmän hävettämän. Mutta kuinka monta on niitä, jotka sen tekevät? Sentähden onkin kaikkialla maailmassa niin huonosti laita, ettei ihmisissä enää ole yhtään kunniallisuutta, ei yhtään uskoa, ei yhtään uskollisuutta. Syy on tämä: Vanhemmat tekevät ja puhuvat häpeemättä kaikkea ja antavat nuorten sitä nähdä ja kuulla. Nämä luulevat sitte saavansa tehdä samalla tavoin, ja voivansa estämättä tehdä mitä muut ja erittäin vanhemmat tekevät.

10. Huonon lasten kasvatuksen seurauksia.

Siitäkin olisi tarpeellista puhua, kuinka me nyt niin huonosti kasvatamme lapsiamme, että se <<<0217>>> on valitettavaa. Sillä siinä ei ole yhtään tunnollisuutta eikä kuria. Vanhemmat antavat lastensa elää niinkuin he tahtovat, eivätkä pidä heitä missään pelossa. Äidit eivät pidä tyttäriänsä silmällä, myöntävät heille kaikkea, eivät kurita eivät nuhtele heitä, eivätkä opeta heitä elämään siveästi ja kunniallisesti. Siitä on seurauksena, että meissä saksalaisissa ja kristityissä on niin sivistymättömiä ja raakoja ihmisiä, että niiden vertaisia tuskin tavataan maailmassa. Se tulee kaikki siitä, ettemme nuoruudessa tule hyvin kasvatetuiksi. Kaikessa muussa käytämme suurempaa huolellisuutta kuin lasten kasvatuksessa, Sitä eivät ruhtinaat, ei herrat, tuomarit eikä esivalta pidä silmällä. Heidän velvollisuutensa on järjestää ja toimittaa ulkonaisesti siveellistä hallitusta. Mutta sitä puuttuu, Jumala paratkoon, kaikissa kohdissa! Että Jumala näyttää olevan niin vihainen meille, siihen en luule olevan mitään muuta syytä, kuin että ollaan niin välinpitämättömiä nuorison suhteen eikä lapsia kasvateta kurissa ja kunniallisuudessa. Sillä ihmisiä pitää nuoruudessa kasvatettaman semmoisiksi, jommoisiksi heitä tahdotaan. Kristikunnan huono tila johtuu vain siitä, ettei pidetä oikeaa huolta nuorisosta. ja jos parempaa tilaa toivotaan, täytyy todellakin alkaa lapsista.

Vuonna 1539 helmikuussa tohtori Luther näki <<<0218>>> siivottoman pojan, joka oli raaka ja kesyttömän näköinen, mutta muuten hyvänluontoinen. Silloin hän huokasi ja sanoi: Voi, mitä kurittomuus tekee, kuinka lapsia turmellaan, kun heidän sallitaan olla niinkuin tahtovat, eikä heitä kuriteta. Sentähden minä tahdon, ettei minun Hannu-pojalleni pidä missään kohden myöntyä hänen mielivaltaansa; en myöskään puhu niin paljon leikkiä hänen kanssansa, kuin tyttäreni kanssa.

Lasten nykyään tavallinen tottelemattomuus ja ynseys vanhempiansa kohtaan tulee siitä, etteivät kuule Jumalan sanaa taikka jos kuulevatkin sitä, eivät opi eivätkä kätke sitä sydämiinsä. Kun he nyt kerran vastoin Jumalan käskyä rupeavat katsomaan ylen isää ja äitiä, eivät he pysähdy tähän syntiin, vaan menevät edelleen, kiroovat vanhempia, ja vaikkeivät kädellä lyö eivätkä tapa heitä, soisivat he kuitenkin heidän olevan kuolleina, taikka viettävät he häpeällistä elämää, niin että vanhempain täytyy sentähden murheesta kuolla.

Niinkuin nuori kansa mielellään kuulee riettaita puheita ja on pian vietelty, tavataan myös pahoja suita, jotka mielellään ovat tässä avullisia. Ja, Jumala taivaassa armahtakoon, kymmenen, kahdentoista vuotisia poikia ja tyttöjä tavataan, jotka päästävät suustansa kaikellaisia hirmuisia kirouksia ja muita häpeällisiä ja rivoja <<<0219>>> sanoja. Keneltä he näitä oppivat? Ei keneltäkään muulta, kuin niiltä, joiden pitäisi estää heitä niistä, isältä ja äidiltä ja riettailta, pahoilta palvelijoilta. Sillä ne pystyvät paljon pikemmin heidän muistiinsa, ja he ottavat myös näistä paljon paremmin vaaria kuin Isä meidän rukouksesta. Sen tekee tuo vanha ja paha sytyke, meissä oleva turmeltu luonto.