Hämeen linnan esi- ja rakennushistoria:Hämeen linnan ikä vertailevan rakennus- ja linnatutkimuksen kannalta

Hämeen linnan varhaisempi muoto.

Hämeen linnan ikä vertailevan rakennus- ja linnatutkimuksen kannalta. Hämeen linnan esi- ja rakennushistoria Kirjoittanut Julius Ailio

Hämeen linnan puolustuslaitokset ja lisärakennukset uudella-ajalla.

XII. Hämeen linnan ikä vertailevan rakennus- ja linnatutkimuksen kannalta.

Yleinen käsitys Hämeen linnan iästä aina 1890:n vaiheille on ollut se, että linna on Birger jaarlin perustama retkellään v. 1249—50^[1]. Hakoisten linnaa, johon 1870-luvun lopulta asti on huomio kiintynyt (ks. siv. 83), katsoi esim. YRJÖ KOSKINEN ensimäiseksi eli vanhaksi Hämeen linnaksi. Mutta tämä ei estänyt häntä pitämästä jaarlia myös nyk. Hämeen linnan perustajana^[2] 2. Ensimäisenä on Hämeen linnan rakennus-ajan siirtänyt myöhempään aikaan, 1200-luvun lopulle, APPELGREN-KIVALO. Hän perustaa mielipiteensä siihen, että vasta 1200-luvun lopulla ja 1300-luvulla linnoille olisi valittu alavampia paikkoja enimmäkseen saarilla, ja että vasta tähän aikaan olisi alettu rakentaa pohja-alaltaan suorakulmaisia linnoja^[3].

Sittemmin olen minä, puolitoistakymmentä vuotta sitte, rakennus- ja linnatutkimuksen kannalta luullut olevan syytä asettaa Hämeen linnan rakennusajan 1200-luvun puolivaiheille^[4]. Tätä määräystä sellaisenaan en enää hyväksy.

Hiljattain julkaisemassaan linnatutkimuksessa on RINNE esittänyt sen mielipiteen, että Hämeen linna olisi rakennettu vasta 1300-luvun alkupuolella, arvatenkin Valdemar herttuan aikana (jälkeen vuoden 1315?). Hän perustaa kantansa, paitsi siihen muka täysarvoiseen todistukseensa, että Hakoisten linna olisi Birger jaarlin rakentama «Tavasteborgh», kahteen seikkaan. Ensinnäkin olisi Hämeen linna katsottava kehittyneeksi Saksan ritarikunnan linnatyypistä, jonka mukaan Hämeen linnaa läheisesti vastaavia linnoja Saksassa ja Itämeren maakunnissa olisi rakennettu vasta 1300:n vaiheilla ja mainitun sataluvun alkupuolella. Toiseksi osottaisi Hakoisten linnan käyttäminen novgorodilaisten retken aikana v. 1311, ettei Hämeen linnaa vielä silloin ollut olemassa, koska uuden linnan valmistuttua vanhemman linnan samalla olisi täytynyt tulla hyljätyksi^[5].

Hämeen linna on näin ollen saanut ainakin äärimmäiset rajansa, joiden ulkopuolelle tuskin kukaan tutkija enää tahtonee mennä. Jälellä on vain noiden rajain tarkempi vetäminen.

Lähimpänä tehtävänä on katsoa, mitä valaistusta linnan ikäkysymykseen rakennustaiteelliset seikat, s.o. rakennustekniikka, tyyli ja rakennusjärjestys, tarjoavat.

Rakennusteknillisistä ominaisuuksista on m.m.. huomattava isojen maakivien käyttö nurkkakivinä. Tällainen tapa on sangen vanha (siv. 170). Mutta kun se on voinut olla käytännössä verraten myöhäisenäkin aikana, ei sillä ole ikäkysymykselle erityistä arvoa. Merkille pantava on myös se vaakasuora limitys, johon päälinnan perusmuurin yleensä pienikokoiset kivet ovat asetetut (kuv, 74). Mainittua limitystapaa on kuitenkin vaikeata ajalleen rajoittaa, vaikkakin se viittaa varhaiseen keskiaikaan. Tiilien koko ja laatu on, niinkuin ennen on esitetty, häilyväinen ajanmittari, voidakseen kelvata perustaksi tarkemmille ajanmääräyksille. Mainittakoon kuitenkin vertailun vuoksi, että tiilten koko Hämeen linnassa on 28—29 x 14x 10—11 sm ja Hakoisten linnassa 27—28x12,5—14x8—9 tai 29x15—16x9 sm^[6]. Pernaun linnassa (rakennettu 1200-1uvun puolivaiheilla) se on 30x14x10 sm^[7], ja Saksassa (1200 luvulla) keskimäärin 28,8-30,1x13,1-13,7x8,1-10,1 sm^[8].

Linnan rakennustyyli on yksinkertaista ja köyhää, mutta siitä huolimatta pitäisi sen ilmaista rakennusaikaa herkemmin kuin rakennustekniikan. Koristeellisia piirteitä linnassa ovat pohjakerroksen erään huoneen oviseinällä olevat komerot (kuva 77), pääkerroksen portaalit ynnä kaarifriisi (kuvat 80 ja 81), saman kerroksen läntisessä kulmahuoneessa esiintyvä iso parikaarinen komero (kuva 67) sekä linnan ulkoseinissä nähtävät hammaslistat (kuva 76) ja «valkea raita» (siv. 135). Pitäen tuota parikaarista komeroa romaanilaisena tyylimuotona, olen minä osittain juuri siihen perustanut aikaisemman käsitykseni linnan iästä. Kun koko komero näyttää olevan vasta 1800-luvun alkupuoliskolla syntynyt, ehkä bysantilais-venäläistä kirkkotyyliä jäljiteltäessä, on se jätettävä huomioon ottamatta linnan alkuperäistä arkkitehtuuria tarkasteltaessa (vrt. siv, 140).

Muissa mainituissa koristemuodoissa tuntuu varhaisgootilaisen eli välitystyylin luonne olevan vallalla. Eritoten huomattakoon kuvassa 81 nähtävä portaali ja kaarifriisi. Jälkimäisessä ovat pilarinpäät kuutiomaisia (ks. kuvassa eniten oikealla olevaa pilaria), muistuttaen siis romaanilaista tyyliä. Kehittyneempää gootilaistyyliä osottaa kuvassa 80 esitetty rikkaanlaisesti profileerattu, vaikkakin pyöreäkaarinen, linnan alkuaikaa ehkä vähän myöhempi portaali. Molemmille portaalimuodoille tarjoaa vertailukohtia Hattulan kirkko: kuvassa 81 nähtävälIe portaalille kirkon ja sakastin välinen oviaukko ja kuvassa 80 nähtävälle portaalille kirkon pääty-ikkunat. Yleisvaikutus linnan arkkitehtuurista on se, että linna pääosaltaan kuulunee pikemmin 1200-kuin 1300-luvun puolelle^[9]. Lähempi iän määrittely rakennustyylin kannalta on jätettävä erikoistuntijain tehtäväksi.

Todennäköistä on, ettei siksi laajaa rakennusta kuin Hämeen linnaa ole yhdellä kerralla rakennettu. Päälinnaan on, niinkuin edellisessä luvussa on esitetty, myöhemmin lisätty kukkotorni, ja linnaa on sivuilta korotettu. Mutta aikaisempana kuin itse päälinnaa on nähtävästi pidettävä kehämuuria. Tätä käsitystä tukevat seuraavat syyt.

Puolustuskannalta katsottuna on kehämuurilla ollut suurempi merkitys kuin päälinnalla, sillä juuri kehämuurille oli tarpeen vaatiessa keskitettävä linnan pääpuolustus. Päälinna ei soveltunut puolustuksen keskukseksi, syystä että se on vailla päätornia, ja etteivät sen tornit, kukkotornia lukuunottamatta, ole ulkonevia, eivätkä siis ole olleet päälinnan muurien suojaamiseen aijottuja. Jos kehälinna olisi sattunut joutumaan vihollisen valtaan, olisivat puolustajat helposti voineet edellä mainittuja yhdistyssiltoja myöten (siv. 152) vetäytyä päälinnaan, hävittäen sillat jäljissään. Päälinna on näin ollen voinut olla vain viimeisenä linnanväen turvapaikkana.

Lisäksi viittaa kehämuurin pohja-alan epäsäännöllisyys, jota ei voitane selittää yksinomaan paikan luonteesta johtuvaksi, eri aikaan kuin sangen säännöllinen päälinnan pohjamuoto (ks. III liitettä). Jos edellytetään, että kehämuuri on päälinnaa varhaisemmin rakennettu, on mainittu erilaisuus helposti ymmärrettävissä.

Esimerkkinä samankaltaisten linnain rakennusjärjestyksestä mainittakoon, että Redenin linnassa (kuv. 95) on nähtävästi ensiksi tehty vesihaudat ja sillat sekä parkamimuuri, joka vastaa Hämeen linnan kehämuuria, sitte päätorni ja viimeiseksi päälinna^[10]. Muuten on ajateltavissa, että Hämeen linnan asuinrakennus aluksi on ollut puusta, ja että sen sijalle vasta jonkun väliajan kuluttua rakennettu kivinen päälinna.

Siirryttäköön sitte linnatutkimuksen kannalta käsittelemään Hämeen linnan ikäkysymystä.

Yleisluonteeltaan kuuluu Hämeen linna, niinkuin sivulla 163 on esitetty, n.s. vesilinnoihin, jotka jo 1200-luvulla olivat tavallisia m.m. Ruotsissa. Puolustuslaitoksiltaan edustaa linna sitä kehityskantaa, joka Europassa pääsi valtaan ristiretkien jälkeen. Ja tehokkuudeltaan voi Hämeen linnan kylläkin rinnastaa esim. Turun ja Viipurin linnan kanssa. puolustustarkoitus näyttää näet linnan rakentajalla olleen yleensä kaikessa silmämääränään (vrt. XI lukua).

Koko suunnitelmansa ja eritoten päälinnan neliömäisen pohja-alan puolesta on Hämeen linna ollut ainoa laatuaan koko Ruotsin valtakunnassa. Samanlaisia neliölinnoja on tavattavissa ainoastaan rajoitetulla alueella Itämeren kaakkoispuolella, s.o. entisessä Liivinmaassa, eli Memeljoesta Narvanjokeen asti, ja Länsi- ynnä Itä-Preussissa.

On sen vuoksi ensin lähemmin selvitettävä, missa Ja milloin neliölinnatyypin kehitys on tapahtunut. Sen jälkeen sopii kysyä, mitä linnoja Hämeen linna eniten muistuttaa, mitä johtoa tätä tietä on saatavissa Hämeen linnan iänmääräykselle ja miten tyyppi on Hämeeseen tullut.

Liivinmaalla ja Preussissa on neliölinnatyypin käytäntööntulo ollut läheisessä yhteydessä näiden maiden käännytys- ja valloitushistorian kanssa. Mainitut maat olivat 1200:n vaiheilla suomensukuisten ja slaavilaisten kansain asumia. Liivinmaan valloituksen edistämiseksi perustettiin 1202:n tienoissa Kalpaveljesten ritarikunta. Ollen alkuaan Liivinmaan kirkon avuksi pakanoita vastaan aijottu, muuttui ritarikunta pian omavaltaiseksi kirkon ja Riian arkkipiispan kilpailijaksi. Pitääkseen puoliaan kilpailussa liittyivät kalpaveljekset v. 1237 mahtavaan Saksan ritarikuntaan, joka 1220-luvulla oli asettunut Preussiin. Saksan ritarikunta oli sitä ennen toiminut Siebenbiürgissa saksalaisten siirtolaisten turvana turkkilaisheimoja vastaan. Menetettyään sikäläisen lahjoitusmaansa, oli ritarikunta noudattanut kutsua saapua Preussiin, ehdolla, että saisi omikseen ne alueet, jotka se tulisi pakanoilta valtaamaan^[11].

Ritarikuntain jäsenet olivat munkkilupauksen tehneitä, minkä vuoksi niin KaLpaveljesten kuin Saksan ritarikunnan linnoilla tuli olemaan oma omituinen Leimansa. Linnanherran ja hänen perheensä asuinhuoneiden sijasta oli ritarimunkeille tarpeen avara yhteisasunto, n.s. konventtirakennus, jossa paitsi kappelia eli kirkkoa olivat ritarien yhteiset tilavat makuu-ja ruokasalit sekä juhlallinen istunto- eli kapittelisali. Ritareita oli kunkin hallintopiirin pää- eli komtuurilinnassa vähintään 12, lukuunottamatta päällikköä eli komtuuria (=commendator). Näiden lisäksi oli vielä pappisveljiä sekä lukuisa joukko palvelijoita^[12]. Talleja, kuormastoja ja moninaisia taloustarkoituksia varten oli yhden tai useamman esipihan piirissä useita ulkorakennuksia.

Asuin- eli konventtirakennukset olivat aluksi samantapaisia mutta isompia kuin linnain palatsit. Sittemmin otettiin konventtien esikuviksi luostarit, joille Länsi-Europassa oli ehtinyt vakaantua erityinen muotonsa neliömäistä sisäpihaa ympäröivine siipirakennuksineen ja näitä pihanpuolella yhdistävine ristikäytävineen. Välttämättömänä ehtona vastakukistettujen pakanain keskuuteen perustetuille ritarilinnoille, sekä palatsi- että neliölinnoille, oli niiden tehokas linnoittaminen.

Kuva 86. Vanhan Väinänsuun linna, alkuaan sistersiläisluostari, perustettu 1205-08, myöhemmin kanuunavalleilla ynnä -torneilla varustettu. Löwis of Menarin mukaan (alkup eräinen piirros arv. 1600-luvulta).

Päälinnain eli varsinaisten ritarilinnaia ohella oli ritarikuntain alueella myös ala- eli voutilinnoja. Nämä olivat tarkoitetut hallinnon tukipisteiksi, raja-alueiden turvaksi tai myös strategisesti tärkeiden kohtain vartioiksi. Voutilinnoissa oli vähälukuisempi miehistö ja sen vuoksi myös pienemmät asuinsuojat sekä vähäinen kappeli (toisissa ei ollut erityistä kappelia ensinkään)^[13]. Joskus olivat voutilinnatkin konventtilinnain kaltaisia neliömäisiä ja tilavia rakennuksia. Samoin oli joidenkuiden Liivinmaan piispanlinnain laita.

Neliölinnan typologinen kehitys on toistaiseksi selvittämättä. Sen yksityiskohtiin puuttumatta esitettäköön tässä pari varhaista linnoitettua sistersiläisluostaria näytteeksi siitä läheisestä yhtäläisyydestä, joka oli näiden ja ritarikuntalinnain välillä. Sistersiläismunkkikunnalla, jonka tunnuksena olivat ankarat ja yksinkertaiset tavat, kieltäymykset ja maatyönteko, oli kaikkialla, minne saapuivat, suuri ansio paitsi lähetystyön myös aineellisen kulttuurin edistämisessä. Niinpä on munkkikunnan osuus länsimaisen rakennustaidon levittäjänä Liivinmaalla ja juuri neliölinnain kehittäjänä varmaankin melkoiseksi arvattava.

Vuosina 1205-08 perustivat sistersiläisveljekset Vanhan Väinänsuun luostarin Väinäjoen entiselle suulle, joka vielä siihen aikaan oli arvatenkin ainoa Väinänsuu (Dunarnunde). Paikka oli kuivaa hietamaata, jonka viljelemisestä munkkien tuli saada pääravintonsa. Strategisessa suhteessa oli luostarin asema erittäin tärkeä, minkä vuoksi Saksan ritarikunta v. 1305 osti luostarin ja teki siitä komtuurilinnan^[14].

Kuvassa 86 on nähtävänä luultavasti 1600-luvulla laadittu Vanhan Väinänsuun linnan pohjapiirros, tosin sangen puutteellinen. Tämän mukaan on konventti ollut ainakin kolmisiipinen, jotenkin nelikulmaista sisäpihaa rajoittava rakennus. Kummassakin pohjoisnurkassa on ollut pyöreä torni. Lounaisnurkassa voi ajatella nelikulmaista päätornia (erään taitamattomasti piirretyn näköalakuvan mukaan v:lta 1601 on sillä kohdalla pyöreä torni). Tämän alaosassa tai vieressä on todennäköisesti ollut sisäänkäytävä. Porttirakennus on sijainnut kehämuurin lounaiskulmassa. Kehämuurin sisäpuolelle on myöhemmin tehty kanuunavalli ja kolmeen kulmaan kanuunatorni (rundeli). Linnaa on ympäröinyt vesihauta.

LÖWIS on kaivellut tämän linnan raunioita ja paljastanut laajan rakennuksen perustuksen, jonka hänen mielestään on täytynyt kuulua pohjapiirroksessa 86 esitetylle konventtirakennukselle. Rakennuksen eteläsivustassa on ollut luultavasti ruokasali (refektorium) ja pohjoissivustassa kirkko. Luostarin sovelluttaminen komtuurilinnaksi on LÖWISin mielestä ollut helppoa, koska kaikki tarvittavat suojat olivat olemassa ja konventti valmiiksi linnoitettuna. Ritarikunnan olisi siten ollut turhaa v. 1305 ryhtyä uutisrakennuksiin.

Myötyään Väinänsuun luostarin, muuttivat munkit Viroon ja rakensivat sinne Paatisten linnoitetun luostarin, joka on tunnettu Suomen historiastakin. Luostaritilana mainitaan Paatinen jo 1265. Luostarirakennuksen vanhin osa on lähes neliön muotoinen ja sen etupuolelle on myöhemmin tullut laaja lisärakennus^[15]. Yksi esipiha on ollut, ja portin lähellä torni. Luostarin paikkaa on lähes yltympäri suojellut puro ja joku muu pikkuvesi.

Kuva 87. Falkenaun linnoitettu luostari Virossa, perustettu ennen vuotta 1234. Piirros Brotzen kokoelmasta Riian kaupunginkirjastossa.
A—B 150, A—C 130 asekelta
a, portin esilinna (Zwinger); b, Torni; c, Torni, varhainen, siinä vankila; d, torni, todennäk. myöhäinen; e, luostarinkirkko, gootilaisajalta; f, kirkon esilinna (Zwinger); g, munkkikoppeja; h, entinen luostarin puutarha; i, vesimylly,

Sangen varhainen ja suunnitelmaltaan symmetrinen on ollut Falkeneun linnoitettu sistersiläisluosieri Emäjoen varrella Virossa^[16]. Se lienee rakennettu ennen vuotta 1234. Konventtirakennus on ollut neliö, ja kehämuuri on noudattanut jotenkin tarkasti sitä (kuv. 87). Luostarin turvallisuudesta on hyvää huolta pidetty. Portin suojaksi on tehty erityinen esilinna (Zwinger), ja kehämuurin kulmassa olevaa, nähtävästi myöhempiaikaista kirkkoa on suojellut oma esilinnansa. Läheinen joki on johdettu virtaamaan kehämuurin juuritse. Luostari on siten ollut tyypillinen vesilinna.

Luotakoon sitte katsaus varhaisimpiin Kalpaveljesten ja Saksan ritarikunnan rakennuttamiin neliölinnoihin.

Vanhin näistä on Liivinmaan Aajoen äyräällä, entisen vesihaudan katkaisemalla niemekkeellä sijaitseva Segewoldin linna. Sen konventti on nähtävästi ollut epäsäännöllistä nelikulmiota ympäröivä nelisiipinen rakennus^[17]. Yksi siipi on suurimmaksi osaksi vielä jälellä. Muut ovat raunioina, mutta niiden perustukset ovat osittain kaivettuina esille. Rakennuksessa ei liene ollut päätornia eikä muitakaan torneja. Rakennusaineena on käytetty etupäässä harmaata kiveä. Esipihoja on kaksittain. Linna on ollut Kalparitarien ensimäinen Riian ulkopuolelle perustama linna. Se ilmoitetaan rakennetun v. 1207-09. Tämän tiedon kanssa LÖWISin mielestä hyvästi sopivat yhteen linnassa säilyneet 1200-luvun alku puolelle viittaavat romaanilaiset tyylimuodot.

Oikea ja vanha, romaanilaista tyyliä osottava neliölinna on Viljannin linna Virossa, entinen komtuurilinna. Päätornilla varustetun päälinnan ympärillä on ollut esipiha ja tämän ulkopuolella lisäksi kaksi esipihaa. Päälinna ja mahdollisesti toinen esipiha sijaitsevat pakanuuden aikaisen linnan paikalla. Linna on rakennettu LÖWISin mukaan Saksan ritarikunnan alkuaikana, osaksi ehkä jo Kalparitarien aikana, siis 1237:n korvissa (rakentamisesta on tieto jo v:lta 1215, mutta silloin linnaa ei nähtävästi vielä tehty kivestä)^[18].

Goldingenin (Jesusbergin) linna, aikanaan komtuurilinna ja Kuurinmaan hallinnon keskus sekä sotilaallisesti tärkeä tukikohta, on nykyään melkein kokonaan hävinnyt. Vanhan kuvan mukaan se on ollut kolminkertainen, alaltaan neliömäinen rakennus nurkilla kohoavine nelikulmaisine torneineen. Rakennettu todennäköisesti v. 1242-45^[19].

Memelin linna, komtuurilinna Kuurinmaalla, Memel- ja Dangejoen yhtymäpaikalla, on pitkät ajat hallinnut Kurische Hallin ja Memelin suuta. On nykyään soraläjänä. Neliöön rakennetun konventin joka nurkalla on ollut nelikulmainen torni. Linna lienee rakennettu v. 1252 (vanhempi Memelin linna jo aikaisemmin). Joutui Preussille 1328^[20].

Mitaun linna, komtuuriiinna, aikanaan Kuurinmaan Aajoen laivakulun vartia, on nykyään tyyten hävinnyt. Se on ollut harmaasta kivestä neliöön rakennettu. Joka nurkalla on kohonnut nelikulmainen, muurisakaroilla reunustettu torni (kuv. 85). Linnaa on ympäröinyt pohja-alaltaan epäsäännöllinen kehämuuri ja ympyrää lähenevä vesihauta. Rakennettu ilmoituksen mukaan v. 1265. Erään arvelun mukaan olisi Mitaun linna alkuaan sijainnut toisella paikalla, nim. Schlockissa, ja vasta v: 1336 siirretty nykyisen, 1700-luvulla rakennetun Mitaun linnan paikalle, kauvemmaksi (!) sisämaahan päin^[21].

Pernaun linna, komtuurilinna sekin, on aikanaan ollut sisä-Virosta mereen laskevan Emäjoen valtiaana. Sen jäännöksiä ovat kaivelleet STEINBRECHT ja LÖWIS. Neliömäisen päälinnan (kuv, 88) alaosa on ollut harmaata kiveä, yläosa tiiliä. Linna on ollut kahden kehämuurin ympäröimä, ikäänkuin «takkiin ja palttooseen puettu mies», missä suhteessa se eroaa kaikista Liivinmaan ja Preussin linnoista. Rakennusajasta lausuu HAUSMANN, että saanee olettaa ritarikunnan pian 1238:n jälkeen linnoittaneen puheenaolevan, Virolle tärkeän vesitien^[22]. LÖWIS mainitsee linnasta tavatun konsoolin muistuttavan romaanilaista tyyliä ja holviruoteiden maalauksineen osottavan 1200-lukua. Hän päättelee, että linna on perustettu 1263:n jälkeen, jolloin liettualaiset olivat hävittäneet Vanhan Pernaun. Vuonna 1265, jolloin «Emäjoen uudenlinnan komtuuri» mainitaan, on Pernaun linna varmaankin ollut olemassa, luultavasti heti kivestä rakennettuna^[23].

Adselin linna, varhaiskeskiaikainen komtuurilinna, neliötä lähenevä suunnikas pohja-alaltaan, mainitaan ensi kerran v. 1224. Silloin se joutui Riian arkkipiispan ja Kalparitarien välisessä alueiden jaossa ritareille. LÖWIS olettaa, että ritarikunta varsin pian perusti vasta saamalleen alueelle linnoitetun keskuksen. Adselin rakentamisvuodeksi on mainittu 1238, jatkaa puheenaoleva tutkija, mutta tämä on todistamatonta; linna lienee kuitenkin jo 1200-luvulla komtuurilinnaksi rakennettu^[24].

Windaun linna Kuurinmaalla, samannimisen joen entinen valtias, tiilistä rakennettu, alaltaan neliömäinen, on konventtinsa puolesta ollut pienimpiä Muinais-Liivinmaan komtuurilinnoista (leveimmältä sivultaan 33 m, samoinkuin Hämeen linna). Yhdessä kulmassa on ollut hiukan ulkoneva päätorni (kuva 89), ja sen vieressä kellarikäytävä sekä pääovi. Kirkon kuori ulkonee muusta rakennuksesta — piirre, jota Liivinmaalla paitsi puheenaolevaa linnaa osottaa vain Wendenin linna. Windaun linna on rakennettu todenmukaisesti 1290:n tienoilla ja varmaankin heti kivestä^[25].

Kuva 90. Arensburgin piispanlinna Saarenmaalla, rakennettu 1300-luvun puolivälissä.
H. Seuberlichin täydennysluonnos, aikakauskirjasta für bildende Kunst in Ostseeprovinzen», 1907.

Puheenaolevaan tyyppiin kuuluvista 1300-luvulla rakennetuista Liivinmaan linnoista esitettäköön esimerkkinä Arenburgin piispanlinna Saarenmaalta (kuv. 90-92)^[26]. Linna on sangen hyvin säilynyt, saatuaan olla melkein koskemattomana parin viimeisen vuosisadan kuluessa. Eräissä suhteissa se on omiaan edistämään huonommin säilyneiden linnain, m.m. Hämeen linnan, hämäräin piirteiden ymmärtämistä. Arensburg on todennäköisesti piispa Herman III:n rakentama v. 1345-50, vähää ennen olleen vimmatun virolaiskapinan jälkeen. Linna mainitaan asiakirjoissa kuitenkin vasta 1381 sillä tavalla, että käy selville juuri sitä tarkoitettavan. Eräs piispa ilmoitetaan näet mainittuna vuonna tavatun kuolleena linnan syvästä latriinikuilusta, jommoista ei ole ollut missään muussa Liivinmaan linnassa.

Ulkoasultaan on linnalla yksinomaan puolustusrakennuksen luonne (kuva 90). Pienet akkunat laajoissa kalkkikivisissä muureissa, jymäkkä päätorni ja sen ynnä sivustain ampumakäytävä tuntuvat turvallisuutta takaavilta. Sisäänkäytävän puolustamista varten on aikanaan ilmeisesti ollut puinen pikinokka. Ulkoisen jäykkyyden vastakohtana on linnan upea sisäasu: ristikäytävän kauniisti koristellut ovet ja akkunat, kapittelisalin (kuv. 92) ja kirkon jalot suhteet ja yksinkertaiset mutta vaikuttavat koristemuodot. Sisustansa puolesta onkin linnan sanottu vaativan kilpasille itse Marianburgia Preussissa.

Rakennus on kolmikertainen, käsittäen kellari-, pää-, ja yläkerroksen sekä näiden lisäksi vintin, joka samalla on puolustuskerroksena. Kellarikerroksessa ovat olleet m.m. palvelijain huoneet. Pääkerroksen huoneita esittää pohjapiirros kuvassa 91. Näiden lämmitys on tapahtunut kapittelisalin ja piispan asuinhuoneiden alla olevain alkeellisten ilmalämmityslaitosten avulla. Kaivo on sisäpihalle, ristikäytävään niin sijoitettu, että vesi sopi suorastaan nostaa kyökin vieressä olevaan leivinhuoneeseen.

Päätorni, Sturvolt nimeltään, on kuudenkertainen, lujin osa linnassa. Muurinsisäisiä kiviportaita ei ole kolmannen kerroksen kohdalla, niinkuin alempana, vaan ovat siinä varmaankin olleet puuportaat, jollaiset johtivat myös puolustuskäytävälle. Kaksi ylintä tornikerrosta on ollut takoilla lämmitettäviä.

Toinen torni, n.s. pitkä Herman, ulkonee muusta rakennuksesta 30 sm. Siinä on ollut 9 m syvyinen, 2,8 m laajuinen vankisuoja, johon johti vain kattoholvissa oleva aukko. Tornin eristää läheisistä huoneista «dansker» eli käymälä, s.o. kahden metrin levyinen suorakulmainen kuilu, jonka seinillä, kapitteliherrain makuusalien läheisyydessä, on kaksi kaapintapaista istumalaitosta. Kuilun sanotaan olevan maan-alaisen käytävän kautta meren yhteydessä. Kerrotulla tavalla varmennettua tornivankilaa ei tunneta mistään muualta Europasta.

Mitä tulee Preussissa eli Saksan ritarikunnan pääalueella esiintyviin neliölinnoihin, on niiden joukossa varhaisimpia Brendenburgin linna Frisches Hallin rannalla, rakennettu kivestä 1266 (ensiksi perustetun linnan olivat pakanat hävittäneet). Linnan raunioita on kaivellut STEINBRECHT. Konventtirakennus on ollut säännöllinen, hiukan pitkäkäs nelikulmio, jonka pohjoisessa kulmassa on ollut päätorni (kuv, 93)^[27].

Saman periaatteen mukainen on Frisches Hallin entisen suun vartiaksi ja seudun meripihkakalastuksen hallintopaikaksi v. 1270 rakennettu Lochstedtin linna^[28]: Linna, joka vielä on suureksi osaksi säilynyt, on ollut alaltaan jotenkin neliömäinen. Päätorni näyttää myös olleen. Kappeli on mitä kaunein rakennustaiteellinen aarre, ja sen tyylissä on yhtymäkohtia m.m. Hämeen linnaan.

Edellisiä melkoisesti kehittyneemmistä neliö linnoista ansaitsee tulla mainituksi ensi sijassa Redenin linna, Preussin vanhan etelärajan vartia (kuv. 94—96)^[29]. Linna on perustettu jo 1234, mutta kivestä rakennettu vasta rauhaisan ajan tultua, 1200-luvun loppupuolella. Aikanaan on linnanjärvi ollut metriä korkeammalla kuin nykyään. Silloin ovat linna ja läheinen kaupunki olleet veden ympäröimiä saaria.

Konventtirakennus on kuin yhtä valua, arkkitehtuuriltaan rikasta, gootilaista tyyliä. Rakennuksessa on ollut, niinkuin tavallisesti, neljä kerrosta, kellari-, maa-, pää-, ja yläkerros. Kellarikerroksessa on säilytetty ruokavaroja, ja piirityksen aikana, jolloin esipihat eivät olleet turvallisia, on siinä ollut tilaa teuraskarjalle, sotaratsuille ja pakolaisille. Maakerros oli osaksi myös ruokavaroja varten. Sen takaosassa sijaitsi kyökki (valtava liesi keskellä, ulottuen seuraavaan kerrokseen asti) y.m. taloushuoneita. Pääkerrosta, joka kaikilta kohdilta ei ollut yhtä korkea, osottaa kuva 95. Yläkerros oli aseiden, ampumatarpeiden ja yleensä sellaisten tavarain säilyttämistä varten, jotka eivät olleet tulenarkoja. Samalla oli kerros linnan puolustusta varten. — Kapeisiin ulkoneviin nurkkatorneihin oli muodostettu puolustuskerroksen kohdalta alkaen alaspäin pieniä sivuhuoneita tai säiliöitä. Tornien yläosaa käytettiin korkean asemansa vuoksi puolustustarkoitukseen. Linnan rakentaminen on suoritettu 3—4 vuoden kuluessa.

Viimeksi on lausuttava pari sanaa Preussin tärkeimmästä linnasta Marienburgista^[30]. Tämä suurenmoisin Saksan keskiajan arkkitehtuurin tuote, kirkollisia rakennuksia lukuunottamatta, on pääasiassa rakennettu 1309:n jälkeen, sittekun ritarikunnan suurmestarin residenssi oli siirretty Marienburgiin. Sitä ennen, 1280:n tienoilta asti, on samalla paikalla ollut kivinen komtuurilinna, jonka jäännöksille suurmestarin päälinna on kohonnut. Vanhan komtuurilinnan konventti on ollut nelikulmaista pihaa ympäröivä kolmisiipinen rakennus, jolla on ollut pienet nurkkatornit ja todennäköisesti päätornikin. Aijemmin, 1200-luvun puolivaiheilta asti, on paikalla ollut vanhempi linna maa-ja puuvarustuksineen. Tästä rakennuksesta on todistettavasti tavattu joitakin jäännöksiä, mutta sen suunnitelmasta ei ole tarkempaa tietoa.

Edelläoleva katsaus osottaa, että neliölinnatyyppi esiintyy Liivinmaalla jo 1200-luvun alkupuoliskolla, mutta Preussissa vasta saman sataluvun jälkipuoliskolla. Näin ollen on tämän linnatyypin alkukehityksen täytynyt tapahtua Liivinmaalla. Myöhemmin on tyypin kehitysalue sitte tullut käsittämään myös Preussin. Ja mikäli Saksan ritarikunnan valloitus Preussissa eteni ja ritarikunta levitti valtaansa Liivinmaallekin, sikäli siirtyi mainitun kehityksen painopiste Preussiin.

Historialliset olot vastaavat tätä käsitystä. Olihan Kalparitarien toiminta Liivinmaalla alkanut vuosikymmeniä ennen kuin Saksan ritarikunnan valloitus Preussissa oli vauhtiin päässyt. Kalpaveljesten ritarikunta oli uusi, nimenomaan Itämeren maakuntia varten perustettu, ja se oli alusta pitäen Länsi-Europan läheisen vaikutuksen alaisena. Ritarikunnan oli luotava linnamuoto, joka vastasi paitsi ritari elämän vaatimuksia myös paikallisia oloja. Saksan ritarikunta oli sen sijaan ennen tuloaan Itämeren rannikolle toiminut ensin Syyriassa ja sitte Siebenbürgissa. Sille oli ehtinyt linnarakennusten alalla (kuv. 41) muodostua määrättyjä perinnäistapoja. Nämä eivät soveltuneet sellaisinaan Preussin tasankomaaluontoon. Oli siten luonnollista, että Saksan ritarikunta omaksui uusien naapuriensa Kalparitarien saavutuksia linnain rakentamisessa. Mutta siirtyminen vanhoista rakennustavoista uusiin vaati tietysti aikansa.

Yleisiltä kuin myös joiltakuilta erikoispiirteiltään kaikki ylläluetellut linnat osottavat sukulaisuutta Hämeen linnan kanssa. Joissakin tapauksissa on tämä sukulaisuus siksi läheistä, että sen nojalla on oletettava ajan-yhteyttä. On siltä aiheetonta edellyttää yhden tai useamman määrätyn linnan olleen Hämeen linnan esikuvana. Eiväthän olosuhteet kahdessa eri seudussa milloinkaan ole niin samanlaisia, että toinen linna soveltuisi suorastaan jäljennettäväksi toiseen seutuun. Eikä suinkaan linnan rakennusmestari tai rakennuttaja yleensä suunnitellut aikomaansa linnaa muutamain määrättyjen linnain mukaan, vaan koko linnatuntemuksensa ja yksilöllisen luomiskykynsä perusteella.

Mitä Liivinmaan tai Preussin linnoja on sitte muodoltaan pidettävä Hämeenlinnan lähimpinä vastineina?

Tämän kysymyksen selvittämiseksi on vertailuissa ensi sijassa pantava painoa Hämeen linnan tyypillisiin ominaisuuksiin. Sellaisiksi on katsottava ennen kaikkea päätornin puutetta, linnan seinätasossa olevia kulmatorneja ja puolustuskäytävän järjestelyä. Näiden piirteiden rinnalla ovat toisarvoisina pidettäviä kaikki ne ominaisuudet, joihin paikalliset olot ovat suuremmassa määrässä voineet vaikuttaa. Niinpä on rakennusaineeseen vaikeata erityistä huomiota kiinnittää. Mainittava vain on, että Liivinmaalla jo 1200-luvun alkupuolella on linnarakennuksia toisinaan tehty kokonaan tiilestä, kuten Treydenin linna<raf>Führer durch d. Livl, Schweiz.</ref>. Preussissa on m.m. Brandenburgin linna tiilistä rakennettu (v. 1266), mutta se osottaa vielä esim. holvien suhteen harmaakivitekniikan jäljittelyä. — Ristikäytävä on ollut milloin puusta, milloin kivestä (arvokkaammissa linnoissa), milloin molemmista aineista^[31]. Kerrosten lukumäärän suhteen lienee Hämeen linna vailla vastineita. Liivinmaan ja Preussin linnat ovat yleensä olleet neljänkertaisia (vintti- eli puolustuskerros mukaan luettuna). Hämeen linna on alkuaan ollut, ainakin osittain, kerrosta matalampi^[32]. Huonejärjestyksen puolesta on väärin verrata Hämeenlinnaa komtuurilinnoihin, koska näiden sisäinen käytäntö on ollut aivan erilainen. Hämeen linnan voutia varten ei tietenkään ole voitu rakentaa saman suunnitelman mukaisia asuinhuoneita kuin ritariveljeksille, eikä Hämeen linnassa ole ensinkään tarvittu istunto-eli kapittelisalia^[33].

Sisäänkäytävän ja porttirakennuksen aseman y.m.s. seikkain suhteen näyttää vertailujen tekeminen tuloksettomalta.

Vertailtaessa Hämeen linnaa yllä mainittujen tyypillisten ominaisuuksiensa puolesta Preussin linnoihin, näyttävät nämä olevan enemmän tai vähemmän kaukaista sukua. Edellä kuvatuista neljästä Preussin linnasta muistuttavat Brandenburgin ja Lochstedtin linna Hämeen linnaa suuremmassa määrässä kuin Marienburgin komtuurilinna ja Redenin linna. Vieraan vaikutuksen tekevät varsinkin kahden viimemainitun linnan ulkonevat solakat nurkkatornit, joita Brandenburgin ja Lochstedtin linnassa ei ole. Tällaiset tornit ovat myöhempiä kehitys-ilmiöitä ja vastannevat muiden tarkoitustensa ohella gootilaisen tyylin tukimuureja (vrt. kuv. 95 ja siv, 205). Hämeen linnan läheisiksi vastineiksi ja vielä vähemmän esimuodoiksi on vaikeata ensinkään ajatella senkaltaisia linnoja kuin Marienburgin komtuurilinnaa ja Redenin linnaa, koska silloin olisi m.m. tornien suhteen oletettava taantuvaa kehitystä^[34]. — Puheenaolevalta kannalta katsottuna olisi Hämeen linnaa pidettävä kahta viimemainittua linnaa aikaisemmin, s.o. ennen 1280-90 lukua rakennettuna.

Kaikkein varhaisimmista Liivinmaan linnoista on tarpeetonta etsiä Hämeen linnan läheisiä vastineita. Sattuma on varmaankin, että esim. Vanhan Väinänsuun linnaluostari ja Hämeen linna porttirakennuksen aseman jopa muodonkin puolesta vastaavat toisiaan.

Hämeen linnan kehityskannalla tuntuvat sen sijaan olevan Goldingenin. Memelin, Mitaun, Pernaun ja ehkä myös Adselin linna, mikäli nimittäin näiden linnain alkuperäisistä muotopiirteistä enää voidaan selvää saada. Pernaun ja Adselin linnan kulmatorneista ja puolustuskäytävistä puultuu tietoja, mutta ulkonevia kulmatornit eivät ainakaan ole olleet. Merkillinen yhtäläisyys Pernaun linnan ja Hämeen linnan välillä lisäksi on se, että kummassakin on korkea harmaakivinen alaosa.

Muita tai myöhäisempiä yhtä läheisiä vastineita kuin edellämainitut linnat ei voitane osottaa. Vuoden 1300 vaiheilla tai jälkeenpäin rakennetut linnat näyttävät melkoisesti poikkeaviIta. Esim. Windaun linnaa ei voi erikoispiirteittensä, kuten ulkonevan päätornin puolesta, rinnastaa Hämeen linnan kanssa.

Se linna, joka ensi katsannolta näyttää eniten muistuttavan Hämeen linnaa, on Arensburgin linna : samanlainen kivikuutio, kaksi tornia ja sisäänkäytävä samalla kohdalla. Lisäksi on puolustuskerroksen asettelu osaksi ollut samanlainen kummassakin. Mutta Hämeen linnan nykyinen ulkornuotohan on myöhemmän ajan tulos. Ja kummankin eroavaisuudet ovat varsin suuret. Solakka, hiukan ulkoneva «pitkä Herman», päätorni, ovela latriiin ja mukava kaivon asema ovat Hämeen linnalle vieraita. Arensburgin puolustuskäytävät ovat sakarareunaisia, Hämeen linnassa on ainakin sivustoissa ollut ampuma-aukkoja. Arensburgissa ristikäytävä on kivinen ja kaksikerroksinen, Hämeen linnassa se on ollut puinen ja vain yhden kerroksen korkuinen. Rakennustyylin puolesta osottaa Arensburg korkeampaa kehitystä, mikä puolestaan viittaa joltiseenkin ikäeroon.

Hämeen linnan lähimmiksi vastineiksi katsotut liivinmaalaiset linnat näyttävät kaikki olevan 1200-luvun linnoja. Ilmoitusta Mitaun linnan rakennusajasta on epäilty, ehkä ilman riittäviä perusteita. Adselin linnan rakennusajasta ei ole tarkempaa tietoa. Goldingenin, Memelin ja Pernaun linnoista on nuorimpana pidettävä v. 1263-65 rakennettua Pernaun linnaa, joka on myös lähimpänä Suomea. Kun Liivinmaan myöhäisempäin linnain joukossa ei näytä olevan yhtä läheisiä Hämeen linnan vastineita, ei liene liian rohkeata väittää, että Hämeen linna on rakennettu viimeistään ennen 1200-luvun loppua. Likipitäen samaan tulokseenhan johti myös vertailu Hämeen linnan ja Preussin linnain välillä. — Harhaan mennyt ja vaillinaiseen ainesten tuntemukseen perustuva on se käsitys, jonka RINNE on saanut neliölinnain kehityksestä ja ensi esiintymisestä, ja johon hän etupäässä nojautuu, väittäessään, että Hämeen linna on rakennettu vasta 1300-luvun alussa. Hän näyttää luulevan, että neliölinnain alkukehitys olisi tapahtunut Preussissa 1200-luvun lopussa, ja että tyyppi sieltäpäin olisi levinnyt Liivinmaalle. Ja hän vakuuttaa tosissaan, että Hämeen linnan «läheisiä vastineita» sekä Saksassa että Itämeren maakunnissa esiintyisi vasta 1300:n vaiheilta alkaen.

Seuraa sitten kysymys, miten neliö linnatyyppi on Hämeeseen tullut?

Luonnollisesti on linnan rakennusherran, joko sitte Ruotsin kuninkaan tai hänen edustajansa määrättävänä ollut, minkä muodon Hämeen linna tuli saamaan. On käsitettävissä, että juuri Saksan ritarikunnan käyttämä linnamuoto valittiin Hämeessä noudatettavaksi. Olihan se hyväksinähty liiviläis- ja slaavilaisheimojen pakkolinnana, joten sen piti soveltua myös hämäläisiä ja novgorodilaisia vastaan. Ja linnatyypin käytäntö vierasheimoisten pakanain keskuudessa selittää, miksei tyyppiä lainkaan tavata itse Ruotsissa.

Vieraan tyypin esiintyminen Ruotsin alusmaassa tietenkin edellyttää sen aikaisia Ruotsin ja Liivinmaan ynnä Preussin välisiä ku1tuurikosketuksia. Näistä onkin todisteita jo varhaiselta ajalta alkaen.

Viikinkiajalla tekivät ruotsalaiset usein ryöstö- ja kaupparetkiään Liivinmaan rannikolle jopa sisämaahankin, niinkuin muinaislöydöt ja riimukivien kirjoitukset osottavat. Keskiajan alkupuolelta ovat muistettavia ruotsalaisten retket Liivinmaan rannikolle (siv. 36). Mainittava on sekin kultuuriyhteys, joka johtui dorninikaanimunkkien toiminnasta ja Itämeren ympäristöjen kuulumisesta samaan munkkikunnan hallintopiiriin (siv. 99). Lisäksi oli Saksan ritarikunnan vaikutus voittanut alaa Ruotsissa asti.

Viimemainitusta vaikutuksesta kertoo HILDEBRAND^[35], että jo aikaisin oli ruotsalaisten huomio kääntynyt toisella puolella Itämerta toimiviin ritareihin, kenties niiden vaarain johdosta, jotka aijemmin olivat uhanneet sillä puolella asuvain pakanain taholta esim. junkkari Kaarlen suhde jaarli Birger I:een oli kireimmillään, lähti hän «jumalan ritarien», s.o. Kalpaveljesten luo Liivinmaalle. Nämä olivat siihen aikaan jo sulaneet Saksan ritarikuntaan, mutta ilmeisesti säilyttäneet vielä vanhan nimensä. Tämä seikka osottanee HILDEBRANDin mielestä, että Ruotsin miehet jo ennen vuotta 1237 olivat olleet suhteissa Liivin ritareihin. Esimerkkinä läheisistä suhteista Saksan ritarikunnan kanssa on Maunu Latolukon lupaus tehdä ristiretki Liivinmaan pakanoita vastaan. Ruotsissa oli Saksan ritarikunnan liiviläisellä osastolla maatiloja. Gotlannin antoi kuningas Albrekt 13OO-luvun lopulla rahalainan takeeksi ritarikunnalle^[36].

Kauppasuhteista mainittakoon, että Ruotsi v. 1271 teki Riian kanssa samanlaisen sopimuksen kuin aijemmin eräiden Pohjois-Saksan kaupunkien kanssa. Kumpikin myönsi toistensa alamaisille kansalais-oikeuden ja kauppavapauden^[37]. Varmaankin oli vilkkaampi kauppaliike kummankin seudun välillä alkanut jo jonkun verran aikaisemmin.

Kultuurisuhteiden kannalta on niin ollen mahdollista, että neliölinnamuoto on siirtynyt Hämeeseen jo 1200-luvulla. Siirtymisen voisi lähinnä olettaa tapahtuneen siten, että Hämeen linnan rakennusmestari olisi kutsuttu Liivinmaalta. Mutta onko luultavaa, että rakennusolot Liivinmaalla olivat siksi kehittyneitä, että sieltä yleensä oli rakennusmestareita ja muita rakennus-apulaisia tilattavissa? Olihan Liivinmaa itsekin tässä suhteessa muiden maiden varassa. Käännytyksen alkuaikana hankittiin rakentajia Ruotsista, nimittäin Gotlannista. Täältä tulivat Holmen linnan muurarit (siv. 50). Tänne viittaa myös Ykskylän kirkko, joka suunnitelmaltaan on samanlainen kuin 11OO-luvulla rakennetut Gothemin ja Tingstäden kirkot^[38]. Vasta piispa Albertin aikana ilmaantui Liivinmaalle, kuten Riian tuomiokirkon rakennukselle, mestareita Lybeckistä ja Westfalista^[39].

Muuten oli Ruotsi, samoinkuin Tanskakin, Länsi-Saksan vaikutuksen alaisena. Esimerkkinä mainittakoon, että Räävelin vanhimpain kirkkojen perustaminen on tapahtunut Tanskan vallan aikana, mutta Tanskan vaikutuksesta rakennusten alalla ei kuitenkaan näytä olevan puhettakaan. NEUMANNin mukaan^[40] osottavat Räävelin vanhimmat rakennukset aluksi Westfalin vaikutusta, vastaten asukkaiden siirtymistä sieltä päin. Vähää myöhemmin on Räävelin rakennuksissa havaittavissa Saksan ritarikunnan ja Itämeren hansakaupunkien vaikutusta.

Mahdollista niinmuodoin on, että myös Hämeen linnan rakennusmestari on ollut Länsi-Saksasta kotoisin. Silloisia Saksan ritarikunnan rakennustapoja on hän kyllä voinut tuntea, vaikkei olisi käynytkään ritarikunnan alueella. Muuten on hän tuskin ollut vain linnain, vaan samalla myös kirkkojen rakentaja.

Vielä on linnan aseman, rakennusten y.m. seikkain kannalta katsottava, mitä tarkoitusta varten Hämeen linna alkuaan on perustettu.

Linnan asema ja eristetty paikka Vanajaveden varrella osottaa sekä strategista että hallitsevaa päämäärää. Edullisten liikesuhteittensa puolesta on linna ollut sangen sovelias Hämeen pakkolinnaksi. Se sijaitsi Hämeen tärkeimmän vesiväylän varrella, niinkuin vasta valloitetun maakunnan hallituslinnan ja sotilaallisen tukikohdan tulee sijaita. Linna oli samalla Hämeen pääasutus-alueen turvana etelästä päin tulevia Novgorodin hyökkäyksiä vastaan.

Tehtäviltään vastasi Hämeen linna Liivinmaan komtuurilinnoja. Sen päälinna ei kuitenkaan laajuudeltaan vedä vertoja pienimmällekään komtuurilinnalle, kuten seuraavasta taulusta käy selville^[41].

	Päälinnan ja sisäpihan pin- ta-ala, m2.	Sisäpihan pinta-ala, m2.	Päälinnan pin- ta-ala ilman si- säpihaa, m2.
Adselin linna	858	101	757
Mitaun —«—	1065	300	765
Pernaun —«—	1066	?	?
Räävelin —«—	1833	456	1377
Riian vanha linna	2000	530	1470
—«— uusi —«—	3082	826	2256
Wendenin —«—	2840	990	1850
Viljannin —«—	2990	869	2121
Windaun —«—	1080	160	920
Hämeen —«—	700	150	550

Kun komtuurilinnoissa oli tilavia saleja ritarien asuttavaksi, oli Hämeen linna sen sijaan vain voudin ynnä hänen perheensä asuntona, ja voi siten sijoittaa suhteellisesti suuremman määrän miehistöä. Windaun linnassa oli v. 1442 ilmoituksen mukaan 7 ritaria, joilla oli sotavaruksia yhteensä 32 miestä ja 34 hevosta varten. Hämeen linnaan on varmaankin voitu sijoittaa suunnilleen 50 miestä ratsuineen — määrä, joka siellä oli keskiajan loppupuolella (ks. XV lukua). Verrattuna Liivinmaan voutilinnoihin on Hämeen linnan päälinna alaltaan ollut toisen verran laajempi kuin esim. Narvan linnan asuinrakennus (siv, 102). — Hämeen linna on siten nähtävästi ollut aijottu verrattain lujaksi sotilasasemaksi.

Linna vastaa näin ollen hyvin, ja paremmin kuin Hakoisten linna, niitä päämääriä, joita on edellytettävä jaarlin aikaiselta ja lähinnä seuraavalta Ruotsin valloituspolitiikalta. Ja sitä saanee siis puheenaolevalta kannalta katsoen pitää juuri sinä Tavasteborgina, jonka riimikronikka kertoo Birger jaarlin perustamaksi.

Kronikan kertomusta ei ole kuitenkaan sana sanalta uskottava. Edellä on huomautettu (siv. 90), että Birger jaarli Hämeen retkellään tuskin on voinut minkäänmoisiin rakennustoimiin ryhtyä. Linnan paikan hän on kylläkin voinut määrätä, ja sille lienee heti jaarlin retken jälkeisenä vuonna kohonnut kehämuuri y.m. välttämättömimpiä rakennuksia.

Päälinna on katsottava kehämuuria myöhäisemmäksi, niinkuin siv. 191 on esitetty. Sen merkityksen takia, joka päälinnalla oli, on tuskin kuitenkaan sanottavan kauvaa tyydytty puiseen asuinrakennukseen. Preussin linnoista tehtyjen havaintojen mukaan rakennettiin eturintaman linnat siellä heti kivestä. Niinikään rakennettiin linna pian kivestä, jos se oli tarkoitettu, paitsi sotilaallisiin, myös hallinnollisiin tehtäviin^[42]. Häme oli Birger jaarlin aikana Ruotsin rajamaana Novgorodia vastaan. Sinne olisi siten luullut tarpeen vaativan pikaista kivilinnan rakentamista. Kuinka pian Birger jaarlin retken jälkeen Hämeen hallintoa varten tarvittiin keskuslinnaa, oletettujen «kartanolinnain» sijasta tai ohella, jääköön tässä arvelematta. Ruotsin valloituspolitiikan kannalta katsottuna on nykyistä päälinnaa pidettävä viimeistään Karjalan ristiretken lähinnä edellisellä ajalla rakennettuna. Siihen asti oli Hämeessä sijaitsevan lujan sotilas-aseman ja rajalinnan tarve suurin, kunnes Viipurinlinna perustettiin rajalinnaksi Novgorodia vastaan. — Tämä käsitys päälinnan rakennusajasta sopii hyvin yhteen edellä tehdyn, vertailevaan rakennus-ja linna tutkimukseen nojautuvan päätelmän kanssa.

Kysymys Hämeen linnan rakennuttajasta on itse asiassa vähemmän arvoinen. Se yhtyy läheisesti ikäkysymykseen. Syyttä ei ole Birger jaarlin nimeä liitetty Hämeen linnaan. Kuuluuhan jaarlille joka tapauksessa ensimäinen sija linnan poliittisten edellytysten luojana. Häntä on pidettävä linnan perustajana, jos katsotaan linnarakennuksen tulleen edes alullepannuksi hänen aikanaan, vaikkakin nykyisen päälinnan rakennuttaja olisi esim. Tyrgils Knutinpoika.

Kun RINNE on ajatellut linnan rakennetuksi Valdemar Maununpojan aikana, tulevat tällöin kysymykseen oikeastaan vain vuodet 1315-17. Varhaisempaa aikaa ei saane ottaa huomioon, koska ei ole otaksuttavaa, että Valdemar yhteiselle läänitys-alueelle olisi yksin ruvennut linnaa kustantamaan. Mutta vaikeata on edellyttää, että Valdemar herttualla, jolle kai pääasiana olivat Hämeestä saatavat tulot, ja joka m.m. Hämeen jouduttua yksinomaan hänen läänialueekseen, ehti käydä Palestiinassakin^[43], olisi ollut halua tai liikavaroja Hämeen linnoittamiseen. Miten sellaiset seikat, joihin RINNE perustaa arvelunsa Hämeen linnan rakentamisesta Valdemarin aikana — herttuan Saksanmatka ja eräs nähtävästi ulkomaalainen, Valdemarin aikainen Turunlinnan päällikkö — ovat Hämeen linnan perustamisen yhteydessä, on vaikeata arvata. Kenties on tarkoitus täten viitata, kuinka Saksan ritarikunnan linnatyyppi olisi Hämeeseen saapunut.

Muuten on RINTEEN ajatusta, ettei Hämeen linnaa olisi ollut esim. vielä v. 1311, syystä että Hakoisten linna silloin oli olemassa, turha ottaa vakavalta kannalta. Hän myöntää itsekin, tosin epähuomiossa Hämeen linnan olemassaolon jo v. 1308, selittäessään mahdottomaksi päättää, tarkoittaako mainittuna vuonna asiakirjoissa mainittu «Tauestahus» uutta vaiko vanhaa Hämeen linnaa^[44] s.o. nykyistä Hämeen linnaa vaiko Hakoisten linnaa. Näin raukeaa toinenkin tuki, johon RINNE on perustanut Hämeen linnan ikämääräyksen.

Itse asiassa tuntuisi kummalta, jos aivan sama esim. vuosina 1308, 1315 ja 1319 käytetty nimi^[45] olisi tarkoittanut kahta eri linnaa. Jos Hakoisten linnan nimenä aikanaan olisi ollut «Tavastehus» ja jos nykyinen Hämeen linna olisi perustettu esim. vuonna 1315, luulisi tämän edes vahingossa mainittavan nimellä «nya Tavastehus» eli «uusi Hämeenlinna».

Viitteet

1. Ks. esim. Topelius, Fin\. iramst. i teckningar, s. 50, 218 ja G. Rein , Fin!. hist. , 1, s. 118.
2. Suomen historia, 1881, s. 38.
3. SMy:n aik, XII, s. XXX.
4. Hämeen linna, sen vaiheet ja sen rakennukset, Kaikuja Hämeestä, VI, 1901; Die Burg Tavastehus, ihre Entwickelung und ihr Alter (SMy:n aik. , XXI: 4), ilmestynyt samana vuonna mutta osaksi uudestaan laitettuna.
5. Suomen keskiaikaiset mäkilinnat, 1914, s. 288, 289.
6. Sama teos, s. 166.
7. K. von Löwis of Menar, Ausgrabung d. Deutschord. komt. Pernau, Riga-Silz. ber., 1896, s. 145.
8. 0 Piper, Burgenkunde, s. 88.
9. Rinne ei anna puheenaoleville tyylipiirteille ajanmäärääjinä vähääkään merkitystä. Hän väittää niiden olevan «sitä laatua, että niille voidaan vastineita osottaa hyvinkin eri ajoilta, vieläpä keskiajan lopultakin» (Mäkilinnat, s. 281 seur.) Tällainen kriitillisyys tuntuu merkilliseltä hänen omiin iänmääräyksiinsä verrattuna. Niinpä on hän katsonut voivansa lukea Hakoisten hatarat muurinjätteet 1200-luvun aikaisemmalle osalle, ollen niissä näkevinään romaanilaistyylin vaikutusta (Mäkilinnat, s. 226 seur.; s. 148 ja kuv. 131). Tiilimateriaalia luokittelee hän ihan neljännesvuosisadoin (s. 220 -221) sekä linnain kuivia ja vesihautoja niinikään (s. 229). Vieläpä määrittelee hän neljännesvuosisadoissa arkeologisia löytöjäkin (s. 222), mihin muut harvoin pystyvät.
   Saakoon tässä vastapainoksi sijansa se lausunto, jonka sellainen linnaintuntija kuin Steinbrecht Hämeen linnan tyylimuodoista ja näiden iästä on antanut. Hän kirjoitti lähetettyäni hänelle julkaisuni «Die Burg Tavastehus» m.m. seuraavaa:

   (Käännös)

   Kuninkaallinen linnarakennuksen hallitus,

   Marienburg W/Pr, 26 p. elok. 1902.

   
   «Ulkoisia rakennusmuotoja arvostellessani sitovat minua tietysti jonkun verran ne kokemukset, joita olen saanut Saksan ja Preussin linnoista. Ollessani tilaisuudessa perehtymään Liivinmaan linnoihin, huomasin, että siellä muotokehitys on ollut, kumma kyllä, toisenlainen, ja lähemmin tutkiskellessa joutui siellä usein harhatielle . Minusta on välttämättä otettava tutkittavaksi ja vertailtavaksi etenkin Ruotsin senaikuiset rakennukset ja Suomen muutkin rakennusjäännökset, ennenkuin voi ottaa osaa keskusteluun.
   Sangen vaarallista yleensä on tehdä päätelmiä yksinäisten pyörö- tai suippokaaristen muotojen mukaan. Kokonaisenaan näyttää minusta Teidän ikämääräyksenne hieman varhaiselta. Täkäläisissä rakennuksissa viittaisi esitetty suippokaaristen portaalien profileeraus ja muoto vain 13 vuosisadan lopulle. Kuitenkin on havaittu, että gootilaiset muodot Pohjanmeren saksalaisista kulttuuripesistä ovat ehtineet etäisimpiin idän kolonioihin ja seutuihin paljon varhaisemmin ja nopeammin kuin Itämeren etelärannikon saksalaisiin kolonioihin.»

   Steinbrecht

10. Die Bau- und Kunstdenkmäler der Prov. West -Preussen, IX, s. 556.
11. A. Arbusow, Geschichte Liv-, Est- und Kurlands, 1908, s 36.
12. W. Neumann, Das mittelalterliche Riga, s. 45 seur.
13. K. von Löwis 0f Menar, Zur Baugeschichte der Komtureien in Kurl., Kurl Sitz. ber., 1895,. s. 35.
14. Sama kirjoittaja, Alt. - und Neu-Dünamünde, Riga-Sitz. ber., 1894, s. 170-174, ja 1890, s. 118 sekä 1901, s. 58 seur.
15. Pohjapiirros Pauluccin albumissa Riian kaupunginkirjastossa. — Ks. muuten H. Seuberlichin tiedonantoa, Riga-Sitz. ber., 1907, s. 13-14.
16. C. von Löwis of Menar, Die Cistercienserabtei Falkenau am Embach, Riga-Sitz. ber., 1893, s. 82-84.
17. Sama tekijä ja F. Bienemann, Führer durch d. Livl. Schweiz mit den Burgen Segewold usw., 2 painos. — Segewoldin konventtirakennuksen pohjapiirros ei täysin vastaa kaivauksissa paljastettuja perustuksia.
18. Pohjapiirros Ritarikunnan kirjastossa Riiassa ja Löwisin tiedonantoja.
19. K. von Löwis of Menar, Zur Baugesch. d. Kornt. in Kurl., Kurl. Sitz. ber, 1895, S. · 40 seur.
20. Sam. p., s. 43 seur.
21. Sam . p., s. 45 seur
22. Studien zur Gesch. d. Stadt Pernau, Silz. ber. der alt.lorsch Ges. zu Pernau, IV, s. 17-18.
23. Ausgrabung d. Deutschord. komt. Pernau, Riga-Sitz. ber. 1896, s. 141—149. — Rinne viittaa juuri tähän kirjoitukseen, mutta mainitsee Pernaun linnan rakennetun luultavasti 1200-luvun lopussa (Mäkil., s. 288).
24. Die Burg Adsel, Higa-Sitz. ber., 1911, s 436-443. — Rinne ilmoittaa, Löwisiin viitaten, linnan rakennetun vasta 1300:n vaiheilla
25. Ks. 19 muisto.
26. H. Seuberlich, Das Schloss zu Arensburg, [Jahrb. d. bild. Kunst in d. Ostseeprovinzen, 1907, s. 85—92. — Sama, Das bischöniche Schloss zu Arensburg, Riga-Sltz. ber., 1904, s. 9 - 16.
27. C. Stein brecht, Preussen zur Zeit der Landmeister, s. 106 seur.
28. Sam. p., s. 112 seur.
29. Sam. p., s. 54 seur.
30. Sam p., s 89 seur.
31. Steinbrecht, ed. main . p., s. 106 seur.
32. Rinne on eri kerrokseksi lukenut joko yhden ainoan maan-alaisen kellarin tai tuon vähäpäröisen ja myöhäisen väli kerroksen. Täten hän saa pääkerroksen kolmanneksi kerrokseksi, nähden tässäkin seikassa yhtäläisyyttä Saksan ritarikunnan linnain kanssa (Mäkil. s. 283, 285).
33. Rinne vertaa Hämeen linnan «valtiosalia» ritarien kapittelisaliin ja näkee Hämeen voutilinnassa samaa huonejärjestystäkin kuin ritarikunnan linnoissa (Mäkil., s. 288). Nimen «valtiosali» johdosta ks. tämän teoksen 180-181 sivulle.
34. Näin on Rinne olettanut, osottamatta, kuinka typologinen kehitys tällöin olisi selitettävä tapahtuneen.
35. Sveriges medeltid, II, s. 217 seur. — Muistettava on samalla, että Suomi ja Liivinmaa 1200-luvun alkupuolella parinkymmenen vuoden kuluessa näkyvät kuuluneen samaan paavin legaattiprovinssiin (tri J. W. Ruuthin ystävällinen huomautus, ks. hänen kirj. Suomi ja paaviIliset legaatit 1200-luvun alkupuolella, Hist. aik:ssa v. 1909). Jo tällöin saattoi syntyä näiden molempain maiden välisiä suhteita m.m. rakennus-alalla.
36. Sama teos, II, s. 899. - Vrt. T. Hartman, Raseborgs slotts historia, s. II.
37. Sveriges historia från äldsta tider tili våra dagar, I (1871), S. 414.
38. W. Neumann, Grundriss einllr Gesch. d. bild. Kunst in Liv-, Est - U. Kurl., s. 7.
39. W. Neumann. Der Dom zu SI. Marien in Riga, S. 15.
40. E. von Nottbeck und W. Neumann, Geschichte und Kunstdenkmäler der Stadt Reval, II, s. 35.
41. Löwisin mukaan, Kurl. Sitz. ber., 1895, S. 52.
42. Steinbrecht, Preussen zur Zeit d. Landmeister, s. 129.
43. Stiernman, Höfdingaminne, II, s. 339.
44. Mäkilinnat, s. 280.
45. MU, I, s. 100, 107. — Mustak., n:o 26.