Hämeen linnan esi- ja rakennushistoria:Lähdeviittauksia ja lisähuomautuksia

Hämeen linnan asukkaista ja oloista

Lähdeviittauksia ja lisähuomautuksia. Hämeen linnan esi- ja rakennushistoria Kirjoittanut Julius Ailio

Liitteet

Lähdeviittauksia ja lisähuomautuksia.

Käytettyjä lyhennyksiä

AAF = Analecta Archeologica Fennica.

Arv . HandI. = A. I. Arvidsson, Handlingar till upplysning af Finlands häfder.

FM = Finskt Museum.

GrönbI. Källor = E. Grönblad, Nya Källor tili Finlands Medeltidshistoria.

Hausen Bidr. = R. Hausen, Bidrag tili Finlands historia.

Hist. Ark . = Historiallinen Arkisto.

KurI. Sitz.ber. = Sitzungsberichte der Kurländischen Gesellschalt für Literatur und Kunst.

Leinb. Bidr. = K. G. Leinberg, Bidrag tili kännedomen af Finlands historia.

MU = R. Hausen, Finlands Medeltidsurkunder.

Mustak. = Abo Domkyrkas Svartbok.

Riga-Mitteil. = Mittheilungen aus dem Gebiete der Geschichte Liv-, Est- und Kurlands, julkaissut sama seura kuin seuraavan.

Riga-Sitz.ber. = Sitzungsberichte der Gesellschalt hir Geschichte und Alter• thumskunde der Ostseeprovinzen Russlands.

SM = Suomen Museo.

SMy = Suomen Muinaismuistoyhdistys.

SMy:n aik. = edellisen aikakauskirja.

VA = Suomen Valtioarkisto.

Waaranen Urk . = Johan E. Waaranen, Samling af urkunder, rörande Finlands historia.

Ennakkohuomautus. Valtioarkiston lähteitä, s. o. alkuperäisiä Hämeen linnan tilikirjoja, kalustoluetteloja j.n.e., ei minulla ole ollut tilaisuutta käyttää sen jälkeen kuin takavuosina ainekseni keräiIin. Viittaukset mainittuihin lähteisiin ovat siten jääneet lopullista tarkistusta vaille.

I. Häme ja hämäläiset itsenäisyytensä aikana .

1. MU, I s. 8. — O. Montelius, Svenska runstenar om färder österut, Fornvännen, 1914, s. 93.
2. MU, I, S. 9.
3. J. A. Sjögren, Ges. Schrifte, I, s. 411 seur., 463 seur.
4. Antiquités Russes, I, s. 67-75, II, 250 - 252.
5. Ein Abschnitt aus dem arab. Geographen Idrisi, Verho d. Gel. Estn. Ges., VII. - R. A. Brandel, Om och ur Idrisi, Upsala, 1894.
6. E. A. Tunkelo, mistä nimi Häme, Virittäjä, 1899, S. 97.
7. Arvid Genetz, Vieläkin lapin Sabme sanan mahdollisista suomalaisista vastineista, Virittäjä, 1899, s. 107.
8. A. Neovius, Käll. I. Finl. medeltidsh., Finl. Kulturhistoria, Medeltiden s. 238.
9. J. Ailio, Kivikautisen kultuurin kestämisestä, SM, 1913, s. 47 seur.
10. V. Thomsen, Den gotiske sprogklasses indflydelse på den finske ja Beröringer mellem de finske og de baltiske Sprog.
11. Die ältere Eisenzeit in Finnland, s. 305 seur.
12. Yrjö Koskinen, Suomen historia, 1881, s. 38. — Suuren riimikronikan selityksissä on sanottu: asettivat päällikkökunnan (tietysti ruotsalaisista), ks. Script. rer. svec. med. aevi, I, jälk. osa, s. 6.
13. Hans Wittr, Besiedlung des Ostens und Hanse, Pfingstblätter des Hansischen Geschichtsvereins, X, 1914.
14. Gabr. Rein, Föreläsningar öfver Finlands historia, I, s. 89.
15. C. Russwurm, Eibofolke, I, s. 2, 3, 37.
16. J. W. Ruuth, Suomen seurakunnat, Oma Maa, VI, s. 813.
17. A. Bugge, Die nordeurop. Verkehrswege im iriihen Mittelalter und die Bedeutung der Wikinger für die Entw. des europäischen Handels und der europ. Schililahrt, Vierteljahrschrilt für Social· und Wirtschaitsgeschichte, IV nidos, 1916 s. 227 seur.
18. A. Hackman, Die ältere Eisenzeit, s. 311 seur.
19. J. Rinne, Suomen keskiaikaiset mäkilinnat, s. 53. - V. Voionmaan käsityksen mukaan olisi Karjalan rannikkokin viikinkiajalla saanut ruotsalaisia siirtoiaisia, ks. Karj. heimon historia, s. 23.
20. Suomen kartasto, 1910, lehti 51.
21. V. Voionmaa, Muinaishistoriallinen Häme, Kaikuja Hämeestä, VIII, s. 12, 13.
22. MU, I, s. 10, 25.
23. Livländische Chronik, übersetzt von Ed. Pabst, esim. kap. 12,6 ja 19,3. — Ks. myös Astaf von Transehen osittain Henrikin kronikkaan perustuvaa kirjoitusta Die Eingeborenen A1t-Livlands, Baltische Monatschrift, 1896, s. 237 seur.
24. Esim. kap. 30,4.
25. Ks. kap. 15,1 y. m.
26. « « 15,7 (s. 157).
27. Bugge, main. kirjoitus. — H. Schück, Svenska folkets historia, s. 216, 221, 247.
28. W. Lagus, Om mynt, funna i finsk jord, Tiedeseuran Bidrag-sarja, 60 vihko.
29. Hj. Appelgren, Die vielreihigen silbernen Gliederketten, SMy:n aik., XXIII.
30. T. J. Aarne, Sveriges förbindelser med östern, Fornvännen, 1911, s. 46.
31. Th. Schvindt, Tietoja Karjalan rautakaudesta, SMy:n aik., XIII, liitekuvat. — B. Salin, Några krucifix och kors, Sv. Fornminnes!. Tidskr., VIIl (vrt. sivulla 299 olevaa kuvaa Hattulan löytöön).
32. Prof. O. F. Hultmanin huomio.

II. Suomen valloituksen alkuvaiheista.

1. Hans Witte, Besiedlung des Ostens und Hanse.
2. Paul v. d. Osten-Sacken, Der erste Kampf des Deutschen Ordens gegen die Russen, Riga-Mitteil., XX, 1910,. s. 87-124. — Th. H. Pantenius, Geschichte Russlands, 1908.
3. R. Hausmannin kirjoitus Aleksander Nevskystä, Herzog-Plittin Realencyklopedie für protest. Theologie und Kirche, 3 painos. — Paul Rohrbach, Die Schlacht aul dem Eise, Preussische Jahrbücher, 70, s. 220 seur.
4. Osten-Sacken, main. kirjoitus.
5. Th. Schiemann, Russland, Polen und Livland, I, s. 1822.
6. MU, I, s. 10.
7. K. Grotenfelt, Milloin tehtiin pyhän Eerikin ristiretki Suomeen, Hist. Ark., XIX, s. 223- 231.
8. K. Stjerna, Erik den helige.
9. MU, I, s. 10.
10. MU, I, s. 10, 12. — G. Rein, Föreläsningar öfver Finlands historia, s. 94, 96.
11. MU, I, s. 12, 13.
12. J. Rinne, Suomen keskiaikaiset mäkilinnat, s. 58-60.
13. J. Jaakkolan esitelmä Historiallisessa yhdistyksessä lokak. 1915.
14. G. Rein, main. teos, s. 93, 108. — J. Rinne, main. teos, s. 255.
15. J. Rinne, main. teos, s. 255, 256.
16. A. M. Tallgren, Ristimäki gravfält i St. Karins, FM, 1915 s. 46 seur.
17. Henrik Lättiläinen, main. käännös, s. 250. — E. v. Nottbeck ja W. Neumann, Geschichte und Kunstdenkmäler der Stadt Reval, II, s. 3.
18. Henrik Lältiläinen, main käännös, s. 303.
19. W. Neumann, Der Stadtplan als geschichtliche urkunde, Riga-Mitteil., XI, s. 84 seur.
20. Mäkilinnat, s. 72 seur., 201 seur. ja 252 seur.
21. Rinne olettaa tätä savella pohjattua tulensijaa käytetyn saviesineiden valmistamisessa tai muussa sellaisessa teknillisessä toimessa (Mäkilinnat, s. 205). Mikään seikka ei kuitenkaan osota, että saviteoksia olisi linnassa valmistettu. Tällaisia arinoita tavataan muuten sen aikuisissa asunnoissa, esim. Vanhassa Laatokassa, mutta kuinkahan käytännöllisiä ne olivat saviteosten polttamiseen?
22. Mäkilinnat, s. 220, 221.
23. Treydenin linnan vanhimmassa osassa on tiilten pituus 32,5—33, leveys 14—15 ja vahvuus 8—9,5 sm. Riian tuomiokirkon tiilten koko on 29xl4x9 sm (W. Neumann, Der Dom zu St. Marien in Riga, s. 6). Brandenburgin tuomiokirkon tiilten koko jotenkin samaan aikaan on 26—27,5x12—13x8—8,5 (ks. Mäkilinnat, s. 198).
24. W. Neumann, Das mittelalterliche Riga, s. 1.
25. C. F. Wiberg, Om Gestriklands fornborgar, Sv. Fornminnesf. Tidskr., I, s. 46. — Rinne, Mäkilinnat, s. 58.
26. Rinne, sam. teos, s. 257.
27. W. Neumann, Der Stadtplan als geschichtliche Urkunde.
28. J. W. Ruuth, Abo stads historia under medeltiden, I, s. 3 seur.
29. Rinne, Mäkilinnat, s. 128.
30. Esim. W. Neumann, Riga und Reval. s. 78.
31. Henrik Lättiläinen. mainittu käännös, s. 278—279.
32. Sama teos, s. 11.
33. J. W. Ruuth, Paavi Innocentius III:n «Ex tuarum> kirjeestä, Hist. Ark., XXII, 1,6, ja Tanskal. retkistä Suomeen v. 1191 ja 1202, Suom. Tiedeakat. Esitelmät ja pöytäkirjat, 1910, 1, s. 1 seur., ja 1910, II, s. 57 seur.

III. Novgorodin ja Ruotsin taistelu Hämeestä Tuomas piispan viime vuosiin asti.

1. L. Arbusow, Grundriss der Geschichte Liv-, Est- und Kurlands, 3 painos, s. 8.
2. MU, I, s. 9. 10, 15, 16, 25.
3. Ks. kertomusta 1164 vuoden ruotsalaisretkestä Laatokkaan, MU, I, s. 12.
4. G. Rein, Finl. historia, s. 105. — Yrjö Koskinen, Suomen historia, 1881, s. 34. — Puheenaolevaa Tuomas piispan tarkoitusta ei ole kokonaan kiellettävä, koska se olisi vastannut paavien silloista kirkkopoliittista suunnitelmaa perustaa suorastaan paavin alaisia hiippakuntia Itämeren itäpuolisiin rannikkomaihin. Varmaankin tätä suunnitelmaa pidettiin silmällä, kun Suomen hiippakunta v. 1225 nähtävästi asetettiin paavien legaattien hoitoon, missä se on voinut olla Birger jaarlin Hämeenretkeen asti (ks. J. W. Ruuth, Suomi ja paavilliset legaatit 1200-luvun alkupuolella, Hist. aik., 1909). Mutta suunnitelmaa ei näytä kauvaa ajetun, ilmeisesti juuri niistä syistä, joihin minun epäilykseni Tuomaan tarkoituksesta nojautuivat (jälkihuomautus valmiiksi painettuun tekstiin).
5. Henr. Lättiläisen kronika.
6. Sama lähde.
7. Sama lähde, s. 205, 273, 352.
8. MU, I, s. 24.
9. G. Rein, Biskop Thomas och Finland hans tid, s. 66. — Mustak., n:o 6.
10. Mustakirja, n:o 3.
11. G. Rein, Biskop Thomas, s. 72 seur.
12. Sama teos, s. 51 .
13. Sama teos, s. 54-56. — Yrjö Koskinen, Suomen historia, s. 35.
14. MU, I, s. ~27, 28.
15. G. Rein, Biskop Thomas, s. 69 seur.
16. Mustak., n:o 9.
17. MU, s 29.
18. MU, S. 30.
19. Sveriges historia från äldsta tider till våra dagar, I, 1877, s. 400. — P. Munch, Det norske Folks Historie, 1858, IV osa, I nidos, s. 88, 89 alamuist.
20. Воскресенскій лѣтопись, Полн, собр., VIl, Pietari, 1856, s. 216. — Ks. myös Rein, Biskop Thomas, s. 93.
21. G. Rein, Biskop Thomas, s. 44. — Yrjö Koskinen, Suomen historia, s. 36.
22. Paul v. d. Osten-Sacken, ennen main. kirjoitus.
23. Oma Maa, V, s. 451.
24. Main. käännös, s. 4 seur. — L. Arbusow, Gesch. Liv-, Est- u. Kurlands, 1908, s. 10-12.

IV. Birger jaarlin valloitusretki Hämeeseen.

1. MU, 1, s. 39, 40.
2. Sam. paik. — Suomennoksen teossa on tri Einar Heikel ystävällisesti auttanut minua.
3. Joh . Magnus, Swea och Götha krönika, Tukholma, 1620, s. 545.
4. Sveriges historia, I (1877), s. 405.
5. Ks. III luvun 19 viittausta.
6. Joh. Messenius, Berättelse Om Finlands Handlingar (En Krönika, Med Svensk Rim beskrefwen), Turku, 1774. — Scandia Illustrata, X, 9.
7. J. R. Aspelin, Korsholman linna ja lääni, s. 25 seur.
8. Gabr. Rein, Finlands hist. I, s. 115-117. — De loco, qvo, arma Tavastis illaturus, appulerit Birgerus dux.
9. Kirj. kuukausiehti, 1869, s. 274, 1870, s. 43, ja 1879, s. 175, 176.
10. Ett ytterligare inlägg i frågan om Birger Jarls tåg emot Tavasterne, Hist. Ark., IX, s. 89 seur.
11. Björneborgs stads historia, s. 7.
12. R. Saxen, Finländska vattendragsnamn, Skr. utg. av Sv. Litt. sällsk. i Finl., s. 54 seur.
13. Olain kayttamä latinalainen sanamuoto castra voi merkitä sekä linnoja että leiriä, mutta puheenaolevassa tapauksessa näyttää sillä tarkoitettavan yhdessä kohdassa olevaa varustusta, siis leiriä, eikä hajallaan olevia linnapaikkoja.
14. (luvun loppuun) On toisinaan väitetty, että Birger jaarlin antama isku hämäläisille olisi ollut niin voimakas, etteivät he sen koommin olisi yrittäneetkään vapautua Ruotsin ja katolisen kirkon ylivallasta. Muistettakoon kuitenkin hämäläisten ja Turun piispan väliset riidat kymmenyksistä. Kun hämäläiset olivat 1200-luvun lopussa saaneet veronsa alennetuksi neljästä kolmeen oravannahkaan mieheltä, eivät he myöhemmin suostuneet korottamaan sitä entiselleen. Hauholaiset menivät niin pitkälle, elleivät kahteen vuoteen suorittaneet noita kolmeakaan nahkaa, minkä vuoksi he julistettiin kirkonkiroukseen. Vihdoin täytyi heidän taipua (1335:n vaiheilla). Samanlaista kapinoimista osottivat sääksmäkeläiset v. 1330 kieltäytyessään suorittamasta kymmenyksiä kirkolle. Tästäkin oli seurauksena, että niskoittelijat (niiden joukossa mainitaan sellaisia nimiä kuin Rapolan kuningas, Jutikkalan Mielikki y.m.) julistettiin pannaan. Paavikin sekautui asiaan, kehoittaen pannan-alaisia kuuliaisuuteen kirkkoa kohtaan (0. A. Forsström, Keskiajan historia, s. 171, 172, 253, ja V. Voionmaa, Keskiajan kansankapinat, Hist. aik., 1916, s. 373- 379).

V. Novgorodin hyökkäykset Hämeeseen Karjalan valloituksen aikana.

1. MU, I, s. 34.
2. MU, I, s 44.
3. Sama paikka. — F. Schonebohm, Die Besetzung der livl. Bistümer bis zum Anlang des 14. Jahrhunderts, Riga Mitteil., XX, s. 338.
4. MU, I, s. 45
5. Suomenlahdesta Novgorodiin veivät 1200-luvulla seuraavat kauppatiet 1) ikivanha vesitie Nevaa myöten; 2) Laukaanjokea myöten — Narvasta itään päin — ja lopuksi maisin; 3) talvitie Rakveresta (Wesenbergista) Narvan, Vatjanmaan ja Inkerin kautta; 4) talvitie Räävelistä Tarlon ja Pihkovan kautta; 5) vesitie Viipurista Vuosta myöten Kakisalmen ohitse.
6. MU; I. s. 53, 60, 64, 75.
7. J. Ailio , Die geogr. Entw. des Ladogasees, Fennia 38, n:o 3, s. 75 seur.
8. J. W. Ruuth, Viborgs historia, I, s. 62.
9. Nottbeck ja Neumann, yllä main. teos, J, s. 16. — O. A. Forsström, keskiajan hist., s. 155. — G. Rein, Tinl. hist., J, s. 135.
10. Th. Schiemann, Russland, Polen und Livland, I, s. 182.
11. Forsström, Keskiajan hist., s. 155.
12. A. Rambaud, Rysslands historia (1880). I, s. 111.
13. MU, I, s. 46, 47.
14. MU, I, s. 75. — Tämän hävitysretken jälkeen oli piispa Maunu I, säälien maakunnan tilaa, alentanut kymmenysveron neljästä oravannahasta kolmeksi.
15. MU, I, s. 104, 105. Hausenin käännös «intogo de första Köpmansälfven» pitää olla «intogo de lörst K»; — staden Vanaj» pitää olla «borgen Vanaj»; «tyskarne flyktade till borgen» on oikeammin oleva «utlänningarne (eli främlingarne) flyktade till den inre borgen».
16. MU, I, s. 104.
17. Полное собраніе русск, ЛЂТОПИСЙ, Pietari, 1841 , III, s. 69.
18. M. Akiander, Om Ankoperilodens läge, Suomi, I: 6, s. 181. — G. Rein, Finl. hist., I, s. 149.
19. Näistä paikallisista tiedoista on minun kiittäminen herra Erl. Aarniota.
20. R. Saxen, Finl. vattendragsnamn, Skr. utg. av. Sv. Litt. sällsk., S. 66 seur. — Lisättäköön, että Pornaisissakin käytetään Mäntsälänjoesta nimeä Svartså.
21. Akiander, ed. main. kirjoitus.
22. G. Rein, Finl. hist. I, s. 148. — J. Rinne, Mäkilinnat, s. 273, 274.
23. Исторія Новгорода Великаго, Moskova, 1864, s. 407.
24. Полн. Собр. Русск. Лѣт. (1841), III, s. 70.
25. Suomen kartasto, 1910, karttal. n:o 19.

VI. Hämeen varhaisimpia kirkollisia muistomerkkejä.

1. O. Janse, Kyrkliga byggnader, Uppland, utg. al. K. Human. Vetenskapssamfundet i Uppsala, S. 568.
2. J. Rinne ja K. K. Meinander, Hattulan vanha kirkko, Suomen nähtävyyksiä 5.
3. Edellä mainitussa kirjasessa on oletettu koko kirkon rakennetun vasta 1300 vuoden vaiheilla.
4. Hattulan kirkko Hämeen emäkirkko, Kaikuja Hämeestä, VIII, s. 1-10. Vrt. K. R. Melander, Hattulan kirkon rakennuksesta 1500-luvun lopulla, SM, 1913, s. 92- 95 ja J. Aailion kirjo samasta kysymyksestä, SM, 1914, S. 11-15.
5. Altarskåp och träsniderier, SMy:n aik., XXIV, s. 21.
6. Sama teos, s 30.
7. Vrt. Hj. Appelgren-Kivalo, Romansk ornamentik, FM, XVII, 1910, s. 83 S.

VII. Hakoisten linnan Hämeen linnan edeltäjänä.

1. J. R. Aspelinin muistiinpanot Hämeen linnasta, Kansallismuseossa.
2. A. O. Heikel, Muinaisjäänn. Hauhon kihlak., Tiedeseuran Bidrag-sarja, 29, s. 52.
3. Sama teos, s. 48.
4. J. V. Hirsjärvi, Tammelan kihlak. muinaisj., käsikirjoitus SMy:llä, S. 19. — Hj. Appelgren, Suomen muinaislinnat, s. 23.
5. Kalm — Herkepaeus, Beskr. öfver Hauho sokn, Turku, 1756, s. 53; Tuneld — Porthan, Geografi, s. 390; A. O. Heikel, main. teos, s. 47.
6. Kirjoittajan kuulema; vrt. A. O. Heikel, main. teos, s. 104, missä kerrotaan Hikiän mäkeäkin mainitun Hämeen linnan ensimäiseksi paikaksi. — Lopella, kormun maalla, Alpakan torpan viereisellä harjulla on luontaista kivikkoa, ja tännekin olisi Hämeen linnaa aijottu rakentaa. — Niinikään Tyrväntöön, Lepaan Hinnonmäelle, missä on kellarin tai muun rakennuksen pohjaa (Kotiseutu, 1916, s. 102).
7. Hassel — Limnell, De Tavastia, II, s. 40-4l. — A. O. Heikel, main. paik., s. 9l. Ks. myös V. Voionmaa, Muinaishist. Häme, Kaikuja Hämeestä, VIII, s. 14.
8. Beskr. öfver Hauho sokn, 1756, ja J. V. Hirsjärvi, main. paikat. — A. O. Heikel, Hauhon kihlak., s. 47.
9. A. O. Heikel, ed. main. teos, s. 50.
10. Sama teos, s. 97 (vrt Hist. Ark., IX, s. 344). Mainittu päätös kuuluu: «Kom för Retta Thomass Erichson Haga gårdz fougdte och uplade udi Retten hög lofligh konungh Göstafz och konung Erichs Breff att under gamble Tauastehus :N: Haga gordh schal1 blifua och liggia alle gamble engier, derföre stadfestes de ännu derunder att blifua - - .- - »
11. Kirj. KuukausIehti, 1879, s. 175, 176.
12. Suomen muinaislinnat, s. XXX.
13. Suomen mäkilinnat, s. 274 y. m. -- Historiallisen museon oppaassa (1916) ilmoittaa Rinne Hakoisten linnan iästä, niinkuin mistäkin tunnetusta tosiasiasta: rakennettu toisella risti retkellä 1249.
14. Jos joen suuseutu on ollut lahtena linnan perustamisaikana, mitä ei voida varmaan päättää, olisi lahdella soutaja voinut sivuuttaa linnan vielä kauvempaa. — Sanottu koskee myös Tuulensuunjoen suuseutua.
15. J. Rinne, Mäkilinnat, kuvat 146 ja 147 sekä 144. Kahden ed. kuvan johdosta viittaan Hackmanin ja Heikeiin valokuviin Suomen esihis1. löydöistä, tauluun 79, ja kuvan 144 johdosta Riian näyttelyn katalogiin, taul. 21 , 1R, 20.
16. V. Voionmaa, Muinaishis1. Häme, Kaik. Hämeestä, VIII, s. 22.
17. Mäkilinnat, s. 149, 232.
18. Keskiajan historia, s. 152.
19. Mäkilinnat, s. 279-280.
20. Finländska vattendragsnamn. s. 68.
21. Срезневскій, Словаръ древнерусскаго яэыка.
22. Воскресенскій лѢтопнсь, Полн. собр. русск. лѣт., VII, Pietari, 1856, s. 186.
23. Rinteen mukaan esilinna olisi myöhemmin rakennettu kuin päälinna.
24. Mäkilinnat, s. 148—149.
25. Sama teos, s. 227. — Tämä seikka on ristiriidassa Rinteen oman ikämääräyksen kanssa.
26. Tiilien koko Hakoisissa noin 27 - 28 x I2,5 - 14 x 8,5 - 9 ja Vanhassalinnassa 26-27 x 12,5 - 13 x 8,5 - 9 sm (Mäkilinnat, s. 166 ja 97).
27. Mäkilinnat, s. 224.
28. Riikalaisen arkkitehdin H. Seuberlichin ilmoitus.
29. Riga-Sitz. ber, 1901, s. 59.
30. Riga-Sitz. ber, 1896, s. 136.
31. Mäkilinnat, s. 167.
32. Mäkilinnat, s. 272. — Huomautettakoon vertailun vuoksi, että Valdemar II retkellään 1219 saapui Viroon kesäl1ä ja palasi Tanskaan ehkä syksyn alussa. Hänen ei kuitenkaan ole luultu sillä välin ehtineen muuta kuin vahvistaa valloittamaansa virolaislinnaa Lindanissaa ja rakentaa siihen joitakin hirsirakennuksia.
33. Mäkilinnat, s. 128.
34. Emil Sigerus, Siebenbiirgisch-Sächsische Burgen und Kirchenkastelle .
35. H. Hildebrand, Sveriges medeltid, II, s. 777 - 78. - C. Neergaard, Salmonsenin Konvers. leksikon.
36. Mäkilinnat, s. 246, 272.
37. Kun korkeusero Tukholman linnan pää- ja esilinnan välillä ilmoitetaan 10 metriksi, tuntuu se liioitellulta (Rinne, Mäkilinnat, s. 246, ja Stockholms gamla slott skildradt af Gustai Rålamb i förra hälften af 1700-talet, vuosikirjassa Samfundet St. Eriks Årsbok, 1913, s. 35).
38. H. Hildebrand, main. teos, II, s. 774. — Saman y.m. tekijäin toimittama Stockholm under medeltiden och Vasatiden.
39. Rålambin kuvaus, main. vuosikirja s. 37.
40. Stockholm under medeltiden, s. 25. - Vrt. Sveriges historia intill 20:nde seklet, 2, s. 138
41. Mäkilinnat, s. 246.
42. Vor Oldtid, s. 644-648.
43. Joh. Steenstrup, Bayeuxtapetet ja saman Englands Erobring ved Hertug Vilhelm af Normandiet.
44. Dictionnaire raisonné de l'architecture française du XI:e au XVI:e siècle, III (1875), hakusana chateau.
45. M. Ebert, Die balt. Provinzen, Praeh. Zeitschr., V, 1913, s. 558 oleva kuva (hyvin kaavamainen).
46. W. Neumann, Die Ordensburgen im sog. polnischen Livland, Riga-Mitteil., XIV, s. 300 seur.
47. A. A. Ϲпицын, Городища Дъякова типа, Зап. И. Р. Арх. Общ., V:1, s. 111 s.
48. Wedel-)arlsberg, Une Page de l'Histoire des Fréres-Prêcheurs, la Province de Dacia, s. 8. — G. Rein, Biskop Thomas, s. 35.
49. Rinteen käsitys Hakoisten linnan strategisesti muka suuresta merkityksestä perustuu siihen edellytykseen, että novgorodilaisten vesitse Hämeeseen tekemät hyökkäykset olisivat tapahtuneet «kaikissa tapauksissa» Kernaalan järven kautta, ikäänkuin muuta tietä Vanajavedelle ei olisi olemassakaan (Mäkilinnat, s. 274).
50. Henrikin kronikan ennen main. käännös, s. 188.
51. Th. Nordström ja M. Dahlander, Örebro slotts historia , s. 7-8.
52. K. v. Löwis of Menar, Neuschloss an der Narva, Riga-Sitz.ber., 1910, s. 174 s. — Rinne lausuu, että Hakoisten linna alaltaan ja laitoksiltaan on ollut laajempi kuin senaikuiset yksityislinnat yleensä pohjoismaissa, ja että sillä senvuoksi on edellytettävä olleen poliittista tai hallinnollista tarkoitusta (Mäkilinnat, s. 248). Hildebrandin mukaan sen sijaan olivat yksityisten ylhäisten talot puheenaolevaan aikaan yleensä samanlaisia kuin talonpoikain talot, mutta suurempia. Yksityisiä eli herraslinnoja syntyi vasta paljoa myöhemmin.
53. Rinteen edellytys, että Hakoinen olisi jätetty käytännöstä heti kun Hämeen linna valmistui, on kokonaan perustelematon. Tavallisissakin oloissa on harvinaista, että vielä käyttökelpoinen rakennus uuden valmistuessa hylätään; sen käytäntö vain muuttuu. — Pantiinko muuten Hakoisten esilinna vuoden 1311 jälkeen uudestaan kuntoon, on epätietoista. Jos linna olisi kuntoonpantu, olisi sillä voinut olla paikallista merkitystä Pähkinäsaaren rauhaan asti.
54. J Rinne, Mäkilinnat, s. 280- 281.
55. Löwis, Die städtische Prolanarchitektur in Riga, Reval und Narva, s. 27. — Nottbeck ja Neumann, Geschichte der Stadt Reval, I, s. 6, II, s 3-5. — Neumann , Riga und Reval, s. 91.
56. Ks. Henrikin kronikkaa, esim. s. 6, 174 ja 213. — Saksalaisilta oppivat sekä venäläiset että liiviläiset uusien ampuma-aseiden käyttöä, ks. s. 70-71 , 304 ja 309. — Skandinaviassa on mainittujen aseiden täytynyt tulla käytäntööu jonkun verran varhaisemmin kuin Itämeren maakunnissa. Väite (Mäkilinnat, s . 277), että 1200-luvulla «varsinaiset välimatkataistelun välineet olivat keksimättä» (tuntemattomia Skandinaviassa?) on paha kompastus.
57. Rinne perustaa ikämääräyksensä, jonka mukaan Hakoisten linna olisi Birger jaarlin rakentama, seuraaviin seikkoihin, jotka tässä on syytä koota yhteen: 1) rakennusteknillisiin piirteisiin — kuten esilinnan perustamistapaan (etenkin pengermän kohottamiseen ristikkäin pantujen puiden avulla) ja tiiliainekseen — jotka osottaisivat 1200-luvun puolivälin aikaa; 2) puolustuslaitosten laatuun, nim. esilinnan itsenäisyyteen (?), mikä Skandinavian linnoissa olisi havaittavissa 1200-luvun keskivaiheilta alkaen, ja porttilaitosten varustustapaan, joka edustaisi samaan aikaan käytännöstä jäävää kantaa; 3) päälinnan yhtäläisyyteen bornholmilaisen Lilleborgin linnan kanssa ja linnan suunnitelman yhtäläisyyteen Tukholman linnan kanssa, jonka hän kategorisesti väittää Birger jaarlin perustamaksi; 4) linnan eri osain rakennusjärjestykseen, joka olisi juuri sellainen, miksikä se Rinteen mielestä voidaan edellyttää jaarIin retkellä rakennetulta linnalta; 5) linnan maantieteelliseen asemaan ja strategiseen merkitykseen, joiden puolesta linna olisi muka kuin luotu Birger jaarlin aikaista Hämeen ja Novgorodin politiikkaa varten.
    Esillä olevassa luvussa on näytetty näiden perusteiden heikkous pääkohdittain. Yksityiskohtiin koskeminen on täytynyt jättää suureksi osaksi sikseen, koska se ei huvittaisi useatakaan lukijaa ja vaatisi liian paljon tilaa.

VIII. Hämeen linnan valtiolliset ja sotavaiheet.

1. MU, I, s. 97. — Ad. Neovius, Finl. adm., jud. o. kam. indelning, SM., 1908, s. 64.
2. R. Hausen, Medeltidssigill.
3. Leinb. Bidr., V, s. 8-9. — Hausen Bidr., IV, s. 100.
4. R. Hausen, Medeltidssigill.
5. A. Neovius, main. kirjoitus, s. 62.
6. R. Hausen, Medeltidssigill.
7. K. A. Bomansson, Hist. Ark., X. — Antiqvarisk Tidskrift för Sverige, IX, s. 9, 26, 70 y.m.
8. MU, I, S. 99.
9. MU, I, S. 106, 107.
10. Mustak., s. 27. 44.
11. Arv. Handl., III, s. 1.
12. MU, I, s. 396, 405.
13. MU, s, 423.
14. Anrep, Svenska adelns ättartaflor
15. Erehdyksestä tässä mainittu.
16. C. G. Styffe, Skandinavien under unionstiden, 1911 , s. 419. — Arv. Handl., IX, s . 2. — Mustak., s. 363, 370.
17. Styffe, main. p. — Vrt. T. Hartman, Raseborgs slotts historia, s. 16 seur.
18. Arv. Handl., II, s . 32, 51 , IV, s. 2. - MU, II, s. 105, 113, 203, 254.
19. Arv. Handl., I, s. 13.
20. Anrep, Ättartailor.
21. Arv. Handl., VI, s. 264.
22. Arv. Handl., IlI, s. 128, 130. - Engelbrekt Jaakonp. mainitaan vielä 1449, ks. Mustak.. s. 437.
23. Arv. Handl. , IV, s. 26, I, s. 29, 31. — Styiie, main. teos, s. 419.
24. Styffe, sam. p. — Hausen Bidr., I, s. 8, 67.
25. Raseborgs slottshistoria, s. 53.
26. Arv. Handl., I, s. 55, VI, s. 70. — Hausen Bidr., I, s. 60.
27. Arv. Handl., VI, s. 73. — Styffe, main. teos, s. 419.
28. G. Rein, Finlands forntid i chronologisk öfversigt, I, s. 51.
29. Arv. Handl., VII, s. 57; I, s. 180.
30. Grönbl Källor, s. 220.
31. A . A. V. Stiernman, Svea o. Götha Höfdinga-Minne, II, S. 367. — Arv. Handl., V. s. 183. - Styffe, main. paik.
32. Styffe, main. p. - Hausen, Medeltidssigill. — Sama, Bidr., 1, s. 175.
33. G. Rein, ed. main. teos, s. 56, 57. — Porthan, Chr. episcop. finl., s. 671.
34. Arv. Handl., VIII, s. 11 seur.
35. Stiernman, Höfd. minne, II, s. 422, 423.
36. Arv. Handl., II, s. 234, V, s. 278.
37. Arv. Handl., V, s. 279.
38. Arv. Handl., V, s. 280, IX, s. 23.
39. Arv. Handl., V, s. 317, 372.
40. Hausen, Bidr., III, s. 107.
41. Hausen, Bidr., III, s. 113.
42. Arv. Handl., VI, s. 215, 242, 264; VIII, s. 93, 111. — Stiernmanin mukaan, Höfdingam., II, s. 423, olisi Banér v. 1542 tullut Tukholman kaupungin ja linnan voudiksi.
43. Leinb. Bidr., IV, s. 4. — Arv. Handl., VIII, s. 217. — Herman Fleming (Vilnäsin herra) oli vielä v. 1556 kuusi viikkoa voutina (VA, 3797: 2).
44. Juho Brun oli vasta 1556:n alusta voutina ks. viime main. p. — Leinb. Bidr., V, s. 1. — Arv. Handl., IX, s. 118, 155, 208, 296, 387.
45. Arv. Handl., X, s. 22, 103. — Erik Spåren jälkeen olivat linnanhoitajina (slottslofven) ainakin v. 1566 yhteisesti Henrik Jaakonpoika, Antti Juhonpoika ja Jaakko Sigiridinpoika (VA, 4010: 4, 53 seur.). — Vuodesta 1568 alkuvuoteen 1569 oli voutina Tönne Olainpoika (VA, 4048: 9).
46. Hausen Bidr., s. 394. — VA, 4048: 10 seur.
47. Stiernman, Höid.minne, II , s. 424.
48. Stiernman, Höid.minne, II, s. 425.
49. Juho Boos oli voutina vasta myöhemmin (ks. 45 viittausta). Vuonna 1572 oli ensin Juho Kurki, sitte Lasse Laurinpoika (VA, 4082: 44) ja sitte seur. rivillä mainittu.
50. Maunu Henrikinpoika oli voutina 1572-1575 (VA, 4085, 4119: 13).
51. VA, 4068, 4131: 15, 4132: 50. — Juho Kurjen jälkeen oli Juho Boos (Boose, Booson) voutina 1576-79 (VA, 4131: 15, 4165: 1 ja Anrep, Attartaflor).
52. Arvid Henrikinpoika Hornin on Stiernman (Höfdingam., II, s. 425) ilmoittanut Hämeen linnan voudiksi, mikä ei näy pitävän paikkaansa (ks. Anrep, Attartailor).
53. Juho Skytte oli Matinpoika eikä Maununp., (Stiernman, viime main. paikassa, ja VA, 4177, 4257, 4297).
54. Sten Fincke tuli voudiksi jo 1592 (VA, 4303).
55. Erehdyksestä joutunut luetteloon. Sten Fincken jälkeen oli v. 1599 voutina Pertteli Henrikinpoika (ks. L. W:son Munthe, K. Fortifikationens hist., I, s. 166).
56. Waaranen Urk., I, s. 243, II, s. 426.
57. Waaranen Urk., II, s. 175 seur.; vrt. III: 1, s. 49, 59 ja Stiernman, Höfdingam., II, s. 426.
58. Waaranen Urk., IV, s. 56, 71.
59. Olavi Jaakonpoika oli voutina jo 1615 ja pantiin 1616 vankeuteen kahden vuoden tilirästien takia, ks. VA , 4435: 67, Waaranen Urk, V, s. 120, 185. Hänen jälkeensä oli Martti Erikinpoika v. 1616 (VA, 4441: 86) ja Antti Erikinpoika Hare 1616-17 (VA, 4441: 86, 4447).
60. Juho Pontuksenpoika oli ainakin v. 1616-17 käskynhaltiana Turun ja Hämeen linnassa, ks. Waaranen Urk., V, s. 155, 160 ja Anrep, Attartaflor. Seuraavista linnan haltioista ks. Lingnell, De Tavastia, II, s. 25-26 ja Stiernman, Höfdinga-Minne.
61. Waaranen Urk., V, s. 160, 165.
62. L. W:son Munthe, K. Fortifik. hist., II, s. 220. Vuoden 1656 aikaisesta varusväestä ks. E. F. Ignatiuksen Finl. hist. under Karl X Guslaf.
63. Turun maaherran E. J. Creutzin kirje 15 p:llä syysk. 1662 Valtioarkistossa. Tri O. Lindeqvistin ystävällisesti huomauttama.
64. Munthe, main. teos, III: 2, s. 588.
65. Tavastehus slotts öfvergång år 1742, Hist. Ark., XVIII, s. 245 seur .
66. Sv. General staben, Sveriges krig åren 1808-09, II, s. 124 seur, 130, 133, 134 J. R. Danielson, Suomen sota ja Suomen sotilaat, s. 91 seur.

IX. Hämeen linnan nykyinen asu.

1. Linnan säilyttäminen oli ensi kerran puheena v. 1869 Suomalaisen kirjallisuuden seuran Historiallisen osakunnan kokouksessa sen johdosta, että linnan vallit oli aijottu hävittää. Enemmistö (m.m. J. Aspelin ) arveli, että kun vallit todennäköisesti olivat vaikkakin osaksi muutettuja keskiaikaisia varustuksia, ei niitä taloudellisten syiden takia pitäisi hävittää. Vähemmistö (m.m. Yrjö Koskinen) piti mahdottomana vallien keskiaikaisuutta, koska sellaiset tulivat muussa Europassa käytäntöön vasta 1600-luvulla. Sen vuoksi vallien muinaistieteellistä merkitystä ei olisi aivan suureksi katsottava, mutta kuitenkin pitäisi ne ainakin osittain säilyttää (Hist. Ark., III, s. 148 s.).
   Sittemmin v. 1874 anoi Hämeenläänin kuvernööri senaatilta lupaa saada käyttää soratäytteeksi kaupungin ja linnan väliselle tielle vanhaa, Vanajaveden puolista vallia (oik. muuria), joka oli raukeamaisillaan. S. Muinaismuistoyhdistys, joka sai asiasta antaa lausunnon, epäsi hävitystyön ja ehdotti myöhemmin linnan historiallis-arkeologista tutkimista, joka voisi olla johtona linnan korjaustöille. Tutkimuksen sai J. R. Aspelin suorittaakseen, ja hän en esittämiään näkökohtia on myöhemmin joissakin määrin noudatettu.
2. Kertomuksen mukaan olisi järven puolella, penk ereen juurella, vielä 1880 vaiheilla ollut vallihautaa (ja tietenkin myös vallia), «niin syvää, että siihen mies voi hyvin piiloutua». Nämät lienevät olleet jäännöksiä pikkuvihan aikana luoduista patterivalleista. Rantaa on muuten miespolven kuluessa laajalti täytetty.
3. Mitat ovat otetut Rakennusylihallituksessa olevista, arkkitehti Arthur Ekholmin v. 1911 laatimista linnan piirroksista (jäljennettyinä VI liitteessä )
4. Linnanpihan luoteisseinässä on nähtävänä ristikäytävää aikanaan kannattanut polveke, joka on vain vähän alempana vanhain oviaukkojen (kuv. 80 ja 81) alareunaa.
5. Kellarin vasemmassa peränurkassa on myöhäisaikainen pilari, joka kannattaa välikerroksessa olevaa naisvartiain huoneen tulensijaa. Lounaisseinässä on uusista tiilistä muurattu, segmentin muotoinen tukikaari oviaukon yläpuolella.
6. Holvia aikanaan uudistettaessa on siihen joutunut m.m. yksinäisiä, neliön muotoisia, 0,30 m² laajuisia vanhoja lattiatiiliä.
7. Liitteessä VI: C pitäisi n:on 12 olla n. 2 mm alempana.
8. Akkunat ovat saaneet nykyisen muotonsa salia kirkoksi muodostettaessa. — Kirkon lounaisseinän keskikohdalla mainitsee Aspelin olleen matalan komeron ehkä valtaistuinta (?) varten.
9. Porraskäytävän seinissä on vendiläistä tiililimitystä (vr l. kuv. 75 b). Ulkomuurissa jatkuva käytävä on tynnyriholvinen, metrin levyinen
10. Seinissä näkyy vendiläistä tiililimitystä, kattoholvi on lyhyistä tiilistä muurattu.
11. Vapaaherratar Hjärne on tarusta saanut aiheen mielikuvituksen vapaudella sepittämäänsä runoon «Tavastehus Slott, en romans från Birger jarls af Bjelbo Tidehvari», Helsinki 1831.
12. Ks. Förslags Ritning öfver en Reparation uti Tavastehus Slott, laadittu arvatenkin vähää ennen vuotta 1740; jäljennös Kansallismuseossa.

X. Hämeen linnan rakennustyöt kirjallisten lähteiden mukaan.

1. Etupäässä Otto Piperin Burgenkunde nimisen teoksen mukaan
2. H. Bergner, Handbuch der bürgerlichen Kunstaltertümer, I, s. 63.
3. Hämeen linnan tilikirjoista y.m., on poimintoja tehnyt J. R. Aspelin vainaja (Anteckningar rörande Tavastehus slott, Kansallismuseossa). Nämä ovat melkoisesti helpottaneet työtäni tilikirjain läpikäymisessä.
4. VA, 3668: 149 — Kuure- ja kööletorni tarkoittaisivat Aspelinin mukaan (ks. yllämain. muistoonpanoja) matalampia linnantorneja, jotka kuitenkin näkyvät olleen nimettömiä (ne kaksi tornia, joiden katto oli Yläkihlakunnan kunnossa pidettävä, ks. s. 159). — Nimitystä kuuretorni käytettiin myöskin Turussa, Savonlinnassa, Kalmarissa y.m. ja se tarkoitti vartiatornia, joka tavallisesti oli muita korkeampi (Jac. Ahrenberg, Ur Abo slotts byggnadshistoria, s. 16).
5. VA, 3751: 42.
6. Arv. Handl. , IX, s. 211.
7. Sam. p., s. 346.
8. VA, 3868: 65 seur.
9. Arv. Handl., IX, s. 388
10. Arv. Handl., X, s. 13, 24, 76, 91, 103 ja 135.
11. VA, 3937: 1 seur.
12. VA, 3963: 40.
13. VA, 3990: 39, 40.
14. VA, 4010: 34.
15. Niinpä vielä v. 1572, ks. AAF, I, s. 20.
16. VA, 4046: 22, 25 seur.
17. VA, 4.068: 17 seur.
18. VA, 4098: 30 seur.
19. VA, 4143: 23 seur.
20. VA, 4165: 28, 30.
21. VA, 4068: 16 ja 4177: 29.
22. Munthe, Fortifik. hist, I, s. 91.
23. VA, 4245: 5, 4257: 13.
24. Yrjö Koskinen, Nuijasota, toinen painos. s. 529.
25. Munthe, Fortifik. hist. , I, s. 166. — Waaranen Urk., II, s. 262.
26. VA, 4377: 12, 4385: 13, 4400: 8, 4414: 13
27. VA, 4385: 21. — Ks. myös «Affritning på Tawastehusz» (Kansallismuseossa), todennäköisesti 1600:n vaiheilta oleva piirros.
    Aijemmassa Hämeen linnan esityksessäni (Kaikuja Hämeestä, VI, s. 244 ja SMy:n aik., XXI: 4, s. 14) olen otaksunut tällä uudella tornilla tarkoitettavan kukkotornia, koska se mitoiltaan jotenkin tarkasti vastaa ilmoitettuja uuden tornin mittoja (kukkotorni on pohjapiirrosten mukaan toiselta sivulta 21 ja toiselta 8 kyynärän laajuinen; korkeusmittaan en silloin kiinnittänyt huomiota, ajatellen tornin jälkeenpäin korotetun). Uusi torni ei voinut olla päälinnassa senkään takia, että siihen johti linnasta käytäväsilta.
28. VA, 4392: seur.
29. VA, 44 14: 20 seur.
30. VA, 4377: 14.
31. Suomi, II. 4, s. 229.
32. Munthe, ed. mainittu teos, II, s 520. — Hist Ark, VI, s. 289. — VIII-luvun 56:s viittaus
33. Munthe, mainittu teos, III, 2 s. 588.
34. Ammondt oli syntynyt v. 1694 Stralsundissa, meni siellä sotapalvelukseen Kaarle XII:n aikana, oli linnoitusväen kapteenina ja armeijan everstiluutnanttina, sekä kutsuttiin Pommerista Suomeen v. 1720. Täällä hän otti osaa Lappeenrannan ynnä Haminan puolustuslaitosten rakentamiseen, teki m.m. yksityiskohtaiset piirrokset ja kustannusehdotuksen Hämeen linnan linnoittamiseksi sekä asemakartan linnasta ja kaupungista v. 1731. Kuoli 20 p. syysk 1737 (0. Wasastjerna, Finska Adelns Ättartaflor, supplementband).
35. Kenraali Munthen hyväntahtoisesti antama tieto aineskeräelmästään, joka koskee Ruotsin linnoitusten historiaa 1700-luvulaa. — Vrt. Hülphersin matkakertomusta (Leinb. Bidr., II, s 128).
36. Hist. Ark., XVIII, s. 246.
37. Linnan nykyistä muotoa osottavat ensi kerran Nordenbergin fasaadikuvat, päivätyt 12 p. lokak. 1728 (jäljennökset Kansallismuseossa)
38. Hist. Ark., XVIII, s. 246.
39. Jäljennös Hämeenlinnassa, kaupungin historiaa varten kerättyjen ainesten joukossa.
40. Tyko Hagman, Hämeenlinnan kunnallishistoriallinen kertomus, s. 5 ja 7.
41. V. Voionmaa, Tampereen historia, i, s. 77.
42. Kenraali Munthen antama tieto.
43. Samoin.
44. anteckningar under en resa i Finland år 1747, s 8 - 10.
45. Limnell, De Tavastia, II, s. 9
46. Kenraali Munthen tiedonanto
47. Leinb. Bidr., II, s. 130.
48. Kenraali Munthen tiedonanto.
49. Hagman, edellä mainittu julkaisu, s. 36.
50. Kenraali Munthen tiedonanto.
51. Vuonna 1759 laaditusta linnan asemapiirroksesta on jäljennös Kansallismuseossa — Saaristen tiluskartta säilytetään Ruotsin valtion arkistossa.
52. Kenraali Munthen antamia tietoja.
53. jäliennettynä Hagmanin julkaisuun.
54. Kenraali Munthen antamia tietoja.
55. Kenraali Munthen antamia tietoja.
56. Leinb, Bidr ., II, s. 128.
57. K. O. Lineqvist, Hämeenlinnan oloista sotavuosina 1808 - 1809 (liite Hämeenlinnan lyseon vuosikertomukseen v:lta 1902), s. 5.
58. Lindeqvist, mainittu kirjoitus, s. 21.
59. V. 1808, ks. Abo Tidning, 1809, n:o 19.
60. Arv. Handl., IX, s. 29.
61. AAF, I. s. 20.
62. VA, 4245: 5 ja 4086: 7.
63. VA, 4414: 19
64. Vaaranen Urk., II, s. 263.
65. VA, 4447: 1.
66. Ks. tämän luvun 4:ttä viittausta.
67. Vaaranen Urk., V, s. 219.
68. V. Voionmaa, Keskiajan tutkimuksia, s 311.
69. Sam. p., s. 312.
70. Beskriining öfwer Hauho sokn, Åbo 1756, s. SS.
71. Tuneld, Geographie, III. s. 423.
72. J. V. Hirsjärvi, Muinaisjäännöksiä Tammelan kihlakunnassa, käsik. SMy:llä, s. 83.
73. Uusi Suometar, 1879, n:o 116.
74. A. O. Heikel, Kertomus muinaisjäännöksistä Hauhon kihlakunnassa, Tiedeseuran Bidrag-sarja, 29, s. 103.
75. Ed. main paik.
76. V. Voionmaa, Keskiajan tutkimuksia, s. 310.
77. Arv. Handl., IX, s. 21.
78. VA, 3889: 43

XI. Hämeen linnan varhaisempi muoto.

1. E. G Palmen, Aldre och nyare sjöfällningar, Fennia, 20, n:o 7, s. 64. Suuremmasta vedenkorkeudesla Hämeenlinnan seudussa ennen 1850-lukua tietävät paikkakuntalaiset kertoa. Siihen viittaavat myös sellaiset paikannimet kuin Hämeensaari, nykyään niemeke, missä viinapolttimo sijaitsee. Hämeenlinnan yläpuolella, ainakin Kernaalan järvelle asti, aleni vesi mainitun laskemisen kautta niin paljon, että veneillä kulkeminen esim. Räikälän rantaan kävi mahdottomaksi.
2. A. F. Tigerstedt, Kertomus karttalehteen n:o 13, Suomen geologinen tutkimus, s. 80.
3. Hupaisaa olisi suon kehityksen lähempää selvittelyä varten saada suo kasvipaleonto10gisesti tutkituksi.
4. Situations Charta öfwer Slåttet och Staden Tawastehuus, kopia Kansallismuseossa.
5. Eliel Aspelin, FM, 1895, s. 73-74.
6. Kuvaan 3 on piirretty kolme (!) vierekkäin olevaa rundelia Tällainen virhe on tietenkin syntynyt Cronhiortin luonnosta kupariin piirrettäessä.
7. De Tavastia, II, s. 8.
8. Vuoden 1577 tilien ilmoituksen mukaan (VA, 4143: 24) on koillinen kehämuuri ollut 12 sylen eli 21,4 m korkuinen, mikä on uskomatonta. Olettaen, että muuri olisi kohonnut aivan veden rajasta asti, olisi se sittekin verhonnut päälinnan seinämuurit n. 2/3 korkeudelta.
9. Geometrisch Deliniation aF Tawasthuus Slått (jäljennös Kansallismuseossa). — Ammondtin pohjapiirroksen mukaan oli koillissivun muuri vain noin 4 kyynärän vahvuinen, kun se linnantilien ilmoituksen mukaan oli 9 kyynärän eli enemmän kuin 5 m vahvuinen. Aspelinin mukaan oli yksistään ulommainen kuori 4 1/2 kyynärän eli 2,7 m vahvuinen.
10. VA, 4377: 28-32.
11. VA, 4414: 20 seur.
12. VA, 4191 : 27-29.
13. VA, 4266: 24.
14. VA, 4276 39, 4385: 13.
15. VA, 4392: 33 seur. — «Lemmen» oli myös Käkisalmen linnassa (AAF, II: 2, s. 26).
16. Hülphers resa (Leinb. Bidr. , II, s. 129. — De Tavastia, II, s. 8.
17. Hagman, ed. mainittu julkaisu, s. 29. — Liitteen IV b fasaadikuvissa ovat tornikatot merkityt (ehdotetut) kuparisiksi.
18. Troels Lund, Dagligt Liv i Norden i det 16:de Aarh., 3 osa, 1903, s.53.
19. H. Hildebrand, Sveriges medeltid, III, s. 177. — Myös linnan kehämuurissa, porttitornin perustuksessa, on iso pyöreä nurkkakivi.
20. Aspelin (Muistiinpanot) ja Rinne (Mäkilinnat, s. 282) syyttä luulevat päälinnan paikkaa kivi - ja maatäytteellä laajennetun. Linnan korjauksissa kerrotaan maaperän havaitun olevan vanhaa rakennussoraa (?).
21. Ks. kirjoitusta «Hattulan kirkon rakennuksesta 1500-luvun lopulla», SM, 1914, s. 13-14
22. O. Piper, Burgenkunde, 1895, s. 88.
23. C. Steinbrechtin tiedonanto.
24. Sune Ambrosiani, Medeltida kyrklig byggnadskonst i Sverige, Tukholma 1904, s. 33, ja Sv. Fornminnesför. Tidskrift, 11, s. 154. — Toisten tutkijain mukaan ei olisi jyrkkää rajaa munkki- ja vendiläislimityksen välillä, ks. esim. E. Wrangel, Tegelarkitekturen i Norra Europa och Uppsala domkyrka (Antiqvarisk Tidskrift för Sverige, 15: 1, s. 27, 28 ja s. 136). — Tanskan rakennuksissa tavataan vendiläislimitys vain poikkeuksena, ks. J. B. Löffler, Udsigt over Danmarks Kirkebygninger, Kööpenhamina, 1883, s. 16.
25. Ks. Förs1ags Ritning öfver en Reparation uti Tavastehus Slott, kopia Kansallismuseossa.
26. Troels Lund, main. teos, 3 osa, s. 37.
27. Linnantileissä mainitaan se toisinaan, esim. 1569, samalla nimellä («värnen») kuin kehämuurin puolustussola (VA 4046: 23, 25).
28. AAF, 1, s. 118.
29. VA, 4377: 28-32, 4414: 20 seur., 4441: 86 seur. y.m.
30. De Tavastia, II, s. 7.
31. H. Hildebrand, Sver. medeltid, I, s. 495.
32. VA, 4099: 19.
33. VA 4205: 26 seur.
34. Troels Lund, main. teos, 1903, 3 osa, s. 97.
35. W. Neumann, Riga und Reval, sivulla 41 oleva kuva
36. O. Piper, der Burgenkunde, 1900, s. 104.
37. VA, 4068: 16, 4266: 24
38. Suomi, II: 7, s. 231.
39. Oma Maa , IV, s. 500.
40. Suomi, II: 2, s 129.
41. Piper, ed. main. paik., s. 101-103.
42. Troels Lund, Dagligt Liv i Norden, 3 osa, s. 39.
43. Nämä y.m. Brennerin piirrokset säilytetään kuninkaallisessa kirjastossa Tukholmassa.
44. Esitys siitä perustuu E. Aspelinin kirjoituksiin Ett löregifvet porträtt af Birger Jarl, I ja II, FM, 1895, s. 17, 71.
45. FM, 1895, s. 72 ja Tiedeseuran Bidrag-serja 29, s. 98-10 1. — Hakoinen joutui Anrepin mukaan (Ättartaflor, 3, s. 297, ja 4, s. 269) Uggla suvulle v. 1615. Lauri Torsteninpoika kuului muuten Ram sukuun.
46. Anrep mainitsee; ks. Attartailor.
47. SMy:n pöytäk., J, v 1870- 75, s 352.

XII. Hämeen linnan ikä vertailevan rakennus- ja linnatutkimuksen kannalta.

1. Ks. esim. Topelius, Finl. framst. i teckningar, s. 50, 218 ja G. Rein , Finl. hist., 1, s. 118.
2. Suomen historia, 1881, s. 38.
3. SMy:n aik, XII, s. XXX.
4. Hämeen linna, sen vaiheet ja sen rakennukset, Kaikuja Hämeestä, VI, 1901; Die Burg Tavastehus, ihre Entwickelung und ihr Alter (SMy:n aik. , XXI: 4), ilmestynyt samana vuonna mutta osaksi uudestaan laitettuna.
5. Suomen keskiaikaiset mäkilinnat, 1914, s. 288, 289.
6. Sama teos, s. 166.
7. K. von Löwis of Menar, Ausgrabung d. Deutschord. komt. Pernau, Riga-Silz. ber., 1896, s. 145.
8. O. Piper, Burgenkunde, s. 88.
9. Rinne ei anna puheenaoleville tyylipiirteille ajanmäärääjinä vähääkään merkitystä. Hän väittää niiden olevan «sitä laatua, että niille voidaan vastineita osottaa hyvinkin eri ajoilta, vieläpä keskiajan lopultakin» (Mäkilinnat, s. 281 seur.) Tällainen kriitillisyys tuntuu merkilliseltä hänen omiin iänmääräyksiinsä verrattuna. Niinpä on hän katsonut voivansa lukea Hakoisten hatarat muurinjätteet 1200-luvun aikaisemmalle osalle, ollen niissä näkevinään romaanilaistyylin vaikutusta (Mäkilinnat, s. 226 seur.; s. 148 ja kuv. 131). Tiilimateriaalia luokittelee hän ihan neljännesvuosisadoin (s. 220-221) sekä linnain kuivia ja vesihautoja niinikään (s. 229). Vieläpä määrittelee hän neljännesvuosisadoissa arkeologisia löytöjäkin (s. 222), mihin muut harvoin pystyvät.
   Saakoon tässä vastapainoksi sijansa se lausunto, jonka sellainen linnaintuntija kuin Steinbrecht Hämeen linnan tyylimuodoista ja näiden iästä on antanut Hän kirjoitti lähetettyäni hänelle julkaisuni «Die Burg Tavastehus» m.m. seuraavaa:
   (Käännös)
   Kuninkaallinen linnarakennuksen hallitus.
   Marienburg W/Pr, 26 p. elok. 1902.
   «Ulkoisia rakennusmuotoja arvostellessani sitovat minua tietysti jonkun verran ne kokemukset, joita olen saanut Saksan ja Preussin linnoista. Ollessani tilaisuudessa perehtymään Liivinmaan linnoihin, huomasin, että siellä muotokehitys on ollut, kumma kyllä, toisenlainen, ja lähemmin tutkiskellessa joutui siellä usein harhatielle. Minusta on välttämättä otettava tutkittavaksi ja vertailtavaksi etenkin Ruotsin senaikuiset rakennukset ja Suomen muutkin rakennusjäännökset, ennenkuin voi ottaa osaa keskusteluun. Sangen vaarallista yleensä on tehdä päätelmiä yksinäisten pyörö- tai suippokaaristen muotojen mukaan. Kokonaisenaan näyttää minusta Teidän ikämääräyksenne hieman varhaiselta Täkäläisissä rakennuksissa viittaisi esitetty suippokaaristen portaalien profileeraus ja muoto vain 13 vuosisadan lopulle. Kuitenkin on havaittu, että gootilaiset muodot Pohjanmeren saksalaisista kulttuuripesistä ovat ehtineet etäisimpiin idän kolonioihin ja seutuihin paljon varhaisemmin ja nopeammin kuin Itämeren etelärannikon saksalaisiin kolonioihin.»
   Steinbrecht.
10. Die Bau- und Kunstdenkmäler der Prov. West-Preussen, IX, s. 556.
11. A. Arbusow, Geschichte Liv-, Est- und Kurlands, 1908, s 36.
12. W. Neumann, Das mittelalterliche Riga, s. 45 seur.
13. K. von Löwisof Menar, Zur Baugeschichte der Komtureien in Kurl., Kuri Sitz. ber., 1895,. s. 35.
14. Sama kirjoittaja, Alt- und Neu-Dünamünde, Riga-Sitz. ber., 1894, s. 170174, ja 1890, s. 118 sekä 1901, s. 58 seur.
15. Pohjapiirros Pauluccin albumissa Riian kaupunginkirjastossa. — Ks. muuten H. Seuberlichin tiedonantoa, Riga-Sitz. ber., 1907, s. 13-14.
16. C. von Löwis of Menar, Die Cistercienserabtei Falkenau am Embach, Riga-Sitz. ber., 1893, s. 82-84.
17. Sama tekijä ja F. Bienemann, Führer durch d. Livl. Schweiz mit den Burgen Segewold usw., 2 painos. — Segewoldin konventtirakennuksen pohjapiirros ei täysin vastaa kaivauksissa paljastettuja perustuksia.
18. Pohjapiirros Ritarikunnan kirjastossa Riiassa ja Löwisin tiedonantoja.
19. K. von Löwis of Menar, Zur Baugesch. d. Kornt. in KurI., Kurl. Sitz. ber., 1895, s. 40 seur.
20. Sam. p., s. 43 seur.
21. Sam. p., s. 45 seur
22. Studien zur Gesch. d. Stadt Pernau, Silz. ber. der alt. forsch Ges. zu Pernau, IV, s. 17-18
23. Ausgrabung d. Deutschord. komt. Pernau, Riga-Sitz. ber. 1896, s. 141-149. — Rinne viittaa juuri tähän kirjoitukseen, mutta mainitsee Pernaun linnan rakennetun luultavasti 1200-luvun lopussa (Mäkil., s. 288).
24. Die Burg Adsel, Riga-Sitz. ber., 1911, s 436-443. — Rinne ilmoittaa, Löwisiin viitaten, linnan rakennetun vasta 1300:n vaiheilla
25. Ks. 19 muist.
26. H. Seuberlich, Das Schloss zu Arensburg, Jahrb. d. bild. Kunst in d. Ostseeprovinzen, 1907, s. 85 - 92. — Sama, Das bischöniche Schloss zu Arensburg, Riga-Sltz. ber., 1904, s. 9 - 16.
27. C. Stein brecht, Preussen zur Zeit der Landmeister, s. 106 seur.
28. Sam. p., s. 112 seur.
29. Sam. p., s. 54 seur.
30. Sam. p., s. 89 seur.
31. Führer durch d. Livl, Schweiz.
32. Steinbrecht, ed. main. p., s. 106 seur.
33. Rinne on eri kerrokseksi lukenut joko yhden ainoan maan-alaisen kellarin tai tuon vähäpäröisen ja myöhäisen välikerroksen. Täten hän saa pääkerroksen kolmanneksi kerrokseksi, nähden tässäkin seikassa yhtäläisyyttä Saksan ritarikunnan linnain kanssa (Mäkil. s. 283, 285).
34. Rinne vertaa Hämeen linnan «valtiosalia» ritarien kapittelisaliin ja näkee Hämeen voutilinnassa samaa huonejärjestystäkin kuin ritarikunnan linnoissa (Mäkil., s. 288). Nimen «valtiosali» johdosta ks. tämän teoksen 180-181 sivulle.
35. Näin on Rinne olettanut, osottamatta, kuinka typologinen kehitys tällöin olisi selitettävä tapahtuneen.
36. Sveriges medeltid, II, s. 217 seur. — Muistettava on samalla, että Suomi ja Liivinmaa 1200-luvun alkupuolella parinkymmenen vuoden kuluessa näkyvät kuuluneen samaan paavin legaattiprovinssiin (tri J. W. Ruuthin ystävällinen huomautus, ks. hänen kirj. Suomi ja paavilliset legaatit 1200-luvun alkupuolella, Hisl. aik:ssa v. 1909). Jo tällöin saattoi syntyä näiden molempain maiden välisiä suhteita m.m. rakennus-alalla.
37. Sama teos, II, s. 899. — Vrt. T. Hartman, Raseborgs slotts historia, s. II.
38. Sveriges historia frän äldsta tider till våra dagar, I (1871), s. 414.
39. W. Neumann, Grundriss einer Gesch. d. bild. Kunst in Liv-, Est - u. KurI., s. 7.
40. W. Neumann. Der Dom zu St. Marien in Riga, s. 15.
41. E. von Nottbeck und W. Neumann, Geschichte und Kunstdenkmäler der Stadt Reval, II, s. 35.
42. Löwisin mukaan, Kurl. Sitz. ber., 1895, s. 52.
43. Sam. p.
44. Steinbrecht, Preussen zur Zeit d. Landmeister, s. 129.
45. Stiernman, Höfdingaminne, II, s. 339.
46. Mäkilinnat, s. 289.
47. Mäkilinnat, s. 2g0.
48. MU, I, s. 100, 107. — Mustak., n:o 26.

XIII. Hämeen linnan puolustuslaitokset ja lisärakennukset uudella-ajalla.

1. Reuleaux, Die geschichtliche Entwickelung des Befestigungswesens, Sammlung Göschen.
2. Vrt. Jac. Ahrenberg, Det «runda tornet» i Viborg, Isblommor, 1901. — Arensburgissa Saarenmaalla lienee ollut kanuunarundeli jo 1500:n vaiheilla.
3. VA, 4143: 24.
4. VA, 4385: 21 seur. — Haapsalon linnan pohjapiirroksessa v:lta 1683 (Ritarikunnan kirjastossa Riiassa) mainitaan m.m. «nelikulmarundeli».
5. RundeleiIla on myös voitu tarkoittaa valleilla olevia puolipyöreitä kanuunavarustuksia eli pasteijeja, jopa vielä bastionejakin. Käkisalmen linnan tileissä käytetään rundeli- ja bastioninimitystä 1600-luvun lopulla aivan sekaisin (ks. AAF, II, 2, esim. sivuilla 93 ja 94 olevat alamuistutukset).
6. VA, 4392: 33.
7. VA, 4414: 20 seur.
8. Jac. Ahrenberg, Ur Abo slotts byggnadshistoria, s. 132.
9. Reuleaux, main. julkaisu, s. 15.
10. AAF, II, 2, s. 9.
11. Munthe, Fortifikationens historia, 1, s. 38.
12. VA, 4082:22 seur.
13. Vrt. Schroderuksen kartan kopiaa 24 p:ltä syysk. 1762 (jäljennös Kansallismuseossa).
14. VA, 3313:20 seur.
15. VA, 4414: 20 seur.
16. Ammondtin tiedetään tehneen myös yksityiskohtaiset piirrokset ja kustannus ehdotuksen Hämeen linnan linnoittamiseksi (X luvun 34:s muist.). Tämän teoksen III liitteessä jäljennetyt piirrokset ovat kuitenkin toisia, kuten jo päällekirjoituksista ja selityksistä ilmenee. On huomattava, että paaluaita ja iriisiläiset ratsastajat mainituissa piirroksissa ovat samoin esitetyt kuin eräässä toisessa samanaikaisessa piirroksessa (Situations Charta öfwer Slåttet och Tawastehuus, jälj. Kansallismuseossa). Vuonna 1731 laaditussa (Ammondtin) piirroksessa, joka näyttää, miten ulkovarustukset voitaisiin rakentaa (jäljennös Hämeenlinnassa kaupunginhistorian ainesten joukossa), on länsipuolinen vallihauta merkittynä samalla tavalla kuin III liitteessä. Varmaankaan tämä hauta ei olisi tullut piirrokseen mukaan, ellei sitä olisi ennestään ollut olemassa.
17. Hist. Ark., XVIII, s. 250.
18. Anrep, Svenska Adelns Ättaryaflor.
19. Reuleux, main. julkaisu, s. 38 ja seur.
20. Leinb. Bidr ., II, s. 130.
21. De Tavastia, II, s. 9.
22. Jäljenn etty ennen mainitussa Hagmanin julkai sussa.
23. Die Burg Tavastehus, SM y:n aik., XXI, n:o kuva 19.

XIV. Hämeen linnan aseet ja muu kalusto.

1. Henrik Lättiläinen, Pabstin käännös, esim. s. 304.
2. VA,4155: 5. — Vrt. H. HiIdebrand, Sveriges medeltid, II, s. 900 (en armbors tvinda och 3 vippar, härmed menas blidor).
3. C. A. C. Lewenhaupt, Eldhandvapnens utveckling, s. 11.
4. Arv. Handl., VIII, s. 216.
5. Arv. Hand., IX, s, 101
6. Arv. Hand., VI, s. 215.
7. M. Jähns, Handbuch einer Geschichte des Krigswesens; Demmin, Die Kriegswaiien; Hildebrand, Sveriges Medeltid; W. Gohlke, Geschichte der gesamten Feuerwaiien (Samml. Göschen); Lewenhaupt, ed. main. teos, y. m.
8. Danmarks Riges Hist., II, s. 709.
9. Waaranen Urk., I, s. 311.
10. Arv. Hand., VIII, s. 134.
11. VA, 3850: 46-47, 3868: 60, 3825: 10.
12. Ks. Sveriges medeltid, II, s. 842.
13. Ks. Sveriges medeltid, II, s. 844.
14. VA, 3795: 1.
15. Hist. Ark., XVIII, s. 291.
16. Svenska Generalstaben, Sveriges Krig 1808—09, II, s. 125.
17. Beskriiring öfver Finska kriget, s. 11.
18. Finska armeens och Finlands krigshistoria, Il, s. 43.
19. Olivat yleensä noin 20 kg painoisia, 3 m mittaisia, pukkitelineeIle asetettavia, pyörillä liikkuvia (pukkeja mainitaan esim 1556, pyöräkoukkuja 1552).
20. Finska armeens och FinIands krigshistoria , Il, s. 43.
21. VA, 4130: 44.
22. VA, 3797:3.
23. VR, 3671: 68.

XV. Hämeen linnan asukkaista ja oloista.

1. Historia om de nordiska folken, II, s. 90, 91.
2. Arv. Handl., V, s. 85 seur.
3. Arv. Handl., IX, s. 20 seur. — Ks. K. Grotenfelt, Suomen historia usko puhd. aikakaudella, s. 72, alamuist.
4. Arv. Handl., V, s. 372.r.
5. Grönbl. Källor, s. 441.
6. VA, 3709: 19 ja 3869: 1.
7. C. Steinbrecht, Preussen zur Zeit der Landmeister, s. 106 seur.
8. H. Hildebrand, Sven. medelt., II, s. 818.
9. Arv. Hanld., VI, s. 215.
10. Arv. Hanld., I, s. 180.
11. M. G. Schybergson, Finl. hist., 1 painos, s. 302.
12. VA, 4153.
13. Hildebrand, Sveriges medeltid, II, s. 265.
14. VA, 3742: 9.
15. VA, 3869: 1.
16. VA, 3709: 19.
17. VA, 3990: 2 seur. , 3991: 23.
18. VA, 3741: 19.
19. VA, 4099: 19, 20.
20. VA, 4130: 64.
21. VA, 4298: 3, 31 y.m.
22. O. A. Forsström, Keskiajan hist., s. 479
23. VA, 3797: 5 seur.
24. Vaaranen, Urk., IV, s. 242, 243.
25. Schybergson, Finl. hist., I, s. 444, 447.
26. Leinb. Bidr., II, s. 129..- Schybergson, Finl. hist., II, 167.
27. Viim. main. teos, s. 239.
28. VA, 3694: 32 seur.
29. VA, 3990: 9.
30. VA, 4082: 44.
31. VA, 4130: 70.
32. Grönbl. Källor, s. 581.
33. K. E. F. Ignatius, Tavastehus slotts öfvergång år 1742, Hist. Ark., XVIII, s. 250.
34. De Tavastia, II, s. 8.
35. Leinb., Bidr., II, s. 129.
36. Sama julkaisu, IV, s. 92.
37. Sama julkaisu, IV, s. 112. — Sv. Generalstaben, Sveriges krig åren 1808-09, f, s. 294.
38. K. O. Lindeqvist, Hämeen linnan oloista sotavuosina 1808-09, s. 5, Hämeenl. lys. vuosikert. 1902.