Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kaupunginvankiloiden lakkauttamisesta
1975 II vp n:o 27.
Kaupunginvankiloiden lakkauttaminen on osa lainsäädäntöuudistuksesta, jonka tarkoituksena on niin sanottujen vanhojen kaupunkien erityisrasitusten poistaminen. Hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen mukaan lakkaa ennen vuotta 1959 perustetuille kaupungeille kuuluva velvollisuus rakentaa ja pitää kunnossa kaupunginvankila sekä huolehtia siinä säilytettävien henkilöiden vartioinnista ja ylläpidosta taikka suorittaa sen sijasta valtiolle vuotuinen maksu. Esitys vastaa 4 päivänä toukokuuta 1973 eduskunnalle annettua hallituksen esitystä laiksi kaupunginvankiloiden lakkauttamisesta (n:o 79/1973 vp.), jonka käsittely eduskunnassa on edustajanvaalien johdosta rauennut.
Vanhojen kaupunkien velvollisuus pitää kaupunginvankilaa perustuu säännöksiin, joista vanhimmat on annettu jo keskiajalla, ja kaupunkien perustamiskirjoissa oleviin määräyksiin. Vuoden 1734 lain rakennuskaaressa säädettiin velvollisuus pitää vankihuoneita myös käräjäkunnissa. Tämä käräjäkunnan asukkaille kuulunut velvollisuus lakkasi vuonna 1927. Maalaiskunnille ja kauppaloille eikä myöskään vuoden 1959 jälkeen perustetuille niin sanotuille uusille kaupungeille ei siis enää aiheudu tutkintavankien säilyttämisestä kustannuksia.
Edellä mainituista kustannuksista vastaa myös useissa vanhoissa kaupungeissa miltei kokonaan valtio. Ne kaupungit, joissa on lääninvankila, on vapautettu kaupunginvankilan pitämisestä joko kertakaikkista tai jatkuvaa vuosittaista korvausta vastaan. Vuotuisilla korvauksilla ei rahan arvon alentumisen vuoksi ole enää mitään merkitystä valtion tai kaupunkien taloudelle. Eräät pienet kaupungit on vapautettu myös korvauksen suorittamisesta.
Tutkintavankien säilyttäminen on siis järjestetty eri tavalla eri kunnissa. Eroavuutta ei ole ainoastaan eri kuntamuotoihin kuuluvien kuntien välillä, vaan myös vanhojen kaupunkien kesken. Ennen poliisitoimen siirtymistä vanhoilta kaupungeilta valtion tehtäväksi oli niillä velvollisuus huolehtia sekä tutkintavankien että pidätettyjen säilyttämisestä sekä vastata kaikista siitä johtuvista kustannuksista. Poliisitoimen siirtyessä valtiolle jäi tutkintavankien säilyttäminen ennalleen, mutta pidätetyistä huolehtiminen siirtyi poliisin mukana valtiolle.
Kaupunginvankilaa piti tai sen sijasta korvausta suoritti vuonna 1973 vain 16 vanhaa kaupunkia. Sanottu erityisrasitus koskee vain noin puolta vanhoista kaupungeista.
Rikosoikeudenkäynti ja rangaistusten täytäntöönpano, joita vangitseminen ja pidättäminen edeltävät, kuuluvat valtion tehtäviin. Tämän vuoksi on jo periaatteellisista syistä välttämätöntä, että valtio yksin huolehtii tutkintavankien ja pidätettyjen säilyttämisestä. Samalla lakkaa sanottu vanhojen kaupunkien erityisrasitus. Kaupunginvankiloiden lakkaamisen yhteydessä rangaistusten täytäntöönpanosta annetun asetuksen 2 luvun 20 § jää merkityksettömäksi. Se ehdotetaan tässä yhteydessä kumottavaksi.
Eräissä tapauksissa voi olla tarpeen saada kaupunginvankiloiden nykyiset tilat valtion käyttöön vankien säilyttämistä varten. Tilojen luovuttamisesta on tarkoituksenmukaista sopia kussakin tapauksessa erikseen valtion ja kaupungin välillä. Tämän vuoksi ei kaupungeille ole laissa säädettävä velvollisuutta luovuttaa näitä tiloja.
Vuonna 1973 oli kaupunkien palveluksessa 30 kaupunginvankilan päätoimista vakinaista viranhaltijaa. On tarkoituksenmukaista, että nämä henkilöt siirretään suostumuksensa mukaisesti vastaaviin, ensisijaisesti poliisitoimen tai vankeinhoidon tehtäviin valtion palveluksessa. Heihin ehdotetaan sovellettavaksi vastaavia säännöksiä kuin valtion palvelukseen siirrettäviin maistraattien, järjestysoikeuksien ja kaupunkien ulosottotoimen henkilöstöön. Muun muassa heidän palkkausetujaan ei saa järjestelyn yhteydessä vähentää.
Vuonna 1973 aiheutui vanhoille kaupungeille menoja kaupunginvankiloiden ylläpidosta tai sen sijasta suoritetuista korvauksista 1 165 000 markkaa. Kaupunginvankiloiden lakkauttamisesta aiheutuisi valtiolle vastaava meno. Kun vanhojen kaupunkien erityisrasitusten poistaminen yhdellä kertaa merkitsisi valtiolle huomattavaa rasitusta, hallitus ehdottaa kustannusten siirtymisen tasaamista siten, että kaupungit suorittavat kymmenen vuoden aikana valtiolle vuosittain alenevan korvauksen. Tästä on annettu erikseen esitys eduskunnalle.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Laki kaupunginvankiloiden lakkauttamisesta.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §. Kaupungille kuuluva velvollisuus rakentaa kaupunginvankila sekä kunnossapitää sitä ja huolehtia siinä säilytettävien vangittujen henkilöiden vartioinnista ja ylläpidosta taikka suorittaa valtiolle sen sijasta vuotuinen rahamäärä lakkaa tämän lain voimaantulosta lukien.
2 §. Tämä laki tulee voimaan .. päivänä .....kuuta 19... Sillä kumotaan rangaistusten täytäntöönpanosta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun asetuksen 2 luvun 20 § ja muutkin tämän lain kanssa ristiriidassa olevat säännökset.
3 §. Kunnan palveluksessa oleva kaupunginvankilan päätoiminen vakinainen viranhaltija, jos hän siihen suostuu, siirretään, nimitetään tai otetaan hänelle soveltuvaan valtion virkaan tai toimeen taikka ylimääräiseen toimeen sitä haettavaksi julistamatta. Valtion virkaan, toimeen tai ylimääräiseen toimeen siirrettävään, nimitettävään tai otettavaan henkilöön on sovellettava vastaavasti, mitä maistraattien, järjestysoikeuksien ja kaupunkien ulosottolaitoksen siirtämisestä valtion haltuun annetussa laissa (../..) on säädetty.
Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 1975.
Tasavallan Presidentti URHO KEKKONEN
Sisäasiainministeri Heikki Koski