Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kunnan oikeudesta käyttää kunnanvaakunaa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kunnan oikeudesta käyttää kunnanvaakunaa.[muokkaa]

1949 vuoden valtiopäivät N:o 3.

Kaupungeille ja kauppaloille on valtiovalta vahvistanut vaakunat tavanomaisen oikeuden nojalla, viime aikoina asetuksen muodossa. Maalaiskunnille ei niitä sensijaan ole voitu säännösten puuttuessa vahvistaa. Kotiseudullisen harrastuksen elpyminen maaseudulla samoinkuin eräät käytännöllisluontoiset kunnallishallinnon tarpeet vaativat kuitenkin, että myös maalaiskunnille on varattava mahdollisuus oman virallisen tunnuksen saamiseen. Kunnallisen toiminnan merkityksen lisääntyessä on hyödyllistä, että kunta voi ottaa käytäntöön koko kuntaa ilmentävän virallisen tunnuksen, jota voidaan käyttää eri yhteyksissä. Se voi myös olla omiaan korostamaan kunnallishallinnon yleistä arvoa ja merkitystä. Toisaalta on pidettävä tärkeänä, että tuollaiset vaakunat kaikin puolin vastaavat yleisiä heraldisia vaatimuksia. Vaakunoita koskevan vahvistamisjärjestyksen tulee olla kaikille kuntamuodoille sama. Senvuoksi on maalaiskuntia, kaupunkeja ja kauppaloita koskevat säännökset annettava yhtenäisessä lainsäädännössä. Maalaiskuntain Liitto ja Finlands Svenska Landskommuners Förbund ovatkin valtioneuvostolle osoittamissaan kirjelmissä anoneet asian lainsäädännöllistä järjestämistä. Valtioneuvoston asettama komitea on tutkinut kysymystä ja vahvistanut ehdotuksen asiassa. [Vaakunakomitean mietintö 1936 n:o 13 käsittelee Suomen vaakunaa, mutta siinä on myös ehdotus, että lailla määrättäisiin viranomainen, joka antaa asiantuntijalausuntoja heraldisista kysymyksistä.]

Lakiehdotuksen mukaan kunnallisvaltuuston asiana on päättää kunnanvaakunan hyväksymisestä. Valtuuston päätös on alistettava sisäasiainministeriön vahvistettavaksi. Muuta kuin vahvistettua kunnanvaakunaa kunta ei saa käyttää. Tarkemmat määräykset asiasta olisi annettava asetuksella, josta liitteenä seuraa luonnos.

Edellä lausutun nojalla annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki kunnan oikeudesta käyttää kunnanvaakunaa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §. Kunnalla on oikeus käyttää kunnanvaakunaa, jonka kunnallisvaltuusto hyväksyy. Valtuuston päätös on alistettava sisäasiainministeriön vahvistettavaksi.

2 §. Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

3 §. Tämä laki tulee voimaan __ päivänä ______kuuta 194_.

Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1948.

Tasavallan Presidentti J. K. PAASIKIVI.

Sisäasiainministeri A. Simonen.

Asetus kunnan oikeudesta käyttää kunnanvaakunaa.

Annettu Helsingissä __ päivänä ______kuuta 194_.

Sisäasiainministerin esittelystä säädetään kunnan oikeudesta käyttää kunnanvaakunaa __ päivänä ______kuuta 194_ annetun lain (___/4_) 2 §:n nojalla:

1 §. Kunnalla on oikeus käyttää kunnanvaakunaa, joka on vahvistettu tässä asetuksessa säädetyssä järjestyksessä.

2 §. Kunnanvaakunan tulee olla laadittu yleisiä heraldisia sääntöjä noudattaen.

3 §. Kunnallisvaltuuston päätös, jolla kunnanvaakuna vaakunanselityksineen on hyväksytty, on kunnallislaissa (642/48) säädetyssä järjestyksessä alistettava sisäasiainministeriön vahvistettavaksi.

Sisäasiainministeriön tulee ennen asian ratkaisemista hankkia valtionarkiston lausunto.

4 §. Kunnan tulee alistaessaan vaakunan hyväksymistä koskevan päätöksen vahvistettavaksi, liittää mukaan vaakunankuva ja vaakunaselitys kolmin kappalein, joista vahvistamisen tapahduttua yksi kappale jää sisäasiainministeriöön, toinen valtionarkistoon ja kolmas palautetaan kunnalle. Kaikki kappaleet on varustettava vahvistusmerkinnällä.

5 §. Kaupungilla ja kauppalalla on oikeus edelleen käyttää valtiovallan aikaisemmin vahvistamaa tahi vanhastaan käytettyä vaakunaa.

6 §. Kunnanvaakunasta on, olkoonpa se lipussa, rakennuksessa, sinetissä tahi muualla, käytettävä koko vaakunankuvaa tai pelkästään tunnuskuvaa.

7 §. Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä ______kuuta 194_.

Tasavallan Presidentti

Sisäasiainministeri

Laki- ja talousvaliokunnan mietintö N:o 1 hallituksen esityksen johdosta laiksi kunnan oikeudesta käyttää kunnanvaakunaa.[muokkaa]

1949 Vp. - V. M. - Esitys N:o 3.

Eduskunta on päätöspöytäkirjanottein kuluvan helmikuun 4 päivältä lähettänyt laki- ja talousvaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen edellä mainitun esityksen n:o 3 laiksi kunnan oikeudesta käyttää kunnanvaakunaa. Valiokunta on käsitellyt asian ja kuullut siinä asiantuntijoina fil. maisteri Aarne Eskolaa Maalaiskuntien Liitosta ja varatuomari Gustav Grönlundia Svenska Landskommunernas Förbundista.

Valiokunta ilmoittaa pitävänsä esitykseen sisältyvää lakiehdotusta tarpeellisena ja, siihen nähden että valiokunnan saamien tietojen mukaan useissa maalaiskunnissa jo on ryhdytty valmisteleviin toimenpiteisiin kunnanvaakunan hyväksymiseksi ja käytäntöönottamiseksi, myöskin ajankohtaisena.

Valiokunta on sen vuoksi, esityksen perusteluihin yhtyen, asettunut puoltamaan sanotun lakiehdotuksen hyväksymistä. Lain nimike, joka valiokunnan mielestä on tarpeettoman pitkä, ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi lyhyempään muotoon.

Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kysymyksessä olevan lain 2 §:n nojalla annettavaan asetukseen olisi syytä sisällyttää erityinen säännös siitä, että kunnan hallituksen on valvottava kunnanvaakunan käyttöä.

Edellä lausutun perusteella valiokunta kunnioittaen ehdottaa,

että Eduskunta hyväksyisi hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen näin kuuluvana:

Laki kunnanvaakunasta.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1, 2 ja 3 §. (Kuten hallituksen esityksessä.)

Helsingissä 24 päivänä helmikuuta 1949.

Asian käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Tuurna, varapuheenjohtaja Luukka, varsinaiset jäsenet Kleemola, E. Koivisto, Kuittinen, Kullberg, Kulovaara, Laitinen, Lappi-Seppälä, Murto, Salo, Sormunen ja Tauriainen sekä varajäsenet Koskinen ja Ryhtä.

Suuren valiokunnan mietintö N:o 19 hallituksen esityksen johdosta laiksi kunnan oikeudesta käyttää kunnanvaakunaa.[muokkaa]

1949 Vp. - S. V. M. - Esitys N:o 3.

Suuri valiokunta on, käsiteltyään yllämainitun asian, päättänyt yhtyä kannattamaan lakiehdotusta laki- ja talousvaliokunnan mietinnössä n:o 1 ehdotetuin muutoksin ja ehdottaa siis kunnioittaen,

että Eduskunta hyväksyisi lakiehdotuksen laki- ja talousvaliokunnan ehdotuksen mukaisena.

Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 1949.

Suuren valiokunnan mietintö N:o 19a hallituksen esityksen johdosta laiksi kunnan oikeudesta käyttää kunnanvaakunaa.[muokkaa]

1949 Vp. - S. V. M. - Esitys N:o 3.

Asian toisessa käsittelyssä on Eduskunta hyväksynyt lakiehdotuksen muuten suuren valiokunnan ehdotuksen mukaisesti, paitsi että lakiehdotuksen 1 §:ään on lisätty näin kuuluva toinen momentti:

"Kaupungilla ja kauppalalla on oikeus edelleen käyttää valtiovallan aikaisemmin vahvistamaa tahi vanhastaan käytettyä vaakunaa."

Kun asia tämän johdosta on uudestaan ollut suuren valiokunan käsiteltävänä, on suuri valiokunta päättänyt

yhtyä Eduskunnan asiassa tekemiin päätöksiin.

Helsingissä 16 päivänä maaliskuuta 1949.

Eduskunnan vastaus Hallituksen esitykseen laiksi kunnan oikeudesta käyttää kunnanvaakunaa.[muokkaa]

1949 Vp. - Edusk. vast. - Esitys N:o 3.

Eduskunnalle on annettu Hallituksen esitys N:o 3 laiksi kunnan oikeudesta käyttää kunnanvaakunaa, ja Laki- ja talousvaliokunta on asiasta antanut mietintönsä N:o 1.

Eduskunta huomauttaa, että lain 2 §:n nojalla annettavaan asetukseen olisi sisällytettävä säännös siitä, että kunnallishallituksen on valvottava kunnanvaakunan käyttöä.

Eduskunta on hyväksynyt seuraavan lain:

Laki kunnanvaakunasta.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §. Kunnalla on oikeus käyttää kunnanvaakunaa, jonka kunnallisvaltuusto hyväksyy. Valtuuston päätös on alistettava sisäasiainministeriön vahvistettavaksi.

Kaupungilla ja kauppalalla on oikeus edelleen käyttää valtiovallan aikaisemmin vahvistamaa tahi vanhastaan käytettyä vaakunaa.

2 §. Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

3 §. Tämä laki tulee voimaan .. päivänä ........kuuta 194..

Helsingissä 22 päivänä maaliskuuta 1949.

Katso myös[muokkaa]