Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi puolukkain maastaviennistä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1934 vuoden valtiopäivät N:o 51.


Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi puolukkain maastaviennistä.


Yli puolen vuosisadan ajan on puolukkaa viety Suomesta ulkomaille, etupäässä Saksaan. Sen vientimäärä on vuosittain suuresti vaihdellut riippuen sadon runsaudesta ja puolukan laadusta. Tilaston mukaan on vienti kuuden viime vuoden aikana ollut määrältään ja arvoltaan seuraavan suuruinen:

v. 1928   3,377,811 kg., arvo Smk. 17,566,470:—
v. 1929   4,719,966 kg., arvo Smk. 14,826,260:—
v. 1930   1,158,230 kg., arvo Smk.   3,382,680:—
v. 1931   2,657,271 kg., arvo Smk.   6,851,813:—
v. 1932   3,972,137 kg., arvo Smk. 10,544,470:—
v. 1933   4,361,952 kg., arvo Smk. 10,652,670:—

Vuoden 1933 vienti jakaantui eri maihin seuraavasti: Saksaan 3,959,440 kg., arvo 9,731,060 mk., Ruotsiin 227,013 kg., arvo 510,455 mk., Tanskaan 81,581 kg., arvo 185,856 mk., Hollantiin 66,610 kg., arvo 150,000 mk. ja Norjaan 26,730 kg., arvo 73,553 mk. Aivan pieniä eriä lähetettiin sanotun vuoden aikana vielä Englantiin, Venäjälle, Marokkoon ja Yhdysvaltoihin.

Viedyn tavaran laatu on kaiken aikaa ollut sangen vaihtelevaa. Kun ei ole ollut olemassa mitään ehdottomasti noudatettavia laatunormeja, joihin kaupanteossa olisi voitu nojata, on kukin voinut viedä maasta sellaista tavaraa kuin on halunnut. Hyvän puolukan ohella on siten viety paljon epäkypsää ja epäpuhdasta tavaraa, joka on pilannut puolukkamme mainetta kokonaisuudessaan ja johtanut suuriin hinnanalennuksiin ulkomailla. Tämä asiaintila on jokaisena laivauskautena johtanut suuriin erimielisyyksiin viejäin ja ulkomaisten ostajain välillä, ja nämä erimielisyydet on tavallisesti kuitattu viejän vahingoksi, koska hänellä ei yleensä ole ollut mahdollisuutta puolustaa etuaan ulkomaista ostajaa vastaan.

Aikaisempina vuosina koetettiin vientipuolukan laatua saada parannetuksi yksityisesti järjestetyn, vapaaehtoisen vientitarkastuksen avulla. Tämä tarkastus ei kuitenkaan saavuttanut sanottavaa merkitystä, ensiksikään vapaaehtoisuutensa vuoksi ja toiseksi senvuoksi, että tarkastusta tässä muodossaan oli vaikeata saada eri paikkakunnilla yhtenäisten perusteiden mukaan suoritetuksi. Yksityisesti järjestettynä ei tarkastustoiminnan takana liioin ollut tarvittavaa auktoriteettia. Näistä syistä tarkastuksesta tässä muodossa pian luovuttiin.

Epäkohdat puolukan viennissä ovat kuitenkin edelleen jatkuneet, jopa pahentuneet. Niinpä oli maasta viedyn puolukan laatu viimeksi kuluneena laivauskautena aivan erityisen epätasaista ja epätyydyttävää. Melkoinen osa viedystä sadosta oli huolimattomasti puhdistettua raakiloista ja roskista. Levittivätpä jotkut viejät aivan kuin uhmaten maaseudulle sellaista käsitystä, että puolukoita voidaan poimia raakiloina, koska ne muka kypsyvät yhtä hyvin matkallakin. Tällaista opetusta seuraten poimi maaseudun väestö kypsymätöntä puolukkaa, joka lähetettiin lisäksi puhdistamattomana Saksaan.

Vaikka oli täysin selvää, että tällaisen puolukan saapuminen Saksan markkinoille tulisi pilaamaan suomalaisen puolukan maineen ja hinnan koko laivauskaudeksi, ei sen vientiä voitu estää, kun ei ollut sellaista lakia, johon kielto olisi voinut nojata. Seuraukset tulivat pian näkyviin. Suurin osa ensimmäisistä, myyntitiliin tapahtuneista laivauksista jäi myymättömänä varastoihin Saksassa ja näitä puolukoita on siellä senjälkeen myyty 60–70 Suomen pennistä kilolta. Myöhemmätkään suuret puolukkalähetykset eivät enää saavuttaneet normaalihintoja, kun suomalaisen puolukan maine kerran oli tullut pilatuksi.

Kun tällaiset kosketellut räikeät epäkohdat puolukan viennissämme suuresti vähentävät maasta viedyn puolukkasatomme arvoa ja jatkuessaan vähitellen johtavat koko tämän viennin sekasorron tilaan, esitti Suomen Vientiyhdistys vuoden 1933 lopulla valtioneuvostolle, että ryhdyttäisiin viipymättä toimenpiteisiin mainittujen epäkohtien poistamiseksi. Vientiyhdistys suorittamiensa tutkimusten perusteella ilmoitti omasta puolestaan tulleensa siihen tulokseen, että vientipuolukkamme laatu on parannettavissa ja puolukkakauppamme saatavissa järjestykseen vain yhtenäisen, pakollisen, virallisen vientitarkastuksen avulla.

Hallitus on asiaan perehdyttyään katsonut välttämättömäksi, että ryhdytään tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta puolukanvientimme jatkaminen tyydyttävillä hinnoilla voitaisiin turvata. Pakollinen vientitarkastus lienee silloin ainoa keino tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi. Periaatteelliselta kannalta ei tarkastusta vastaan voitane tehdä asiallista muistutusta, koska tarkastus tässä tapauksessa on pidettävä yhtä oikeutettuna kuin eräiden muidenkin tuotteiden, esim. voin, juuston, kananmunien ja jäkälän maasta viemisessä.

Myöskään teknilliset seikat eivät aseta esteitä puolukan vientitarkastuksen toimeenpanemiselle, koska tarkastuksen suorittaminen voisi tapahtua verrattain yksinkertaisella tavalla. Tarkastuksessa olisi vain silmämääräisesti todettava, että puolukka on tarpeeksi kypsää, että se on puhdasta ja vapaata asiaankuulumattomista lisäaineista, kuten mullasta, puun oksista, havuneulasista y. m. s., että laatikot ovat asetuksen mukaiset ja että ne painonsa puolesta täyttävät säädetyt vaatimukset. Huomattava on myöskin, että puolukan vientikausi on lyhyt, kestäen vain 1–1½ kuukautta vuosittain. Täksi ajaksi lienee tarkastustoimintaa varten helposti saatavissa päteviä henkilöitä. Tarkastuksesta aiheutuvat kulut voitaisiin pääasiallisesti tai kokonaan periä puolukan viejiltä, joille tarkastuksesta koituisi suoranaista hyötyä.

Virallisen tarkastuksen ulottamista vientipuolukkaan puoltaa myöskin se myönteinen kokemus, joka on saatu 3 vuotta voimassa olleesta jäkälän virallisesta vientitarkastuksesta. Huomattava on lisäksi, että puolukan vienti on virallisen tarkastuksen alainen myöskin eräissä muissa, sen vientiä harjoittavissa maissa kuten Virossa ja Latviassa.

Puolukan vientitarkastuksen toimeenpanoviranomaiseksi sopii hallituksen käsityksen mukaan parhaiten metsähallitus, joka jo 3 vuoden ajan on menestyksellä huolehtinut jäkälän vientitarkastuksesta ja siten saavuttanut kokemusta, joka, mitä tarkastuksen teknilliseen järjestelyyn tulee, pääasiallisesti sellaisenaan pohjaksi myöskin puolukan tarkastukselle.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:


Katso myös[muokkaa]