Ihmisen sydän - Herran Temppeli eli Perkeleen asunto/Kappale 6
| Viides kuwa | Kuudes kuwa. Ihmisen sydän - Herran Temppeli eli Perkeleen asunto Kirjoittanut Johannes Gossner |
Seitsemäs kuwa |
Kaswoissa, jotka tässä näemme, on toinen silmä suljettuna ja toinen katseleepi huolettomasti ympärillensä. Sydämessä owat Jesuksen kärsimisen kuwaukset wähentyneet; armon lempeä tähti loistaa himmeästi ja rakkauden liekki on sammunut. Kun hengellinen ihminen tulee wälinpitämättömäksi ja uneliaaksi, hitaaksi ja huolimattomaksi rukoilemaan ja walwomaan ja houkuteltuna maailman saastaiselta ilolta, etsii turhia huwituksia ja kunniaa ja on tyytywäinen lihallisissa himoissa, kun hän jo luonnollisesta syntymästä asti on taipuwainen syntiin ja halajawa ajallista woittoa, aina wähemmin ja wähemmin muistaa Wapahtajaansa ja hänen ristiänsä ja kun hän näin wähitellen unohtaa uskon alkajan ja päättäjän ja poistaa tyköänsä Hänen kuwansa, niin se palawa kiiwaus sammuu, se tarittu armo häwiää, usko heikkonee ja kuolee, rakkaus kylmenee ja yö tunkeutuu sydämeen, joka jäähtyy ja tulee epäilewäksi, kylmäksi, araksi ja huolimattomaksi, ja mitä sitte tapahtuu? Maailma, jota kuwaa mies paljaan lyövän miekan kanssa, pääsee hänen sydämeensä, sillä nyt hänellä ei enää ole uskon woimaa, ei loistawaa waloa, ei kaikkiwoittawaa rakkautta. Hän pelkää maailman uhkauksia, antaa wietellä itsensä sen kiusauksiin ja rakastaa enemmän maailmaa kuin Jumalaa.
Tässä tilassa tulee perkele niiden häijyin eläwäin, kuolettawain ja tahallisten syntien kanssa takaisin ja anastaa sydämen. Tämä käy sitä huokeammasti, kun sydämessä ei enää ole wartijaa eikä wastusta; ihminen on kylmä ja huolimatoin rukouksessa, eikä pakene syntiä, waan heittää itsensä tahallansa waaraan. Enkeli eli Kristuksen armo kyllä pyytää karkoittaa sen ruman wihollisen, mutta koska ihminen itse on hänelle awannut owen, eikä käytä Jumalan sanaa aseeksensa, ei walwo eikä rukoile, ei nöyryydellä wastaan ota, eikä uskollisesti säilytä sitä tarittua armoa, niin hänen sydämeensä palajaa synti ja synnin kanssa perkele.
Tässä toteutuu Kristuksen waroitus: "walwokaat ja rukoilkaat, ett'ette kiusaukseen lankeisi. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko". Math. 26: 41. Rukoilkaat lakkaamatta! Rukous on hengellisen elämän sielu, jos siis rukoilemasta lakataan, lakkaa myös kaikki hywyys: Missä sitä ei ole, siinä owat kaikki hywät työt unhotetut. Näin on myös laita meidän kanssamme, jos emme walwo, waan makaamme. Surutoin ja wartioitsematoin sydän on walmis wastaanottamaan kaiken kaltaiset wiholliset ja synnit. Sentähden, o ihminen! älä anna sen uskollisen wartijan, rukouksen, nukahtaa, waan luo silmäsi räpähyttämättä Jesuksen ristiä kohden, että häwitys ei pääsisi Jumalalle pyhitettyyn asuntoon ja turmelisi sitä: sillä jos se sinne pääsee, niin hän, jonka wallassa elämä ja kuolema on, turmelee sinun. "Olkaat raittiit, walwokaat; sillä teidän wihollisenne perkele käy ympäri, niinkuin kiljuwa jalopeura, ja etsii kenen hän nielisi. Sitä te seisokaat wastaan, wahwat uskossa". 1 Piet. 5: 8, 9. Joka seisoo, katsokoon ettei hän lankee. Ja "viimein, rakkaat weljeni, olkaat wäkewät Herrassa ja hänen wäkewyytensä woimassa. Pukekaat päällenne kaikki Jumalan sota-aseet, että te perkeleen kawalia päällekarkaamisia woisitte seisoa wastaan. Sillä ei meillä ole sota lihaa ja werta wastaan, waan pääruhtinoita ja waltoja wastaan, maailman herroja wastaan, jotka tämän maailman pimeydessä wallitsewat, pahoja henkiä wastaan taiwaan alla". Ef. 6: 10-12. Uskon pitää meissä aina olla eläwän ja rakkauden palawan, ja niin ne owatkin, jos pakenemme maailmaa ja sen yllytyksiä, lukitsemme sydämemme owen kaikilta synnin houkutuksilta pidämme rukouksessa kanssakäymistä Jumalan kanssa, ottaen tarkan waarin Jumalan armon waikutuksista ja Pyhän Hengen waroituksista ja niin muodoin elämme ja olemme hänessä. Muutoin uskon woima, walo ja elo häwiää, rakkaus sammuu, kun rakkauden perustus, ristiinnaulittu Jesus, on sydämestämme karkoitettu.
Rukous. Herra Jumalani, Sinä, joka koettelet sydämet ja otat sieluista waarin, tunnet ja tutkit minun. Sinä tunnet heikkouteni ja woimattomuuteni, jonka tähden rakkaus pian sammuu ja usko waipuu. Sinä tunnet myötä syntyneen himoni syntiin ja tiedät kuinka surutoin minä olen kieltämään itseni ja hidas walwomaan syntisen sydämeni ylitse. Ojenna minulle kätesi, kannata minua, että en horjuisi, waan seisoisin ja pysyisin sinussa, sillä mitäminä woin awuttasi? Älä pakene minusta, äläkä hyljää minua, Jumalani ja Wapahtajani! Jos et sinä yllä pidä minua, etkä ole minussa, niin en minä woi pysyä Sinussa. O, älä anna sen minussa syttyneen walon sammua, eikä rakkauden kylmetä, älä anna toiwoni waipua, eikä uskon kuolla. Lahjoita minulle halua ja woimaa rukoukseen, älä anna silmäini kääntyä Sinusta. Amen.