Siirry sisältöön

Ihmisen sydän - Herran Temppeli eli Perkeleen asunto/Kappale 5

Wikiaineistosta
Neljäs kuwa Viides kuwa.
Ihmisen sydän - Herran Temppeli eli Perkeleen asunto
Kirjoittanut Johannes Gossner
Kuudes kuwa


Kuvaa sen wanhurskautetun sydämen tilan, joka on eläwän Jumalan temppeli ja Kolminaisuudelle pyhitetty asunto. Kuvassa oleva teksti: INRI / Usko, Toiwo, Rakkaus.

Tässä armoitetussa ja Jumalan Hengeltä pyhitetyssä sydämessä nähdään nyt koko Pyhä Henki. Silmä merkitsee Isää, kyyhkynen Pyhää Henkeä ja Jesus, joka noustessaan haudasta sanoo: "minä olen ylösnousemus ja elämä;" niinkuin hän itsekin lausuu: "joka minua rakastaa, se pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä; ja me tulemme hänen tykönsä ja asumme hänen tykönänsä." Joh.14:23. Sellainen kunnia ja rikkaus tapahtuu sille kristitylle, joka Jumalan kanssa yhdistettynä, synnin saastutuksesta on Jesuksen veressä puhdistettu ja joka sen tähden rakastaa Wapahtajaansa ylitse kaikkia ja kuulee hänen käskynsä. Jumalan kirkkaus tulee hänen tykönsä. Pojan tähden hän rakastetaan Isältä Pyhässä Hengessä. Isä, Poika ja Pyhä Henki asuwat hänen tykönänsä, josta myös apostoli Paawali kirjoittaa: "Ettekö te tiedä itseänne Jumalan temppeliksi, ja että Jumalan henki asuu teissä". 1. Kor. 3: 16. Tosin! Te olette eläwän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala sanoo: "minä tahdon heissä asua ja heissä waeltaa, ja minä tahdon olla heidän Jumalansa ja heidän pitää oleman minun kansani". 2 Kor. 6: 16. Pyhän Kolminaisuuden siwulla seisoo sydämessä myös Kristuksen risti, jota kristitty ei woi unhottaa eli ajatuksistansa eroittaa. Kristityn usko ja toiwo on aina perustettu sen ristiinnaulitun Wapahtajan piinaan, kuolemaan ja sowintoon. Tämä risti on aina rakkauden waakunan päällekirjoitus. Josko hän uskon silmillä näkee Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, eli wielä likemmin on yhdistetty Jumalan kanssa ja tuntee taiwaallisen riemun ja autuuden esimaun, niin ei hän kuitenkaan woi unhottaa entistä surkeuttansa ja wiheliäisyyttänsä, waan kysyy itseltänsä: kuinka minä, joka niin suuresti olin rikkonut Jumalan lakia wastaan, tulin osalliseksi tästä näin ansaitsemattomasta armosta? Wastaukseksi hän saa: "ristiinnaulitun Jesuksen kautta, joka kuolemallansa sowitti sinun Jumalan kanssa. Kuolemallansa Jesus pois pyhki synnin kirouksen ja ijankaikkisen kuoleman. Ainoastansa hänen armonsa ja ikuisen ansionsa kautta olet siksi tullut kuin nyt olet". Syntisessä sydämessäsi, jossa ei ennen hawaittu Wapahtajaa Jesusta Kristusta, waan ne seitsemän kuolinsyntiä ja se oli ainoasti perkeleen asunto, niin sen sijaan nyt hawaitaan monenkaltaiset hywät taipumukset ja awut, niinkuin nöyryys, rakkaus, hywäntahtoisuus, puhtaus, laupeus, kärsimys, ahkeruus rukouksessa ja Jumalan sanan alinomainen tutkiminen. O, emmekö tarjoutuisi koko woimallamme Kristuksen opetuksia ja käskyjä täyttämään, se on: uskomaan, rakastamaan ja seuraamaan Häntä? Muista lupausta, joka on annettu uskolliselle ja Häntä rakastawalle: "Isäni rakastaa häntä ja me tulemme Hänen tykönsä ja pysymme Hänen tykönänsä, Hänen waltakunnassansa". Johannes, se opetuslapsi jota Jesus enämmin rakasti, todistaa, että jokainen, kuin tunnustaa Jesuksen Jumalan pojaksi, hänessä pysyy Jumala ja hän Jumalassa. Ja me tunsimme ja uskoimme sen rakkauden, jolla Jumala meitä rakastaa. Jumala on rakkaus ja joka rakkaudessa pysyy, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. 1. Joh. 4: 15, 16. Jo täällä maan päällä woimme niin lähestyä Jumalaa, jo tässä elämässä tahtoo Jumala niin alentaa itsensä, että hän taiwaastansa astuu alas ja ottaa asuntonsa sydämiimme. Siis meidän tulee wastaanottaa tätä autuuden wierasta siihen walmistetulla sydämellä, totisella ja eläwällä uskolla, uudella kuuliaisuudella ja uudella elämällä, että tämä uusi asunto tulisi Herralle ihanaksi ja otolliseksi. Ilman Hänettä on kaikki turhaa ja katoawaista, sillä maailma kaikkinensa hukkuu, mutta Jumala ja Kristus pysywät ijankaikkisesti; ja "joka Herraan ryhtyy, se on yksi henki hänen kanssansa". 1 Kor. 6: 17. "Häneltä meille ne suurimmat ja kalliimmat lupaukset lahjoitetut owat, että me niiden kautta Jumalan luonnosta osallisiksi tulisimme, jos me katoowaisen maailman himon vältämme". 2 Piet. 1: 4. Pitäkäämme siis totinen usko Kristukseen ja pysykäämme kiin[n]i Hänessä, niin silloin saamme nähdä Hänen Isänsä kirkkauden. "Ei niin sanoo Jesus -että joku on Isän nähnyt, waan joka on Jumalasta, se on Isän nähnyt. Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka uskoo minun päälleni, hänellä on ijankaikkinen elämä." Joh. 6: 46, 47.

Rukous. O pyhä, rakkahin Jumala, Herramme Jesuksen Kristuksen Isä! Kuinka etkö ole rakastanut kadotettua ihmis-sukukuntaa; olethan rakastanut minuakin kurjaa wiheliäistä syntistä, ja antanut minulle riemun ja autuuden Pojassasi Jesuksessa Kristuksessa! Sinä tahdot asua minussa. Sinä pysyt minussa ja minä Sinussa. O, kuinka sieluni riemuitsee tästä autuaallisesta yhteydestä! Nyt tunnen "Kristuksen rakkauden, joka kaiken tuntemisen ylitse käy; että minä olisin kaikella Jumalan täydellisyydellä täytetty". Ef. 3: 19. O, enkö silloin rakastaisi Sinua kaikesta sydämestäni, kaikesta sielustani ja kaikesta mielestäni? Sinä rakkauden lähde, anna minulle rakkautesi! Tule tyköni, että Sinussa enemmin jaenemmin kaswaisin. Älä hyljää minua, äläkä anna jalkaini horjua. Pidä minun sydämeni Sinun asuinsijanasi, äläkä pakene minusta waan anna minun pitää kaikki, paitsi ainoastaan Sinua, syntinä ja turhuutena. Sinua ainoata etsin ja halajan; Sinun kunniasi tähden tahdon tehdä kaikki mitä teen ja sentähden tahdon kärsiä kaikki mitä kärsin. Ainoastaan sinä olet minun ainoa toiwoni, sydämeni lohdutus ja ijankaikkinen perintöni. Amen.