Ilolaulu Jesuksesta/XXVI. Vaimoin haudalla käymisestä
| XXV. Kristuksen ylösnousemisesta kuolluista | Ilolaulu Jesuksesta XXVI. Vaimoin haudalla käymisestä Kirjoittanut Mattias Salamnius |
XXVII. Jesuksen ilmestyksistä jälkeen hänen ylösnousemisensa |
Luku XXVI.
[muokkaa]Vaimoin haudalla käymisestä.
Sinä aamuna samana
Vaimot nousevat varahin,
Jotka Jesusta eläissä
Olit ennen seurannehet,
Surman nähnehet surulla:
Voitehia valmistavat,
Paljon yrttiä panevat,
Luojan hautoa hakevat.
Tahdoit tehdä voitehilla
Luojan ruumista lujaksi
Totutun tavan perästä.
Suru saapi tiellä kiinni,
Murhe matkalla tapasi;
Muistavat kiven kovimman
Haudan suulle siirretyksi;
Särkeepi suru sydämmen,
Kuka kiven kuljettaisi,
Ottaisi oven edestä?
Koska katsovat likemmä,
Löytävät lykätyn poijes,
Ilon kanssa kiiruhtavat,
Kuopan kulkevat sisälle,
Ei löydä Luojoa levossa,
Pois oli ruumis rakkahimpi.
Aivan äkkäsit äkistä,
Näit he kaksi nuorukaista
Kiiltävässä kunniassa,
Valkeilla vaattehilla,
Pelvoissansa katselevat.
Neuvoit näitä nuorukaiset,
Käskit enkelit iloita:
"Ei ole huolta hämmästyä,
Pakko peljätä mitäkään:
Tiedän teidän etsivänne
Jesusta Natsarenusta,
Ristin päällä piinattua.
Mielell' miks murheellisella
Elävätä etsinette
Näissä kuolluitten kodissa?
Ei ole enämpi täällä
Asunnoilla ahtahilla,
Jo nousi ylös ilolla.
Niinkuin ennusti edellä.
Katsokaa sia kuhunka
Herra pantihin parahin.
Menkää mielellä hyvällä
Ilmoittain opetuslapsill',
Puhukatte Pietarille,
Semmenkin nyt Siimonille:
Herra haudasta heräsi,
Tahtoopi edellä teidän
Kulkea Galileahan,
Siellä saanette ilolla
Itse katsella enemmin!"
Vaimot kohta kulkemahan,
Erisit ilosydämmin,
Vaikka puolin pelvoissansa,
Poijes haudalta pakenit
Aivan tykö yhdentoista;
Oli mieli ilmoitella,
Saattoa tämän sanoman.
Ei usko opetuslapset,
Pidit turhana puhenna.
Pyrki Pietari hädässä,
Sekä juokseepi Johannes
Tykö kuopan kiiruhusti:
Eivät löydä Luojoansa,
Hikiliinat löytänevät,
Siinä kanssa käärinliinan,
Eri käärityn kokohon.