Ilolaulu Jesuksesta/XXVII. Jesuksen ilmestyksistä jälkeen hänen ylösnousemisensa
| XXVI. Vaimoin haudalla käymisestä | Ilolaulu Jesuksesta XXVII. Jesuksen ilmestyksistä jälkeen hänen ylösnousemisensa Kirjoittanut Mattias Salamnius |
XXVIII. Jesuksen ylösastumisesta taivaasen |
Luku XXVII.[muokkaa]
Jesuksen ilmestyksistä jälkeen hänen ylösnousemisensa.
Itse Jesus ilmestyypi
Opetuslapsille omillen
Sinä päivänä samana
Viisi kerta juur' visusti,
Muulloin muodolla monella.
Näytti itsensä esinnä
Marialle Magdalasta,
Koska seisoen surulla
Läsnä haudan huokaileepi,
Aivan itkeepi ilotoin.
Koska katsoopi takansa
Löysi Luojan seisomassa,
Eikä tiedä Jesukseksi.
Lausui Luoja laupiaasti:
"Mitä sä valitat vaimo?
Mitä itkien murehdit,
Ketä etsit onnetoinen?"
Luuli Maria lujasti
Isännäksi yrttitarhan,
Sanoi suulla surkealla:
"Löydä en Luojaani levossa,
Pois un vietynä peräti.
Enkä tiedä kusta etsin,
Jos olet ottanut isäntä,
Toiseen siirtänyt siahan,
Niin sano sama minulle,
Että ottamaan menisin."
Jesus mainitsi: "Maria!"
Tuli tästä tuttavaksi.
"Raboni rakas", sanoopi,
Se on; "suotu Mestarini."
Jesus vaimoa varotti:
"Älä sä satu minuhun,
Sano vaivain veljilleni:
Aika on minulla mennä
Tykö armahan Isäni,
Ja myös teidänkin Isänne,
Joka on minun Jumalain,
Että teidän armollinen."
Täm' on Magdalan Maria,
Jost' oli Jesus perkelettä
Seitsemän ulos ajanut:
Ensimmäisnä ilmoittaapi
Tällen itsensä elävän.
Sitte Jesus ilmestyypi,
Tiellä vaimoille vakaille,
Koska kulkevat takaisin,
Vieden voidetta kotia,
Haudan luota lähdettyä:
Näitä tiellä tervehtääpi.
Käski saattoa sanoman,
Viedä tykö veljiensä:
"Kulkekoot Galileahan,
Siellä minua nähdä saavat."
Sitte Jesus Siimonille
Erinänsä ilmestyypi.
Sitte jällen kahden kanssa,
Jotka kulkevat kylähän,
Emausta etsimähän,
Tiellä pitkältä puhuupi,
Aivan oikein opetti.
Viimein näkyi viidenneksi
Illalla yhdelletoista,
Kuin oli Tuomas kulkevilla,
Muut olit ko'ossa kaikki:
Kussa pelkäsit kovasti
Vihan julmain juutalaisten,
Ovet sulkevat surusta,
Lyövät lukkohon lujasti.
Jesus itse ilmestyypi,
Tuttavasti tervehtääpi,
Sitte soimasi siveesti
Epäuskoa urosten.
Päivän kahdeksan perästä
Jällen etsiipi omansa,
Tunsi Tuomaskin totuuden,
Havaitseepi Herran haavat.
Näkyi sitte seitsemälle
Kalamiehelle merellä,
Jotka verkkoja vetävät,
Työtä hukkahan tekevät,
Ennen kuin apuhun ehti,
Itse Jesus ilmestyypi
Aivan aamulla varahin,
Täytti verkot viljan kanssa;
Jalo kuuleepi Johannes
Väkevimmän Herran voiman.
Sitte Jaakobi jaloimpi
Erinänsä nähdä saapi;
Vielä sitte veljeksiä
Viimeissä satoa viisi
Aivan yhdessä näkeepi
Sillä vuorella samalla,
Jonka Jesus itse määräs.