Ilolaulu Jesuksesta/XXVIII. Jesuksen ylösastumisesta taivaasen
| XXVII. Jesuksen ilmestyksistä jälkeen hänen ylösnousemisensa | Ilolaulu Jesuksesta XXVIII. Jesuksen ylösastumisesta taivaasen Kirjoittanut Mattias Salamnius |
Päätös |
Luku XXVIII.
[muokkaa]Jesuksen ylösastumisesta taivaasen.
Koska päiviä peräisin
Neljäkymmentä näkynyt,
Omillens' oli ilmestynyt,
Aivan muodolla monella,
Näytti itsensä elävän,
Opetti sanoill' useilla,
Otti yhtehen omansa
Ylähälle vuoren päälle,
Kalliolle korkealle,
Öljy- mainittu mäeksi,
Paikka kutsuttu Bethania. --
Siinä siunasi omansa.
Ja myös lohdutti lujasti,
Kohta erkani edemmä
Suruissansa katsovaisten,
Astuupi ylös äkistä,
Kulki kohden korkeutta.
Teki pilvi palveluksen,
Luojan ottaapi ilolla,
Ylös viepi voiton Herran,
Peitti poijes katsovilta.
Siirsi silmien edestä;
Silmill' ehkä selkeöillä
Nä'it mennessä mäeltä,
Vaan ei voi enämpi nähdä.
Suru täyttääpi sydämmen.
Jesus pilvien ylitse
Ylös astui taivahasen,
Enkelit pyhät edellä,
Että seuraavat sivulla;
Joista kaksi kaunokaista
Valkeissa vaattehissa
Puhui miehille mäellä:
"Mitä te miehet seisonette,
Kaanan pojat katselette,
Taivahasen tarkoitatte?
Ei Jesust' enämpi täällä
Ala surman annettane,
Istuupi Isän sylissä
Kunniassa korkeassa.
Vaan mitä sitä surette:
Koska on kulunut aika,
Päällä pilvien tuleepi
Sillä muodolla samalla,
Vaan nyt istuu Hän ilossa,
Valtahansa vahvistettu;
Mitä täällä tarvitsette,
Itse teillen toimittaapi."