Irtolaisasetus 1883

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus irtolaisista ja niiden kanssa menettelemisestä.[muokkaa]

Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 2.4.1883/17.

(Julkiluetteva saarnastuolista.)

Annettu Helsingissä 2 p:nä Huhtikuuta 1883.

Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen suostumuksella ja myönnytyksellä tahdomme Me, irtolaisista ja niiden kanssa menettelemisestä, täten armossa säätää, niinkuin seuraa:

1 §. Työhön kykenevä Suomen kansalainen, joka sen kunnan ulkopuolella, jossa hänellä on oikea asuntonsa ja kotopaikkansa, työttömänä kuljeksii, ilman elatusta omista varoistaan tahi jonkun toisen huolenpidon kautta, ja joka sen ohessa harjoittaa siveetöntä tahi säädytöntä elämätä, on irtolaisena kiinni otettava sekä paikkakunnan poliisiviraston toimesta suorastaan läänin kuvernörin menettelyyn lähetettävä.

2 §. Jos työhön kykenevä henkilö, joka ei saa elatusta omista varoistaan tahi jonkun toisen huolenpidon kautta, eikä myöskään nauti vaivaishoitoa, tavataan omassa kunnassa viettämässä kuljeksivaa, työtöntä ja siveetöntä elämää, joka on tavaksi muuttunut, ja jos hän ei ota ojentuaksensa varoituksesta, jonka kaupungissa vaivaishoito-hallitus ja maalla kunnallis-lautakunta hänelle antakoon, on hänkin irtolaisena pidettävä ja joutuva yhtäläisen seurauksen alaiseksi, kuin edellisessä §:ssä on määrätty.

3 §. Suomen kansalainen, joka kuljeksivana on ulkopuolella Suomenmaata kiinni otettu ja maahan passitettu, on niinikään 1 §:ssä mainittuin olojen vallitessa irtolaiseksi katsottava.

4 §. Kuljeksivien, viittätoista vuotta nuorempain lasten sekä vaivaishoidon saantiin oikeutettujen täysikasvuisten henkilöin, kuin myöskin kerjäläisten kanssa, menetellään sillä tavoin kuin asetuksessa yleisestä vaivaishoidosta maassa 17 päivältä Maaliskuuta 1879 on säädetty.

5 §. Läänin kuvernörin tulee, hankittuansa selvityksen kiinni otetun irtolaisen käytöksestä ja elämänsuhteista, tutkia, onko semmoisia asianhaaroja olemassa, jotka saattavat olla hänelle puolustukseksi tahi muuten vaikuttaa, ettei muuta seurausta hänelle tule, jossa tapauksessa hän joko päästettäköön vapaaksi taikka lähetettäköön kotopaikkaansa; mutta jos semmoisia asianhaaroja kiinni otetun suhteen ei löydy, tuomitkoon kuvernöri hänet irtolaisuudesta yleiseen työhön, ensimmäisellä kerralla vähintään kolmen kuukauden, korkeintaan yhden vuoden ajaksi, sekä toisella ja seuraavilla kerroilla kuudesta kuukaudesta korkeintaa kolmeksi vuodeksi.

6 §. Työhön kykenemätöntä henkilöä älköön irtolaisuudesta yleiseen työhön tuomittako, mutta pidettäköön hän kuitenkin, jos hän on tehnyt itsensä syypääksi sellaiseen pahaan käytökseen, kuin 1 §:ssä mainitaan, taikka jos hän katsotaan yleiselle turvallisuudelle vaaralliseksi, työlaitoksessa säilytettynä niin kauan, kuin, hänen entiseen käytökseensä katsoen, 5 §:ssä säädetyn perustuksen mukaan tarpeelliseksi nähdään. Sekin, joka oikeuden päätöksen mukaan on todistettu syypääksi törkeään rikokseen, josta häntä puuttuvan syyntakeisuuden vuoksi ei ole voitu edesvastaukseen tuomita, olkoon yhtäläisen menettelyn alainen, jos hänen vapaana olonsa on huomattu tuottavan vaaraa yleiselle turvallisuudelle, eikä häntä sovi hourulaitoksessa hoitaa.

7 §. Jos se, joka irtolaisuudesta on kuvernörin menettelyyn jätetty, sen ohessa on ilmiannettu rikoksesta, on menettely hänen kanssansa irtolaisena toistaiseksi jääpä ja rikosasia oikeuteen lykättävä.

Jos oikeus sittemmin tuomitsee hänet vankeuteen kuudeksi kuukaudeksi tahi pitemmäksi ajaksi taikka huritushuone-rangaistukseen, raukee seuraus irtolaisuudesta, mutta muussa tapauksessa on kysymys siitä loppuun ajettava, sittekuin rikosasia on ratkaistu.

8 §. Päätös, jolla joku on tämän asetuksen mukaan tuomittu yleiseen työhön tahi työlaitoksessa pidettäväksi, on annettava kirjallisesti ja, ynnä siihen liitettävän täydellisen osoituksen kanssa muutoksen hakemiseen, lääninkansliassa tuomitulle julistettava.

9 §. Muutosta päätökseen saadaan hakea alamaisella valituksella, joka, ynnä päätöksen ja valituksessa mainittujen, ennen sisään-antamattomain asiakirjain kanssa, on viimeistään yhdentenäkolmatta päivänä julistamisen jälkeen, julistamispäivää kumminkaan lukematta, laillisessa järjestyksessä annettava joko Suomen Senatin Oikeusosaston registratorin-konttoriin taikka kuvernörille, jossa viimemainitussa tapauksessa kuvernöri vaatikoon valituksesta asianomaisten selityksen sekä sen jälkeen toimittakoon valituksen ja asiaan kuuluvat kirjat oman lausuntonsa kanssa mainitulle osastolle.

10 §. Kustannuksen irtolaisen saattamisesta kuvernörin menettelyyn tahi lähettämisestä kotiin suorittaa kunta 4 ja 6 §:ssä mainituissa tapauksissa, mutta muuten suorittaa ne kruunu; ja tulee irtolaisen palkita nämät kustannukset sen verran kuin hänellä siihen on varoja.

Sen läänin kuvernörin, johon irtolainen kuuluu, tulee siitä määrätä.

11 §. Jos semmoinen muutos tapahtuisi tämän asetuksen mukaan yleiseen työhön tahi työlaitokseen tuomitun henkilön oloissa, ettei hän otaksuttavasti enää tee itseään irtolaisuuteen syypääksi tahi ettei hän enää ole yleiselle turvallisuudelle vaarallinen, on hän heti vapaaksi päästettävä; mutta häntä älköön laskettako vapaaksi ainoastaan sen nojalla, että hänelle on palveluspaikka tarjottu, ellei kuvernöri, asianomaista poliisi- tahi kunnallisvirastoa kuulustettuansa, näe aihetta olevan tarjouksen hyväksymiseen.

12 §. Joka luonansa pitää irtolaista, häntä salatakseen, vetäköön sakkoa kaksikymmentä markkaa, tasan jaettavaksi ilmi-antajalle ja vaivaisille.

Jos sakoitettu ei kykene semmoisia sakkoja maksamaan, ovat ne muutettavat vankeudeksi sillä tavalla kuin Ulosottokaaren 10 luvussa ja 23 päivänä Maaliskuuta 1807 annetun Kunink. selityksen 8 kohdassa uhkasakoista säädetään.

13 §. Tämä asetus voimaan heinäkuun 1 päivänä 1883, josta päivästä alkaen asetus 23 päivältä Tammikuuta 1865, joutolaisista ja niiden kanssa menettelemisestä, lakkaa voimassa olemasta.

Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 2 p:nä Huhtikuuta 1883.

Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja hänen Korkeassa Nimessään, Suomeen asetettu Senaattinsa:

E. af FORSELLES.
OSCAR NORRMÉN.
VICTOR WASASTJERNA.
FREDRIK GEJTEL.
W. ZILLIACUS.
G. EHRSTRÖM.
CH. EM. af FROSTERUS.
YRJÖ S. FORSMAN.
J. PH. PALMÉN.
A. MECHELIN.
A. BRUNOU.
TH. von HELLENS.
EMIL FORSMAN.
SUNE BJÖRKSTÉN.
L. MECHELIN.

Theod. Bergelund.

Muutos 1918[muokkaa]

Laki 2 päivänä huhtikuuta 1883 irtolaisista ja niiden kanssa menettelemisestä annetun asetuksen 9 §:n muuttamisesta.

Suomen asetuskokoelma 22.7.1918/74.

Annettu Helsingissä, 22 päivänä heinäkuuta 1918.

Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan täten 2 päivänä huhtikuuta 1883 irtolaisista ja niiden kanssa menettelemisestä annetun asetuksen 9 § näin kuuluvaksi:

9 §. Muutosta päätökseen saadaan hakea Korkeimmassa hallinto-oikeudessa valituksella, joka, ynnä päätöksen ja valituksessa mainittujen, ennen sisäänantamattomain asiakirjain kanssa on viimeistään yhdentenäkolmatta päivänä julistamisen jälkeen, julistamispäivää kumminkaan lukematta, laillisessa järjestyksessä annettava joko Korkeimmalle hallinto oikeudelle [pitää olla hallinto-oikeudelle] taikka maaherralle, jossa viimemainitussa tapauksessa maaherra vaatikoon valituksesta asianomaisten selityksen sekä sen jälkeen toimittakoon valituksen ja asiaan kuuluvat asiakirjat oman lausuntonsa kanssa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, 22 päivänä heinäkuuta 1918.

Suomen Senaatin Puheenjohtaja: P. E. Svinhufvud.

Oikeustoimituskunnan Päällikkö Onni Talas.

Katso myös[muokkaa]