Joutolaisasetus 1865

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus joutolaisista ja niiden kanssa menettelemisestä.

Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 23.1.1865/1.

Annettu Helsingissä, 23 p:nä Tammikuuta 1865.

Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Venäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m., teemme tiettäväksi: Suomenmaan Säätyjen alamaisesta kehoituksesta tahdomme Me, kumoomalla vastaiseksi kaikki mitä nyt voimassa olevat asetukset sisältävät joutolaisten suojelemisesta ja siitä olevasta edesvastauksesta, Armossa säätää seuraavalla tavalla:

1 Luku. Joutolaisuudesta.

1 §. Joutolaiseksi luetaan se, joka ei ole yleisessä palveluksessa, ei harjoita vapaita taiteita, kauppaa, tehdasliikettä, käsityötä, merenkulkua, maanviljelystä, vuorityötä tahi muuta semmoista elinkeinoa, ei omista varoistansa tahi muiden huolenpidosta saa elatustansa, eikä ole semmoisessa palveluksessa, kuin voimassaoleva palkkaussääntö isännille ja palkollisille määrää sekä kauppa-, tehdas- ja käsityösäännöt käskevät, ja josta kunta tahi sen asiamiehet ohessa todistavat, ettei hän ole uuttera ja siveätapainen elämässänsä eikä voimiansa myöten koe kunniallisesti elättää henkeänsä.

2 Luku. Joutolaisuuden seurauksista.

2 §. Joutolaisella elköön olko lupaa mennä sen kunnan piiriä ulommaksi, johon hän kuuluu, jos hänellä ei ole semmoista matka- tahi lupakirjaa, kuin 9 ja 10 §§:ssä määrätään.

3 §. Joutolainen, joka kerjää tahi nauttii apua paikkakunnan vaivaishoidolta, olkoon sen vaarinpidon alainen, jonka kunnallishoitokunta taikka, missä sitä ei ole, vaivishoidon-hallitus [pitää olla vaivaishoidon-hallitus] saa määrätä, ja olkoon velvollinen osoituksen mukaan tekemään sitä työtä, johon hänellä saattaa olla kykyä.

4 §. Joutolainen, joka on

1:ksi rangaistu murhapoltosta, yrityksestä siihen, ryöväyksestä, varkaudesta tahi sisään-murtamisesta varkauden aikomuksella, taikka

2:ksi ollut muusta rikoksesta rangaistustyössä, taikka

3:ksi tuomittu kansalais-luottamuksen menettäneeksi, taikka

4:ksi ollut murhapoltosta, varkaudesta tahi sisään-murtamisesta eli muusta elinkautisella rangaistustyöllä taikka kuoleman rangaistuksella rangaistavasta rikoksesta syytetty ja siihen määrään sillä raskautettu, että asia on jätetty toistaiseksi, taikka

5:ksi laiskuudesta tahi taipumuksesta säädyttömään ja kulkuri-elämään, saatuansa senlaisen varoituksenki, kuin 19 § säätää, laiminlyönyt hankkia itselleen kunniallista toimitusta taikka tehdä sitä työtä, joka lähinnä edellisen §:n mukaan hänen tehtäväkseen oli määrätty, olkoon semmoisen menetyksen alainen, kuin alempana 6 luvussa laveammalta sanotaan.

3 Luku. Kaitsijamiehistä.

5 §. Kunnallislautakunnan taikka, missä senlaista ei ole asetettu, vaivaishoidon-hallituksen pitää valita tarpeellinen määrä rehellisiä ja soveliaita talollismiehiä, piirikunnittain vaaria pitämään niistä joutolaisista, jotka asuvat kunnan alalla, ja auttamaan heitä sekä neuvoilla että myös, miten mahdollista on, hankkimalla heille tilaisuutta elatustansa saamaan.

6 §. Jos kaitsijamies tahtoo antaa joutolaiselle työtä ulkona siitä kunnasta, johon se kuuluu, ilmoittakoon siitä kunnallislautakunnalle taikka vaivaishoidon-hallitukselle, joka, asianhaarain mukaan, joko itse määrää joutolaisen pantavaksi senlaiseen työhön taikka antaa asian Kuvernörille, joka siitä rupee niihin toimiin, jotka tarkoitukseen nayttävät tarpeellisilta.

7 §. Väkivaltaa ja loukkausta vastaan joutolaiselta nauttikoon kaitsijamies saman turvan, kuin isännälle lain jälkeen tulee.

Samoin myös se, jonka tykö kaitsijamies on pannut joutolaisen työhön.

8 §. Kaitsijamiehen tulee kruunun ja kaupungin palvelijoilta saada apua kaikessa, mitä hänen toimitukseensa kuuluu.

4 Luku. Joutolaisten passituksesta.

9 §. Jos joutolainen haluaa lähteä ulos siitä kunnasta, johon hän kuuluu, ilmoittakoon itsensä saamaan matka- tahi lupakirjaa asianomaisen Kuvernörin, Polisikamarin, Maistraatin, Järjestysoikeuden, Kruununvoudin tahi Kruununnimismiehen tykönä, joka saa antaa hänelle semmoisen kirjan, kuin toinen esiin-tuo kelpaavan syyn matkaansa.

10 §. Kaitsijamies siinä kunnassa, johon joutolainen kuuluu taikka jossa hänellä on lupa oleskella, antakoon semmoiselle ihmiselle lupakirjan mennä asialle, joka kirjassa on mainittava, korkeintaan neljäksitoista päiväksi lähinäiseen kaupunkiin taikka kuntaan maalla.

11 §. Semmoista joutolaista, joka mainitaan 4 §:n 1 kohdassa, elköön erinomaisitta syittä passitettako muussa tarkoituksessa kuin hänen mennäksensä kotipaikkaansa taikka ottamaan tarjottua palvelusta hyvin tunnetun ja luotettavan isännän tykönä.

12 §. Matkakirja, joka joutolaiselle annetaan, on kirjoitettava kartattomalle paperille ja sisältävä omistajan nimen ja kotopaikan, ajan jona se kelpaa ja paikan mihin hän menee, sekä myös ilmoituksen mitä hänen vapaasti kulkeaksensa on vaarin ottaminen, ja seuraamuksen sen laiminlyömisestä; pitäen sen ohessa kirjaan pantaman että se on näytettävä, kaupungissa Polisikamarille, jos semmoista siellä löytyy, mutta muutoin Pormestarille, Järjestysmiehelle taikka Kaupunginviskaalille, ja maalla Kruununvoudille taikka Kruununnimismiehelle, kuin myös paikkakunnan joutolaisten kaitsijamiehelle.

Semmoisen matkakirjan lunastusta otettakoon viisikymmentä penniä.

13 §. Josko joutolainen saa matkalle myötänsä ottaa vaimon taikka lapsia, olkoon sen viraston tahi virkamiehen tutkinto-vallassa, joka matkakirjan antaa.

14 §. Blanketti- eli painovälisiä paperia joutolaisten matkakirjoiksi painattakoon Kuvernöri ja pitäköön allensa kuuluvain Polisikamarien, Maistraattien, Järjestysoikeutten, Kruununvoutien ja Kruununnimismiesten saatavina.

5 Luku. Laillisesta virastosta asioissa, jotka koskevat joutolaisten kanssa menettelemistä.

15 §. Kuvernörin tulee esiin ottaa ja ratkaista asiat joutolaisten kanssa menettelemisestä.

16 §. Kuvernörin siinä läänissä, jossa joutolainen tavataan kuljeksimasta ja säännöttömästi elämässä, tulee siinäkin tapauksessa, että joutolainen kuuluu toiseen lääniin, tämmöisen kelvottomuuden seurauksesta antaa alempana määrätyssä järjestyksessä lauseensa ja määräyksensä, jos ei muut asianhaarat vaadi joutolaisen lähettämistä kotitienoollensa.

6 Luku. Joutolaisten kanssa menettelemisestä.

17 §. Jos joutolainen, ilman kelpaavaa matka- tahi lupakirjaa, oleskelee muussa kunnassa, kuin mihin hän kuuluu, taikka jos hän tavataan muussa paikkakunnassa kuin hänelle annettu matka- eli lupakirja myöntää, antakoon kruunun tahi kaupungin palvelija todistettavan käskyn hänelle, viimeistäänki kahden vuorokauden sisään palata omalle tienoollensa; mutta jos hän senlaista käskyä ei noudata, taikka jos hän, ennenkuin sitä voitiin hänelle antaa, on kulkurina ollut ja pitänyt säännötöntä elämää, niin pitää asianomaisen kruununpalvelijan, Polisikamarin tahi Maistraatin ottaa hänet talteensa ja viivyttelemättä, antaen asiasta tiedon, laittaa hänet joko kotopaikkaansa, jos se on lähellä, taikka läänin Kuvernörille.

Jälkimäisessä tapauksessa on Kuvernörin vallassa, asianhaarain mukaan, joko passittaa joutolainen kotipaikkaansa taikka vanginkyydillä sinne lähettää.

18 §. Jos pikaisesti ei saada selvää, mihin kuntaan joutolainen kuuluu, taikka jos riita siitä syntyy, eikä myöskään ole ilmoitettu että hän kuuluu toiseen lääniin, kuin missä hän on tavattu, hankkikoon Kuvernöri jonkun läänissä asuvan talollisen luona, joka siihen löydetään suostuvaksi, majan joutolaiselle toistaiseksi ja siihen asti, kuin Kuvernöri, asiasta selvän saatuansa, toisin määrää; mutta jos ei löytyisi ketään, joka tahtoisi joutolaista vastaan ottaa, pidettäköön hän silloin yhteisessa vankihuoneessa. Kustannukset hänen asunnostansa ja elatuksestansa maksettakoon yhteisistä varoista niissä tapauksissa, kuin ne hänen työllänsä tahi muilla varoillansa eivät voi tulla palkituiksi.

19 §. Jos joutolainen, joka ei ole luettava yhteenkään 4 §:n neljästä ensimäisestä luokasta, laiskuudesta tahi taipumuksesta kulkuruuteen ja säännöttömään elämään, laiminlyö hankkia itselleen luvallista toimitusta taikka tehdä määrättyä työtä, niin kunnallislautakunta taikka, missä semmoista ei ole asetettuna, vaivaishoidon-hallitus varoittakoon häntä käytöksensä seurauksista ja kehoittakoon ahkeruuteen ja säännöllisyyteen.

20 §. Jos kaitsijamies, vaivaishoidon-hallitus, kunnallislautakunta taikka kruunun eli kaupungin palvelija vaatii, että semmoinen joutolainen, kuin 4 §:ssä mainitaan, olisi velvoitettava hankkimaan itselleen suojelusta, kuultakoon häntä siitä Kuvernörissä, jos niin soveliasta on, taikka Polisikamarissa, Maistraatissa tahi Järjestysoikeudessa kaupungissa taikka kunnallislautakunnassa maalla; ja olkoon sitte Kuvernörin vallassa, jos syytä siihen on, määrätä että joutolaisen pitää, vissin sopivan ajan kuluessa, hankkia itselleen palvelus, uhalla että hän muutoin tuomitaan yleiseen työhön.

21 §. Pöytäkirjaan semmoisesta joutolaisen kuulustuksesta, kuin lähinnä edellisessä §:ssä säätään, otettakoon ei ainoasti hänen ikänsä, syntymäpaikka, ruumiinlaatu ja elinmenot, onko hän ja mistä rikoksesta ollut tuomittu tahi syytetty, minkä rangaistuksen hän on kärsinyt, mistä vioista tahi pahoista elkeistä hän on tehnyt itsensä tunnetuksi, mitä käsi- tahi muuta työtä hän taitaa tehdä, sekä vielä mitä hänestä, hänen omain ilmoitustensa kautta tahi muutoin taidetaan saada tietoon, vaan myös mikä kelpaa valaistukseksi siitä, mihin kaupunkiin tahi kuntaan maalla hän kuuluu. Jos semmoista valaistusta ei ole saatavana, mainittakoon se nimen-omaan.

Jos kysymys nousee joutolaisen tuomitsemisesta yleiseen työhön, pitää hänestä vaadittaman papinkirja ja, jos niin tarpeelliseksi katsotaan, myös lääkärin todistus.

22 §. Joutolainen olkoon sen ajan kuluessa, joka hänelle 20 §:ssä mainittua tarkoitusta varten määrätään, irrallansa, jos häntä ei katsota yleiselle turvallisuudelle vaaralliseksi.

Jos hän pannaan kiinni, kokekoon Kuvernöri hankkia hänelle suojelusta siinä paikkakunnassa, jossa joutolainen luulee taitavansa sitä saada.

23 §. Jos joutolainen ei hanki itselleen suojelusta määrätyllä ajalla, eikä myöskään ole syytä suoda hänelle ajan pitkitystä siihen, taikka jos suojelusta hänelle ei ole voitu toimittaa, tuomitkoon Kuvernöri joutolaisen yleiseen työhön, 25 §:n jälkeen, ja määrätköön samalla, saako tuomittu, jos hän tuomioon hakee muutosta, sillä välin olla irrallansa, vai onko hän vankina pidettävä.

24 §. Mustalainen, joka passittomana kuljeksii taikka muutoin tavataan semmoisen syyn alaiseksi, kuin 17 §:ssä sanottu on, pitää kohta kiinni pantaman ja Kuvernörin käytäntöön lähetettämän.

Sittenkuin häntä Kuvernörin edessä on kuulusteltu ja semmoisia valaistuksia, kuin 21 §:ssä mainitaan, hänestä on saatu, antakoon Kuvernöri, jos semmoisia asianhaaroja kohtaa, että hänen tulee saada lomaa hankkia itselleen suojelusta, hänen kotipaikallansa kuulustaa, taidetaanko hänelle tilaisuutta siihen siellä valmistaa. Jos semmoista ei löydy taikka jos ei syitä sattuisi olemaan loman antamiseen mainitussa tarkoituksessa, tuomittakoon hän suorastaan yleiseen työhön.

25 §. Työhön tuomitun joutolaisen työ-aika määrätään kahdeksi tai korkeintaan kolmeksi vuodeksi kaikille 4 §:n 4 ensimäisessä luokassa mainituille joutolaisille, sekä kuudeksi kuukaudeksi ja korkeintaan yhdeksi vuodeksi niille joutolaisille, jotka kuuluvat mainitun §:n 5 luokkaan.

26 §. Jos joutolainen, joka Kuvernörin käytäntöön annetaan, samalla on rikoksesta syytetty, seisautettakoon menetys hänen kanssansa joutolaisena ja rikos-asia ennettakoon oikeuteen.

Jos hän sittemmin oikeudessa tuomitaan rangaistustyöhön, olkoon joutolaisuuden seuraamus siihen luettu. Mutta muussa tapauksessa on kysymys joutolaisuudesta perille ajettava, sittenkuin rikos-asia on ratkaistu.

27 §. Päätös, jonka kautta joutolainen on työhön tuomittu, pitää, ynnä täydellisen osoituksen kanssa miten muutos siihen on haettava, kirjallisesti tehtämän ja, jos hän on vankiudessa taikka löytyy siinä kaupungissa, jossa Kuvernörillä on asemansa, hänelle julistettaman Maakansliassa ja kohta sen jälkeen tuomitulle annettaman. Mutta muussa tapauksessa lähettäköön Kuvernöri päätöksen asianomaiselle Polisikamarille, Maistraatille, Järjestysoikeudelle taikka Kruununpalvelijalle siinä paikassa, missä tuomittu asuu taikka muutoin oleskelee, hänelle julistettavaksi ja annettavaksi; pitäen päätös kummassakin tapauksessa varustettaman todistuksella osan antamisesta ja minä päivänä se on tapahtunut.

28 §. Muutosta päätökseen saadaan hakea Suomen Senaatin Oikeus-Osastossa valituksilla, jotka, ynnä päätöksen ja valituksissa mainittuin semmoisten asiakirjain kanssa, joita ei ennen ole sisään annettu, ovat, viimeistäänki yhdentenäkolmatta päivänä päätöksestä osan saatua, saamisen päivää kuitenkin lukematta, laillisessa järjestyksessä annettavat joko Kuvernöriin, taikka, jos ei päätöstä siellä ole ulosannettu, siihen Polisikamariin, Maistraatiin, Järjestysoikeuteen tahi Kruununpalvelijalle, joka tuomitulle sen on käteen antanut.

29 §. Vaikka ei joutolaista olisikaan yleiseen työhön tuomittu, on hänellä kuitenki oikeus päätöksestä valittaa ja saada se, siihen kirjoitetulla valitusosoituksella, käteensä. Samanlainen oikeus olkoon jokaisella muullakin, jota asia koskee.

Jos valituksia semmoisissa tapauksissa tehdään, ovat ne, määrätyn ajan kuluessa, jätettävät siihen Kuvernöriin, joka päätöksen on antanut.

Laillisen suojeluksen asiassa ei kuitenkaan saada valittaa, ennenkuin lopullinen päätös on annettu.

30 §. Jos vangittu joutolainen tarvitsee apua valitustensa kirjoittamiseen ja sisälle antamiseen, auttakoon häntä Kuvernöri sen saamiseen säätyssä järjestyksessä.

31 §. Polisikamari, Maistraatti, Järjestysoikeus taikka Kruununpalvelija, joka Kuvernörin päätöksestä on osaa antanut, ilmoittakoon, valitusajan kuluttua, Kuvernörille, onko valituksia tullut taikka ei; lähettäköön myös edellisessä tapauksessa valitukset, niihin kuuluvain asiakirjain kanssa, ja kummassakin tapauksessa todistuksen ajasta, jolloin päätös on tuomitulle annettu.

32 §. Kuvernöri, jonka tykö valitukset tulevat, vaatikoon niistä asianomaisten vastauksen, ja toimittakoon ne sitten, ynnä oman lauseensa kanssa, sekä asiaan kuuluvat kirjat, Senaatin Oikeus-Osastoon.

33 §. Jos työhön tuomittu joutolainen päätökseen tyytyy, taikka joll'ei hän siitä ole valittanut, taikka jos valitukset ovat Senaatin Oikeus-Osastossa hyljätyt, toimittakoon Kuvernöri tuomitun työlaitokseen ja lähettäköön samaan aikaan laitoksen hallitukselle sekä päätöksen, että joutolaisen kuulustelemisessa pidetyn pöytäkirjan, kuin myös hänestä annetut papin ja lääkärin todistukset, jota varten kaikki semmoiset, valituksen seurassa Senaatin Oikeus-Osastoon tulleet asiakirjat ovat, ynnä mainitun Osaston päätöksen kanssa, kun se on langennut, takaisin lähetettävät. Tuomitun työ-aika on sitten luettava siitä päivästä, jona hän laitokseen on tullut.

7 Luku. Erinäisiä sääntöjä.

34 §. Kustannus joutolaisen lähettämisestä kotipaikkaansa on joutolaisen palkittava, jos varoja siihen löytyy.

Kuvernörin siinä läänissä, johon joutolainen kuuluu, tulee siitä määrätä.

35 §. Joutolainen, joka on saanut matkakirjan, lähteköön pikaisesti määräpaikkaansa ja ilmoittakoon kohta siellä itsensä kirjassa osoitetulle virastolle taikka virkamiehelle, sekä asianomaiselle kaitsijamiehelle.

36 §. Sen viraston taikka virkamiehen, jolle passitettu joutolainen itsensä ilmoittaa, pitää viipymättä laittaa tieto hänen tulostansa paikkakunnan kaitsijamiehelle.

37 §. Jos maalla ei asu Kruununvoutia eikä Kruununnimismiestä siinä kunnassa, johon joutolainen on passitettu, tulee hänen ilmoittaa itsensä ainoasti kaitsijamiehelle, jonka pitää joutolaisen tulosta kiiruimmasti antaa tieto Kruununvoudille taikka Kruununnimismiehelle.

38 §. Joutolainen, joka työlaitoksesta irti lasketaan, on joko vanginkyydillä lähetettävä, taikka saakoon, jos hän niin tahtoo, itse lähteä siihen paikkaan, jossa hän luulee saavansa palveluksen taikka muuta laillista elinkeinoa; pitäen, jälkimäisessä tapauksessa, hän kiellettämän matkalla tarpeettomasti viivyttelemästä taikka poikkeamasta oikealta tieltä ja käskettämän, perille tultuansa, kohta ilmoittamaan itsensä Polisikamarille, Pormestarille, Järjestysmiehelle, Kaupunginviskaalille, Kruununvoudille taikka Kruununnimismiehelle.

39 §. Jos irti lasketulla joutolaisella määräpaikkaansa tultua ei ole asuntoa taikka tarpeellista elatusta, pitää kaitsijamiehen, miten mahdollista on, hankkiman hänelle tilaisuutta työtä vastaan saada asuntoa ja elatusta, kumminki ensimäisinä neljänätoista päivänä.

Jos siitä syntyy kustannuksia, suoritettakoon ne kunnan vaivais-varoista; ja olkoon vaivaishoidon vallassa, jos siihen aihetta löytyy, hakea niistä palkintoa siinä järjestyksessä, kuin osoitetaan 25 §:ssä Keisarillista Asetusta yleisestä vaivaishoidosta Suomessa, annettu 22 p:nä Maaliskuuta 1852.

40 §. Työhön kykenemätöntä joutolaista ei, tämän Asetuksen nojalla, saada yleiseen työhön tuomita.

Kuitenkin tuomittakoon semmoinen ihminen, jos hän on yleiselle turvallisuudelle vaarallinen, pidettäväksi työlaitoksessa niin kauvan aikaa, kuin 25 §:ssä säättyjen perustusten johdolla taidetaan, maineeseensa ja käytökseensä katsoen, hänelle määrätä.

41 §. Yleiseen työhön tuomittu miespuolinen joutolainen, joka muutoin on hyvämaineinen, saakoon, jos niin haluaa, vaihtaa hänelle määrätyn työpakon sotapalvelukseksi, jos hän havaitaan senlaiseen palvelukseen kelvolliseksi ja asianomainen päällystö tahtoo hänen siihen ottaa.

42 §. Joutolaisuudesta tuomittu ihminen, jonka oloissa semmoinen muutos tapahtuu, ettei hän enään ole joutolaisena pidettävä, on vapaaksi laskettava; jos hän pyytää vapaaksi-laskemista ainoasti palveluksen tarjon nojassa, elköön sitä suotako, ellei Kuvernöri, kuultuansa kaitsijamiestä, hyväksy tarjoa.

43 §. Kun Kuvernöri, 16 §:ssä annetun säännön nojassa, yleiseen työhön tuomitsee ihmisen toisesta läänistä, pitää päätökseen pantaman, mihin paikkaan sama ihminen, työ-ajan kuluttua, on lähetettävä; ja antakoon Kuvernöri sen ohessa tiedon asiasta ja sen päättämisestä Kuvernörille siinä läänissä, johon tuomittu kuuluu.

44 §. Se joka, tahallansa ja häntä salataksensa, antaa majaa tietylle joutolaiselle toisesta kunnasta, vetäköön sakkoa kaksikymmentä markkaa, tasan jaettaviksi ilmiantajan ja köyhäin välillä.

Jos sakoitettu ei voi semmoista sakkoa maksaa, pitää se muutettaman vankiudeksi, niinkuin 10 luku Ulosmittauskaaressa ja 8 kohta Kunink. Selityksessä Maaliskuun 23 p:ltä 1807 uhkasakoista säätää.

45 §. Niille ihmisille, jotka vanhempain asetusten jälkeen ovat joutolaisuudesta tuomitut yleiseen työhön epämääräiseksi ajaksi ja silloin, kuin tämä Asetus tulee vaikutukseen, eivät vielä ole saaneet vissiä työ-aikaa itselleen määrätyksi, pitää tämä aika, siihen luettuna sekin, jona he jo ovat työlaitoksessa pidetyt, saman laitoksen hallitukselta määrättämän, 25 §:ssä säättyjen perustusten mukaan; kuitenkin käyttäköön hallitus siinä tarpeellista varovaisuutta, ettei peräti monta yhtä haavaa vapaaksi lasketa, vaan vähempi luku kohtuullisten väli aikain jälkeen.

46 §. Järjestys, jossa ne, jotka 45 §:n jälkeen ovat palvelleet määrätyn työ-aikansa, vapaiksi lasketaan, on muutoin sovitettava sen pitemmän taikka lyhemmän ajan mukaan, jona kukin heistä on työlaitoksessa yhtä perää itsensä hyvästi käyttänyt.

Niistä, jotka yhtä kauvan ovat yhtä perää itsensä luotettavasti käyttäneet, pitää sen pääsemän ensin, jota joutolaisena on yleisessä työssä pisimmän aikaa pidetty.

47 §. Tämän Asetuksen käyttäminen alkaa 1 p:nä Marraskuuta 1865. Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot.

Helsingistä, 23 p:nä Tammikuuta 1865.

Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen korkeassa Nimessään, Suomeen asetettu Senaattinsa:

J. M. NORDENSTAM.
OTTO af SCHULTÉN.
M. W. NORDENHEIM.
A. L. BORN.
V. FURUHJELM.
ROBERT TRAPP.
JOH. GRANLUND.
SEB. GRIPENBERG.
JOH. VILH. SNELLMAN.
LARS SACKLEEN.
C. CRONSTEDT.
CLAS NORDENHEIM.
JOH. ER. BERGBOM.
A. F. MUNCK.
PEHR PETERSON.
F. EDELHEIM.
G. F. ROTKIRCH.

J. Snellman.

Katso myös

• Joutolaisasetuksen kumosi irtolaisasetus, joka tuli voimaan heinäkuun alussa 1883.